Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota

Ei ei.Kaikki on hyvin.Keskustelu on muutaman ihmisen kanssa ihan omista asioista. Luetehan normaalisti. Kiitos.

Karmeista karmein tilanne, vaan ei uusi naisten maailmassa. Miehet on täysiä luusereita naisiin verrattuna, niinkuin nyt huomaat.

Apua tarvit ensi kuukaudet. Onko sinulla lapsuuden perhe, joka voisi auttaa? Jos asut etäällä, muuta takaisin lähelle heitä. Oma suku on se, joka auttaa naista. Arki loksahtaa kohdalleen n. puolen vuoden kuluttua.

Sydämesi on särkynyt, mutta Sinussa on voima. Kun synnytät uutukaisesi, Voima tulee Sinuun. Lasten isä kuvaamasi perusteella häipynee, liudentuu. Vaikka suru on nyt sakea, tolkuton, se hälvenee. Usko minua. Olen sen kokenut. Savun hälvettyä jäljelle jäät Sinä ja Uusi elämä lastesi kanssa.

Up

[quote author="Vierailija" time="31.01.2013 klo 08:25"]

Ja herätti kyllä paljon ajatuksia. Itsellä myös takana ero pitkästä liitosta miehen masennuksen ja lopulta myös pettämisen jälkeen.
Osasin samaistua kaikkiin reaktioihin mitä sinäkin koit. Itse vaan pakotin itseni vahvaksi. Miehen läsnäolo sai minut voimaan pahoin ja loukkaavaa puhetta ei voinut kuunnelle koska se hajotti päätä ja itseni kasaan saamista.

Hyvinkin pian siis kirjaimellisesti heitin mieheni pihalle kodistamme. Tai siis miehen tavarat. Ja vaadin avaimen ettei hänellä ollut lupa tulla kotiimme silloin kuin halusi ilman kutsua. Ystäville puhuin ja itkin kun tuntui että kuolen. Liikunnasta sai voimaa. Elämässä oli miljoona hyvää asiaa mitkä näki vasta kun se pahoinvointi hävisi.

Huomasin olevani vahva ja itsenäinen. Ja pystyn selviämään mistä vaan itseni ja lasten takia. Ja osasin nostaa myös itseni arvoasteikolla ylemmäs. Ymmärsin olevani tärkeä ja se että voin hyvin on lastenkin etu.

Kovasti voimia sinulle! Olisi kiva kuulla mitä sinulle kuuluu ja onko tilanne muuttunut?

[/quote]

Kuinka voi heittää toinen pihalle kodistaan. Siis tarkoitan; miten se tapahtuu noin niin kuin juriidisesti. Kai sillä miehelläkin jotain oikeuksia on(?).

Mitä Ap.lle kuuluu nyt? Itse olen samantapaisessa tilanteessa tällä hetkellä, olisi mukava kuulla miten hällä nyt menee.

up

up

up

oh-hoijaa mitä skeidaa...

up

up

Miksi vanhat ketjut kaivetaan ylös? Tuskin AP täällä päivittää enää.

Löytyi tämä vanha ketju, jota seurasin aikaan omien kriisieni keskellä. Kuinkahan tarina päättyi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2012 klo 14:51"]Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.


Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.


Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.


Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
[/quote]

Voi että, tosi surullista. Kun sulla ja koko perheellä on raskasta ja tarttisit tukea, mies päättää päästä helpolla ja jättää sut yksin selviämään, mies livistää vastuustaan. Tosi alhaista käytöstä mieheltä.

Huhuu ap, missä oikein kuhnailet!?

Vanha ketju

Sain ajan neuvolapsykologille huomisaamuksi. Ja tänään kävin normaalissa raskaudenaikaisessa neuvolakontrollissa. Itkin tietysti tilannetta terveydenhoitajalleni, joka tuki minua tosi hienosti ja oli todella järkyttynyt myös miehen uskomattomasta ajoituksesta. Hän oli sitä mieltä, että miehellä voisi nyt vaan olla joku shokki/paniikkivaihe päällä ja yrittää jollain konstilla saada oloaan helpottumaan. Välttämättä pahaolo ei liity minuun, mutta mies nyt luulee, että ero korjaa kaiken hänessä olevan pahan olon tai paniikin. Sanoin hänelle eilen, että ymmärräthän sen, että vaikka lähdet, siun oma pääkoppasi ajatuksineen seuraa sinua mukana kaikkialle. Ei tajunnut, mitä tarkoitin. Pelkään, että tässä käy niin, että mies ei tule järkiinsä vaan todella lähtee ja muuttaa pois, lopulta sitten huomaa tehneensä hirveän virhearvioinnin ja haluaa takaisin. Siinä tilanteessa olen totaalisesti menettänyt uskoni mieheeni ja olen niin verisesti loukattu ja sivuutettu, että en uskalla päästää miestä takaisin. Sittenhän saisin loppuelämäni pelätä koska hän päättää tempaista samat uudelleen.



Olen suoraan kysynyt mieheltä, että onko sillä toinen tai onko sillä toinen kiinnostava kiikarissa, jonka kanssa haluaisi edetä seuraavalle tasolle ja siksi lopettaa ensin meidän suhteemme. Voisi sitten "hyvällä omalla tunnolla" alkaa suhteeseen ko henkilön kanssa. Mies tietysti kieltää jyrkästi tällaiset väitteet. Mutta veikkaan, että jos hänellä toinen on, mies kieltää asian minulta vielä kuukausia, koska pelästyi niin pahanpäiväisesti tätä reaktiotani ja shokkiani. Lisäksi pelkää varmasti, että sittenhän hän olisi totaalinen kusipää, jättää nyt vimeisillään oleva vaimo ja perhe toisen naisen vuoksi.



Edelleen toivon ja rukoilen, että mies tulisi kohta järkiinsä, että tämä kaikki olisikin vain joku ihme mielipuolinen päähänpisto. Mies ei ole selvästikään miettinyt hommaa loppuun asti, koska ihmetteli miksi emme voisi jatkossakin esim. mökkeillä ja käydä lomareissuilla perheenä?!? Haluaa nyt vain eron minusta, mutta muuten kaikki jatkuukin ennallaan. Great, todella käytännöllistä ja reilua minua kohtaan..



Nyt nyt taas iltaa kohden alkaa suru nostaa päätään ja itkeskelen koko ajan :(. Mitäköhän yöstäkin taas tulee. Yön pimeinä tunteina kaikki paisuu ja järkyttävbä epätoivo valtaa mielen, tulee ihan kylmä hiki.



Ap

Sano sille ukolle että ei tuu mitään noista yhteisistä lomista ja muusta myöhemmin, koska sähän etit uuden miehen ja menet eteenpäin. Tulee uus mies isäksi herran lapsille. Se vissiin luulee että sä jäät siihen sivuun joksikin äitihahmoksi kun hän jatkaa sinkkuna.

ja käskeä miehen yöpyä jossain muualla? Saa vähän tuntumaa siihen, mitä se tarkoittaa, kun ero on tullut.

On se ihme itsekäs elukka, kiduttaako se sua tahallaan vai puuttuuko siltä joku empatiakykyky?

Vaan puhuttava miehellsi että miten hoidetaan ositukset ja lastenhuollut ja tapaamiset jatkossa. Ja sanottava sille että haluaako mies että joskus tulevaisuudessa joku vieras mies kasvattaa hänen lapsiaan? Pitää isänään suorastaan kun noin pienenä ovat eroperheessä. Koska niinhän siinä tulee käymään jossain vaiheessa! Jospa se sitten alkaisi tajuta jotain! Miten se voi edes puhua jostain yhteisistä reissuista? Onko se vähän idiootti vai mitä? Te eroatte ja ukko miettii tollaisia, halooooo