miten päästä eroon ruoan ahmimisesta?

mutta pahinta mitä voin tehdä on järjestää joku dieetti. Se, että yritän jotenkin rajoittaa syömistä pahentaa tilannetta aina.



parasta onkin kun teen kuten mieli tekee ja yritän miettiä mahdollisimman vähän syömistäni. enkä ainakaan kauheasti rajoita.



tosin mikäpä olen neuvomaan kun ahmin edelleen.

En tosiaan tiedä, mikä auttaisi - vastaus kyllä kiinnostaisi kovasti.

Mutta tuosta olen täysin samaa mieltä, että yritykset rajoittaa syömistä on pahinta, mitä voi tehdä. Ne lisää hallitsematonta ahmisista eniten ja pitkäksi aikaa.

No tiedäthän sinä - säännölliset ruoka-ajat ja kunnon aamupala. Lämpimät ateriat ja välipalat, ei saa päästää verensokeria laskemaan.

Mutta entä sitten kun noudattaa noita ja noiden LISÄKSI vielä mättää suuhunsa kahmalokaupalla, mitä kaapista sattuu löytymään? Mikä sitten neuvoksi?

Huhuh läskiämmät! Tsemppiä laihdutukseen vaan, punkerot...

tasaava mielialalääkitys ehkäisee pahempia tunnesyömisryöppyjä.



Tärkeintä olisi kuitenkin löytää itse oman kehon ja mielenhallinnan tunne ja se mihin tarpeeseen sitä ruokaa menee.

Tärkeintä olisi kuitenkin löytää itse oman kehon ja mielenhallinnan tunne ja se mihin tarpeeseen sitä ruokaa menee.

Niin tuossahan olet tietenkin oikeassa, mutta siis kysymys kai koskikin sitä, että miten sen sitten löytää? Eli miten saa selville, mihin tarpeeseen ruokaa menee?

Itse olen aiheesta lukenut aika paljon kirjoja (esim. laiduttamisen loppu) mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi. Myös jollakulla terapeutilla olen käynyt ja hypnoosissa, mutta en saanut apua. Syy mättämiseen ei ole minulle selvinnyt, joten hankala saada loppumaan.

jokin pinnan alla aiheuttaa tuon ja siksi se ei ole hallinnassa.



En sano, että kaikki ongelmat ratkeavat kun syy selviää, mutta sen pohjalle on helpompi lähteä rakentamaan uutta mallia toimia ja hallita syömisimpulsseja. Oikeastaan tuo on käyttäytymiseen liittyvä virhetoiminta, joka on opittu. Siksi siitä voi oppia myös pois. Mutta ammattilaista siihen tarvitaan rinnalle kulkemaan ja rutosti omaa tahtoa.

Kognitiivista käyttäytymisterapiaa, mutta tiedä sitten eikö terapeutti ollut osaava, mitään apua en saanut.

ap

itse kävin kognitiivisella 3 vuotta. Hänellä oli jokin vaikean tason pätevyys, taitava oli. -35 kg.

käsittääkseni ratkaisukeskeisyys on eri.



Eli annatko nimen sitten ja missä ottaa vastaan, kiitos. Eipä tuosta muuten paljon iloa muille ole :)

Terapeutti jäi eläkkeelle viime vuonna, ei ota enää vastaan. Nyt minäkin olen siinä kunnossa että voin saavuttaa eläkeiän.



Ja on siitä sen verran iloa, että tiedät olon parantumisen olevan mahdollista. Jos minä kuntouduin, se on sinullekin mahdollista.

Hyvää terapeuttia, joka oikeasti tietäisi jotain näistä asioista ja osaisi auttaa on todella vaikeaa löytää.

Itse olen kokeillut hypnoterapiaa, mutta harmi kyllä kuuluin siihen vähemmistöön, joka ei vaivu hypnoosiin eli en oikein saanut apua. Oli kyllä mukava köllötellä hyvin rentoutuneena ;) Mutta suggestiot ei menneet perille ja rahat meni hukkaan.

Vinkeistä olisin kiinnostunut minäkin, mistä löytyisi apu?

tai en tiedä? Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta periaatteessa.

etkö ole valmis näkemään vaivaa hyvinvointisi eteen?

Sen kun tietäisikin!





Ensin kärsin vajaan vuoden syömättömyydestä, joka meni lopulta todella pahaksi ja makasin monta kuukautta sängyn pohjalla itkemässä ja olin usein päiväkausia syömättä. Sen jälkeen tapahtui ilmeisesti jotain ja aloin syödä.



Viime vuosi oli rankka ja lohdutin itseäni ruoalla, mikä on johtanut siihen, että syön aivan taukoamatta. Saatan syödä päivässä laatikollisen kinkkukiusausta, hernekeittopurkin, pari pussia sipsiä ja muut mukavat päälle. Ajattelen koko ajan vain ruokaa ja syömistä.



Mulla tää varmaan on psyykkistä ja johtuu osin siitä, että kotona joutui näkemään nälkää. Meillä ei saanut esim. harrastusten jälkeen illalla syödä mitään, siis ei edes hedelmiä, koska äiti olisi herännyt keittiön oven käymiseen.. Ruokaa oli muutenkin tosi vähän aina. Äiti säästi rahaa ja osti aina minimaaliset määrät ruokaa, välillä saattoi unohtaa kokonaan ruoan oston.





Lääkäriin en kehtaa mennä, mulla on masennusta ja ahdistuksiakin nyt, mutta lääkäriin en uskalla. Viime käynnille sattui todella pisteliäs lääkäri, aloin ihan itkeä siinä vastaanotolla..

mutta ei kannata luulla olevansa joten erityisen vaikea tapaus, jota kukaan ei voi auttaa. Tuo on tosi yleinen harhaluulo, eikä ole totta. Pointti on siinä osaako ottaa apua vastaan ja onko valmis siihen, että terapiassa tulee esiin rankkojakin asioita.