Joka päivä lupaan ja vannon, että huomenna en

Meillä auttaa hiukan sellanen kun ekana aamulla muksun kanssa sylitellään ja sovitaan yhdessä että tehdään tästä päivästä kiva. Monesti toimii ainakin niin, että alkava tilanne saadaan laimennettua kun jompikumpi muistuttaa että "tää ei kuulu kivaan päivään". Mutta tiedän mitä tarkotat, ne osaa olla todella todella pahoja riiviöitä. Koita saada lomaa, pari päivää poissa kotoa pidentää pinnaa kummasti, meillä myös muksu provosoi mua paljon vähemmän aina kun on ollu enemmän isänsä kanssa. Tsemppiä sinne!

koskaan olla ilman lasta? Jos et, niin pyri pitämään vapaata joskus edes. Taas jaksaa.

Tee pelisäännöt. Jos muksu ilkeilee, se menee nurkkaan. Älä huuda koska sitä se oottaaki. Olet tästä eteenpäin se joka sanoo mitä tehdään ja miten. Muutosta ei tapahdu päivässä eikä kahdessa mutta viikossa on jo kummasti eri ääni kellossa kun teet selväksi kuka on vanhempi ja se joka määrää. Rajat on rakkautta. Huutaminen vain lisää uhmaa ja lapsi saa riitakaverin.

ja palautetaan sinne kunnes on hiljaa. Tänäänkin huusi 45 min putkeen pisimmillään. Pieninkään asia ei mene perille, mitään ei totella ja lupaukset unohtuu puolessa minuutissa. huoh1

Se vaan tekee ihmeitä hermoille, jos saa olla edes kokonaisen päivän joko yksin kotona tai sitten tehdä kaverin kanssa pienen matkan. Suosittelen lämpimästi. :)

sukulaislapsi hoidossa. Laitoin tarkat rajat tekemisille, joita muksu tietysti yritti säätää oman halunsa mukaan. Toistin muutamaan otteeseen, että näin tehdään ja niin tehtiin. Meillä oli myös hauskaa ja lapsi näytti viihtyvän.



Sain jälkikäteen kuulla, että oli ollut oikein mielissään luonani ja tulee uudestaan.



Minusta kyse on siitä, että aikuisen on itse tiedettävä, mitä sallitaan ja mitä ei ja mitkä ovat kodin säännöt. Oman kouluttamisen voi aloittaa vaikka heti.



Omia lapsiakin on kolme, teini-ikäisiä. Vielä ei ole ollut kuin yksittäisiä hankalia päiviä.

mulla on pinna aina kireellä kun laihdutan tai muuta.. vaikuttaa heti miten kestää lapsen uhmailua.