Onko äidinrakkus todellakin suurempaa kuin isänrakkaus?

Se mies on vaan joku urpo pyörimässä jaloissa ja aina tiellä tekemässä kaiken väärin.

Ei miehet osaa rakastaa.

Kokemusta on vain omasta isästä, joka osaa rakastaa vain silloin, kun kaikki on hänen mieliksi. Seuraavana päivänä kaikki voi yhtäkkiä olla ei-hänen-mieliksi ja rakkaus loppuu. Äidinrakkaus on minun kohdallani ollut ehdotonta.

Hyvin sanottu!

Kokemusta on vain omasta isästä, joka osaa rakastaa vain silloin, kun kaikki on hänen mieliksi. Seuraavana päivänä kaikki voi yhtäkkiä olla ei-hänen-mieliksi ja rakkaus loppuu. Äidinrakkaus on minun kohdallani ollut ehdotonta.

Äidit yleensä näyttävät rakkauttaan konkreettisemmin kun taas isät enemmän esim. tekojen ja lahjojen kautta.

Kokemusta on vain omasta isästä, joka osaa rakastaa vain silloin, kun kaikki on hänen mieliksi. Seuraavana päivänä kaikki voi yhtäkkiä olla ei-hänen-mieliksi ja rakkaus loppuu. Äidinrakkaus on minun kohdallani ollut ehdotonta.

Äidinrakkaus on minullakin ollut ehdotonta. Isän ei.

Sama kävi oman lapseni kohdalla. Isä totesi ettei isänä olo olekkaan hänen juttunsa ja ero tuli kun lapsi oli alle vuoden. Ei ole tämän jälkeen koskaan nähnyt tai kuullut isästään mitään. Ei tunnistaisi jos kadulla vastaan kävelisi.

Rakkaus on aivan yhtä suuri. meillä mies ainakin lapsilleen päivittäin sanoo, että rakastaa halii ja suukottaa. Vaikkei ehdi aina tehdä duunin jälkeen, niin toi on tärkeetä. Ja myös se, että pitää huolta että joka ilta on aikaa keskustella kummankin lapsen kanssa... vaikka menis yli töihin.



Äidin rakkaus tietty esiintyy enemmän myös materian huoltamisena kuin sanoina. vaikka tosin ilmaisen itseäni myös sanoin.



Ja ollaa sellainen semialkkisperhe vantaalta.

miehiltä puuttuu kykyä ajatella miltä toisesta tuntuu. Ei ne osaa pukea lapsille sään mukaisia vaatteita, saatikaan ostaa niitä.

Miehet ei ole kiinnostuneet lasten "kasvattamisesta". Kun taas äidit lukevat vinon pinon vauvalehtiä YMS. mistä saa kaikenlaista lapsiin liittyvää tietoa.

Miehiä ei vain kiinnosta.

Tämän vuoksi hävettää, jos on miehen vuoro viedä lasta päiväkotiin. Vaatteita puuttuu ja hampaat jää pesemättä.

Ja mikä kaikein huipuinta!! Kun mies jättää tekemättä lapsen perushoitoon liittyviä juttuja, niin äiti saa pk tädeiltä haukut,

Ei ole ollut silminnähden onnellinen, vaik lapsemme haluttu/odotettu olikin. Ei jaksa lapsen huonoja hetkiä. Sillä ei kuulemma ole mitään väliä, että kyseessä on oma lapsi, koska "rääkyvä kakara on rääkyvä kakara". Olen välillä hämmentynyt miten kylmästi voi suhtautua toiseen, kun tämä eniten lohtua kaipais. Minust rakkaus näkyy varsinkin huonoina päivinä, sitä jaksaa, koska toinen on tärkeä.

on kaksi mielipidettä ja kokemusta asiasta. Kun mietin entistä aviomiestäni josta erosin, totean että vain äidinrakkaus on ehdotonta. Nykyinen aviomieheni taas antaa vastaukseksi että myös isän rakkaus on ehdotonta.



Tällä elämänkokemuksella ylipäänsä toteaisin että vain vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on ehdotonta, ja sekin riippuu vanhemmasta. On niitä huonoja äitejäkin.

Hän ei rakastanut minua.

Oma mieheni sensijaan rakastaa omia lapsiaan ex-suhteesta ja on hoitanut heitä pienestä pitäen vieden joka päivä päiväkotiin,hakenut sieltä, tehnyt iltaruuan,laittanut nukkumaan. Äitinsä ei paljoa välittänyt pojistaan. Mutta kun ero tuli niin "äidinrakkaus" voitti ja äiti sai pojat yksinhuoltajuuteen. Niin rakasti äiti poikia ettei kostoksi päästänyt heitä uhkasakoillakaan isäänsä tapaamaan.Pojat ovat kuuleman mukaan mielenterveys- ja huumeongelmaisia nykyään. Ei ole isällä alkoholi ongelmaa tai väkivaltataustaa. On ihan tavallinen lapsiaan rakastava työssä käyvä mies.

mutta tässä ei sitä nyt varsinaisesti kysytä. Erilaista se äidinrakkaus ainakin on. Mun silmiin yleensä suurempaa, mutta koska olen nainen ja itse äiti, niin vaikea arvioida. Isän rakkaus ei ehkä muodostu niin ehdottomaksi odotusaikana tai vauva-aikana vielä. Isät usein rasittuvat enemmän vauva-arjesta, mutta kyllä heillekin se elämänkestävä rakkaus lapseen muodostuu.

vielä uusperheessäkin. Isältä ne ekat lapset saattaa vähän unohtua.

Kokemusta on vain omasta isästä, joka osaa rakastaa vain silloin, kun kaikki on hänen mieliksi. Seuraavana päivänä kaikki voi yhtäkkiä olla ei-hänen-mieliksi ja rakkaus loppuu. Äidinrakkaus on minun kohdallani ollut ehdotonta.

Sitten lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan on loppunut siinä kohtaa kun aikuisella onkin ollut omaa päätä ja luonnetta eikä vain lässyttävää paijaamista?

kyllä minulla on monestakin perheestä kokemusta, joissa äiti on jättänyt lapsessa onneksi näissä perheissä ISÄ ON SE JOKA ON OTTANUT LAPSESA RAKASTANUT JA KASVATTANUT LAPSENSA! Kyllä miehissä löytyy erilaisia yksilöitä ihan kuin meissä naisissakin.

äideistäkin kuulee, ei tietenkään äitien itsensä kertomana, niin että eihän nuo yksittäiset kokemukset mitään kerro.



Minä olen sitä mieltä, että ei rakkaudella ole eroja. Käytännössä toki äiti muodostaa usein pieneen vauvaa symbioottisen suhteen, mutta ei se tarkoita sitä, ettei isä rakastaisi yhtä paljon. Isän rooli on ihan yhtä tärkeä kuin äidin, vaikka erilainen.



On muuten olemassa ihan normaaliälyisiä miehiä, jotka osaavat huolehtia lapsistaan, niin että ihan oma valintanne on, jos teette vajaaälyisten kanssa lapsia. Eiköhän se heikko ymmärrys ole tullut selväksi ennen lapsiakin. Tai sitten te vain annatte miehen ajautua/ajatte miehen sellaiseen rooliin, missä hänen ei kuulukaan ottaa lapsesta vastuuta.

En tiedä mikä osa niistä tunteista on rakkautta ja mikä vain eläimellistä vaistoa, mutta luulen että isän ja äidin tunteet ainakin vauvaa kohtaan ovat vähän erilaisia. Ehkä ne samankaltaistuvat lapsen kasvaessa, jos molemmat hoitavat lasta.



Se mitä itse ainakin tunsin vauvaa kohtaan, silloin kun oli ihan pieni, oli vain jotain niin eläimellistä, että luulen sen johtuvan hormooneista ja vaistosta kuten muillakin emoilla. Eihän se välttämättä sinänsä ole edes rakkautta, vaan jokin vaistomainen reaktio. Semmoisia leijonaemon tunteita. Pää ihan sekaisin siitä suojeluvietistä ja ihan fyysinen tarve pysyä vauvan lähellä.



Jotenkin normalisoiduin ehkä siinä vaiheessa kun vauva oli vuoden. En tiedä kokeeko miehet tuollaista, mutta en ehkä ihan usko. Monet miehethän pystyvät jättämään vauvan ilman mitään sen suurempia tunnekuohuja äidille ja häipymään vaikka lopullisesti.