Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
Täällä mietin mitä sulle kuuluu. Toivotan tsemppiä ja jaksamista! Itsekin tänään samanlaisten asioiden äärellä terapiassa. Ei oo helppoo ei, mutta yhdessä eteenpäin mieli. Tsemppiä sinne missä tilanteessa oletkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, miehesi teki sulle todella katalan ja törkeän tempun. Mutta olet kuitenkin jossain määrin puolesi pitänyt parisuhteessa. Et ole heti halunnut luovuttaa.
Onko nyt vain se tilanne, että ette ole uskaltaneet tehdä sitä päätöstä, jonka tiedätte kumpikin? Näissä viimeisissä päivityksissä sun tekstistä voi rivien välistä lukea, että olet osaltasi jo luovuttanut. Ajattelet tulevaisuutta ja sitä hyvää minkä sinäkin ansaitset. Alku on taatusti rankka, mutta ne voimat jotka tuhlaat teidän avioliittoon ja parisuhteeseen, saat lapsillesi.
Voimia sinulle.
Ajattelin tulla kertomaan pikakuulumiset. Eron suhteen mikään ei ole muuttunut, mutta asiasta ei myöskään ole aktiivisesti puhuttu. Mies ei ole enää niin väsynyt, saa nukuttua ja ruokakin maistuu. Hänellä siis masennuslääkitys nyt vihdoin päällä ja ainakin omasta mielestäni miehen olotila näyttää kohentuneen. On jaksanut esikoisenkin kanssa touhuta ihan eritavalla, kuin aikaisemmin. Pariterapia jatkuu tässä koko ajan, siellä edetään hitaasti ja ratkotaan ongelmakohtia, käydään läpi meidän suhteen vaiheita, molempien perhesuhteita jne.
Vauva syntyi pari viikkoa sitten, kaikki meni hienosti ja mies oli mukana. Tosin mitään tukea hänestä en saanut, synnytyksen jälkeen ei halannut, pitänyt kädestä, kiittänyt, kehunut, ei mitään. Sairaalassa viihtyi molempina päivinä vain hetken, ei tuonut kukkia tms. No, mitä voisinkaan olettaa?
Järkyttävintä oli ehkä se, että mies lähti kavereineen mökille viikonlopuksi varpajaisten viettoon 200 km päähän vauvan ollessa 7 päivän ikäinen.. Meillä ei täällä asuinpaikkakunnalla ole tukiverkkoja, joten mies siis jätti minut vastasyntyneen ja 2-v uhmiksen kanssa kolmistaan viikonlopuksi. Itkien rukoilin, että voisiko viettää varpajaisensa vaikka 2 vkon kuluttua, kun pääsen jo vauvan kanssa ulos ja ennättäisin jostain saada apuvoimia tänne kotiin. Mutta ei sopinut ja sinne lähti. Kyllähän minä jotenkin selvisin, vaikka rankkaa oli. Esikoinen kun on edelleenkin huonounista sorttia ja vauva tietysti valvottaa tissillä ja muutenkin, eihän vastasyntyneillä ole mitään rytmiä vielä. Esikoinen on toki reagoinut vauvantuloon kiukkuamalla meille vanhemmille ja saamalla uhmaraivareita useammin. Imetystilanteet on haastavia, silloin hänen pitäisi tietysti päästä syliin tai juuri silloin minun pitäisi tehdä jotain tiettyä aivan muuta. En voi käsittää mitä miehen päässä liikkuu, eikö edes esikoistaan voinut ottaa huomioon tässä asiassa. Miten kova shokki vauva on ja jättää mkinut toipilaana taistelemaan kotiin, kun hän ryypiskelee mökillä. Herää jotenkin kysymys myös, että eivätkö ne hänen kaverinsakaan saa suutaan auki. Kaikki miltei perheellisiä miehiä. Että kukaan ei ihmettele miehelleni, että onkohan ihan ok jättää vaimo synnytyksen jälkeen noin pian koko vlopuksi lasten kanssa kotiin ilman apuja..
Jotenkin meillä vallitsee sellainen ilmapiiri, etten voi tavallaan "vaatia" mieheltä mitään, koska hänellähän on se erokortti hallussaan.. Tiedän, ettei tällaista tulisi vaan jaksaa kestää ja ansaitsen parempaa kohtelua. Prosessi on kuitenkin niin kesken vielä ja haluan katsoa pariterapian läpi, mutta pikkuhiljaa alkaa valkenemaan että tuskin mies tuosta tulee muuttumaan. Toisaalta, ei hän aikaisempina vuosina ollut välinpitämätön, että on hän kelpomiehestä muttunut epäkelvoksikin, kaitpa voisi muuttua takaisin vanhaksi itsekseenkin. Sen näkee sitten joskus.
Vauva on aivan ihana ja minulla on kaikki maailman onni niin kauan, kun minulla on nämä rakkaat lapset. Mies siinä menettää paljon, paljon enemmän, jos perheensä jättää. Minä olen hyvä vaimo ja äiti, sydämellinen, hellä ja rakastava. Miestä en ole kuin tukenut ja kannustanut kaikessa, turhista en ole narissut koskaan. Aina on koti siistinä, ruoka pöydässä ja mies tervetullut ja toivottu. Meillä on aina ollut hyvin lämmin ja positiivinen koti.
Jos mies löytää jostain parempaa tai jos hän kokee, että tämä ei ole hänelle tarpeeksi hyvä yhtälö, sitten en voi mitään. Sitten hänen on varmaan mentävä. Minä voin tarjota jollekin vielä joskus ihanan elämän, ja niin että minäkin saan rakkautta, huomiota ja huolenpitoa.
Katsotaan nyt mitä tästä vielä tulee, ehkä miehen silmät vielä avautuvat, ehkä eivät. Itseni kannalta haluan hoitaa tämän kunnialla ja kunnolla loppuun, tarkoitti se sitten eroa tai yhteenpaluuta. En halua päätyä tilanteeseen, jossa jossittelen, kadun tai arvuuttelen, mitäs jos, miten olisi ollut jos..
No ei tästä nyt niin lyhyt kommentti tullutkaan, mutta tällaisissa tunnelmissa mennään. Ajattelin, että en tule tänne kuulumisia kertoilemaan, ennen kuin tiedän erotaanko vaiko ei. Nyt pidän taasen paussia ja katsotaan kommentteja sitten, kun jotain muutosta tilanteeseen on tullut.
Ap
Miehenkin pitää hoitaa lastaan. Mutta kun hän on hoitanut sen puolet sitä niin hänen ei tarvitse auttaa naista siinä toisessa puolessa.Monet naiset valittavat että synnytyksen jälkeen oli vaikeaa ja pälä pälä... Synnytys eikä raskaus oikeuta mihinkään erikoistoimiin. Ei oikeuta apuun eikä helpotuksiin. Vaaditaan aivan sama kuin mieheltä.
Eikä tuollaisia valittajia kukaan jaksa.
vaikka ampua itseäsi päähän, idiootti. Ei muuta. Toivottavasti et ole yhdenkään lapsen vanhempi, noin sairasta ihmistä ei soisi yhdenkään lapsen lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo viimeisin viesti.
Kysyy ketjua alusta asti seurannut.
Jos olit niin potkaise nyt hyvänen aika se vätys pois sinun kotoasi.
Anteeksi.
Kyllä olen oikeasti Ap. Sääliksi jo läy itteänikin tämä tilanne. Ehkäs on sitä, kun on niin kauan jo tallottu alas ja itsetunto viety, etten jaksa yksinkertaisesti repäistä itseäni tästä myrkyllisestä avioliitosta. Mutta kerään voimia koko ajan, hiljakseen mutta varmasti. Mieli tekee töitä koko ajan ja tunnen, kuinka pikku hiljaa saan varmuutta eropäätökseen. Jännä sinänsä, että mies haluaa eron, mutta ei kuitenkaan hae sitä, ei pakkaa kamojaan jne. Taitaa mennä niin, että lopulta minä olen se, joka lähtee ja mies saakin pitää kasvonsa. Sanoikin kerran, että ei tule kestämään niitämkatseita, joita eron jälken saa.. Pienet lapsensa hylännyt isä..
Tässä prosessissa olen itsestänikin paljon uutta oppinut. Olen ymmärtänyt sen, että perhe, oli se lopulta sitten vain minä ja lapset tai me kaikki neljä, on elämäni tukilanka. Perhe on ja tulee olemaan suurin saavutukseni. Minä ja lapset ollaan upea ja häikäisevä kolmikko. Meidän ei tarvitse kilpailla kenenkään suosiosta, aidosta rakkaudesta ei tarvitse kilpailla!
Minä selviän voittajana. Minullehan jää edelleen 3/4 perhettä.
En vaan voi käsittää, miten mies pystyy olemaan erossa pienistä rakkaista lapsistaan. Itse en ikimailmassa pystyisi. Kuolisin ikävästä.
Kyllä minullekin vielä onni suodaan. Olen aivan varma!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vain, että vieläkö uskot, että kuviossa ei ole toista naista. Eikä masentunut ihminen pysty naamioimaan reissujaan työmatkoiksi. Ei edes jaksaisi lähteä niille.
Välinpitämätön luuseri se miehesi on, eikä mikään masentunut. Et ole hänen olotilastaan missään vastuussa. Vastedes ajattelet vain itseäsi.
Jotenkin vaikuttaa, että miehesi ei ole masentunut. Onko bipolaarista mielialahäiriötä
ajateltu. Minun ex-mieheni välillä makasi sohvanpohjalla täysin lamaantuneena, toisinaan lähti ex-tempore matkalle ilmoittaen asiasta tekstarilla. Rahaa ja juomia paloi, ja perhe oli täysin ilmaa ja eroa hautoi. Millään ei ollut mitään väliä. Pari vuotta jaksoin, mutta sitten mitta täyttyi.Erosin ja onnellinen olen. Exää hoidettiin alussa masennuslääkkeillä, mutta vasta eron jälkeen diagnosoitiin kaksisuuntaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on niin masentunut, että on heittämässä koko elämänsä hukkaan siinä voimattomuudessaan, niin miten jaksaa repiä itsensä ulkomaille...
Oli miten oli, tosi upeaa, ap, että alat uskoa itseesi ja ilmeisesti jopa ajatella optimistisesti tulevaisuutta. Harkitse sitten tarkkaan se erotilanne teidän 3/4 perheen edun mukaisesti, pienille se muutto tutusta kodista voi olla iso juttu. Jos miehen "kasvot säilyy" niin se on jo ihme, itse olisin jo varmaan kauan sitten pahimman kriisin aikaan kertonut kaiken miehen ystäville ja sukulaisille, siinä toivossa että sieltä olisi löytynyt joku joka olisi voinut auttaa. Eikä sinulla pitäisi olla mitään hävettävää. Mutta jos pahin on jo takana, niin onhan se jo lasten kannalta hienoa, jos voit likapyykin jättää taakse ja aloittaa eron ilman kaunaa. Jos miehellä on mielenterveysongelmia, niin mitäpä se julkisuus auttaa.
Varoisin kyllä sitä eron tekemistä miehen puolesta. Pidä kiinni omasta tilastasi ja omista oikeuksistasi, mutta kun olet valmis, kannattaa varmaan selkeästi siirtää pallo sitä vapautta kaipaavalle miehelle. Että siinä on, ole hyvä ja ota vapautesi. Voit sanoa että pakkaa kamansa ja lähtee johonkin päivään mennessä, ennen kuin sinäkin uuvut täysin. Mutta jos mies on se joka joutuu erossa olemaan aktiivinen osapuoli, todellisuus iskenee tehokkaammin päin naamaa, kuin jos ero "vain tapahtuu" hänelle.
Vaikutat hienolta ja vahvalta ihmiseltä. Rauhallista joulua ja viisautta tulevaan!
aivan mielettömästi voimia ja jaksamista sinulle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntä riipaisi tämä tarina. Itse kokenut saman, paisti että esikoista odotin ja synnytin hiukan etuajassa vauvan pelkästä järkytyksestä.
Koita saada apua itsellesi sinne kotiin tukemaan sinua ja heitä se paskiainen pellolle, älä päästä enää sinne kotiisi ennenkuin olet saanut vauvan synnytettyä ja päässyt vähän jaloillesi. Laita eropaperit vetämään sillä tästä tilanteesta ei ole mitään paluuta entiseen. Otan osaa, mutta ehkä se paskaläjä on oikeassa sanoessaan, että tulet huomaamaan että ratkaisu on oikein, mutta aikaa se vie.. Kyllä on raukkamaisia miehiä ja näille ei ole keksitty edes mitään rangaistusta tällaisesta julmuudesta!
Välillä mietin että onko vika minussa. Mies on hellä ja lempeä ja näin. Unelma jota rakastan. Toki raskaushormonit sekoittaa päätä ja tuppaan sanomaan rakkaudentunnustuksia. Viikkoja nyt 35. Pitäis kotia laittaa mutta miehen mielestä aikaa on yllinkyllin. 5 vk. Lapsihan syntyy vasta laskettuna aikana. Ei ole mitään kiirettä. Ei se aikaisemmin tule vaikka mulla pelottaa että tulee.kiire enkä jaksa enää viimeisillään laittaa. Minulla vaan pesänrakennus menossa ei ota vakavasti. Kaikki omat jutut etusijalla. Lapsesta mies kyllä tyytyväinen ja odottaa innolla mutta minun arvostaminen jää puolitiehen ja minä en saa häneltä rakkautta. Häntä ahdistaa nykyisin läheisyys ja minun suuteleminen. pelkään että mitä hän ajattelee kun lapsi syntyy. Olenko vielä turha tavallaan ja eihän hänen mielestä rakkautta ole olemassakaan. oon niin itkenyt ja väsynyt ja valvonur
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun pitäs keskittyä nyt raskauteen ja valmistautua vauvan tuloon. tuollaiset pommit olisi mies voinut jättää myöhemmällekin. en käsitä tuollaisia miehiä. luulisi, että syntyvän lapsen tarpeet menisi hänen omiensa edelle.
onko mies tulossa synnytykseen tai saatko jonkun toisen tukihenkilön mukaan?
Haalit ainakin ensiksi kaiken mahdollisen tuen kaikkea mahdollista kautta. Kerrot sukulaisille, ystäville ja neuvolassa mikä tilanne on ja että voimat ovat vähissä ja tarvitset heidän tukeaan.
Kyllä sä selviät. Sitä selviää mistä vaan kun on pakko. Ja pitäähän sen itkettää. Johan sä oisit tunnevammanen jos ei tuntuis pahalta.
sitä niittää mitä kylvää.
Et jaksa tällaisessa tilanteessa yksin, vaikka mies niin luulee. Tasa-arvon nimissä annat vauvan miehen hoidettavaksi ja kasvatettavaksi heti laitokselta. Sinulla on tekemistä eron hoidossa ja taaperossa jo kylliksi. Luulisi miehen tämän ymmärtävän.
Tsemppiä vaan.
Miehesi teki kyllä katalan tempun, voimia sinulle. Kuulostaa että olet shokissa, olisiko sinulla jotain läheistä joka voisi kuunnella ja puhua kanssasi.
Vaikka shokki pysäyttää elämän hetkeksi niin huolehdi siitä että syöt säännöllisesti, vaikka nälkä ei olisikaan, ja leppää vaikka uni ei tulisi.
Jos on levoton olo niin laita lapsi vaunuihin ja lähde kävelylenkille, se selvittää ajatuksiakin.
Kun pöly on laskeutunut niin mieskin suostuu varmasti puhumaan tilannetta, ehkä voisit ehdottaa parisuhdeterapiaa, sinne voi mennä yhdessä vaikka ero olisi suunnitteilla.
Mies ei silti koe olevansa sielunkumppanisi? Yksipuolista tai sitten se on pettänyt sua.
Tuskin ap:ta kiinnostaa enää tulla kertomaan kuulumisia, niin rankasti saanut V******** Toivottavasti kaikki hyvin.