Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota

Mutta voit silti paremmin ilman miestä ja kun otat ohjat omiin käsiisi. Todellisuutta kun ei muuta se että otatte aikalisän ja asiasta ei puhuta. Katsos kun miehesi on rakastunut ja sillä on se toinen, eikä sillä ole aikaa venttailla kuukausia että asiasta sopii puhua. Se tunne menee sinun ja lapsien edelle eikä mikään sitä muuta. Ainoa toivo sille että mies tulee järkiinsä on se että lähdet ja uuden naisen uutuudenviehätys häviää aikanaan kun tyly arki astuu miehelle eteen.

Kestätkö tilannetta yhtään paremmin sitten? Vai alkaako sama raasto vain alusta? Nyt olet jo jotenkin käsittelemässä asiaa. Olisiko siis parempi roikkua löysässä hirressä kuukausia? Jos ei se mitään muuta?



Kimppaan neuvoa antaa miehelle mitä haluaa eli heitä se ulos. Hanki esikoiselle päivähoitopaikka ja keskity vauvaan. Itsekin huomaat että olosi on parempi kun mies on poissa. Usko siihen tunteeseen, se kantaa kyllä. Hae myös jonkinlaista kotiapua tms. Selviät kyllä kun alat järjestellä elämääsi. Se myös voimaannuttaa sinua entisestään kun huomaat että asiat järjestyvät. Ja että yksi päivä mietit miksi koskaan luulit muuta.

että mies omaan asuntoon mahdollisimman äkkiä. Koska näkisin tässä nyt kaksi vaihtoehtoa:



1. Mies jää säälistä/velvollisuudesta/pakosta kanssasi asumaan muutamaksi kuukaudeksi, ja

sitten tulee se "kauan" odotettu lopullinen ero. Sinä saa toisen käsiparin avuksi akuuttiin shokkiin ja vauva-arjen alkuun. Sen jälkeen tulee ero.



2. Pyydät miestä muuttamaan pois mahdollisimman pikaisesti. Hän tekee näin, ja hätääntyy, tulee järkiinsä, näkee tilanteen ja elämänsä kokonaisuutena. Syntyy vauva, jonka ensihetkistä hän ei pääse osalliseksi. Ei koe vauva-arjen alkua niin raskaana kuin se oikeasti on (ei asu kanssanne), vaan auttaa missä voi mutta ulkopuolelta. Ulkopuolelta näkee myös, että hän tulee olemaankin ulkopuolella, menettää sinut ja perheensä. Palaa takaisin.



Eli saat joko apua alkuun tai saat ehkä miehesi kokonaan takaisin.

Ensinnäkin, olen pahoillani siitä, mitä joudut kokemaan juuri nyt. Luulen, että ymmärrän osittain, mitä koet. Pari kuukautta sitten synnytin itse toisen lapsemme, nuorempi oli tasan kaksivuotias. Mieheni oli töissä ulkomailla, ja ehkä oli parempi niin, sillä välimme ovat jäätävät. Emme tule vain kovin hyvin toimeen, ja suoraan sanottuna minun oli valtavan raskausmahan kanssa ja vilkkaan taaperon kanssa helpompaa olla yksin kuin itkeä iltaisin itseni uneen sen vuoksi, että olisimme miehen kanssa riidelleet päivällä tai että hän olisi muuten vaan laukonut ilkeitä kommentteja. Tämä viesti ei kuitenkaan ole omasta parisuhteestani, vaan siitä, miten nainen voi selvitä itsekseen.



Olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa sinä selviät EHDOTTOMASTI paremmin omillasi. Minäkin tein sen! Mies piipahti synnytykseen ja katosi sitten taas.





Tässä tilassa sinä tarvitset apua kodinhoidossa.

Teillä ei ole kuulemma juurikaan rahahuolia: palkkaa siivooja käymään yksi tai kaksi kertaa viikossa ja sinun ei tarvitse miettiä juuri ollenkaan kodinhoitoa, mikä on valtava taakka harteiltasi. Usko pois, voit välillä hieman korjata taulujen asentoa, ja saat suurta mielihyvää siitä, että koti ainakin on kaunis.



Tarvitset apua ruoanlaitossa ja kaupassa käymisessä.

Tee viikon ostoslista ja pyydä jotain ystävää tai sukulaista käymään kaupassa ja tuomaan ruoat jääkaappiisi saakka. Pyydä myös jotakuta tekemään vaikka kaksi kertaa viikossa sinulle iso ruoka. Oma äitini kävi tuomassa minulle kaksi kertaa viikossa ison kattilallisen keittoa tai muuta ruokaa, jota söimme sitten aina pari päivää taaperon kanssa. Tämä ottaa paineet harteiltasi siitä, ettette saisi ravittua itseänne kunnolla. Ruokaa on helpompi syödä, kun se on valmiina eikä ole eineksiä, joiden syömisestä tulee morkkis.



Käy ulkona.

Minä kävin vielä muutama päivä ennen synnytystä taaperon kanssa leikkipuistossa. Taapero juoksee ja kiipeilee, sinä vain istut. Kävelet hitaasti niin onnistuu.



Tässä tilassa ilkestä/ongelmallisesta miehestä on sinulle pelkästään haittaa. Mies vahti kyllä taaperoa sen ajan kun olin sairaalassa toipumassa, mutta hänellä ei ollut vähääkään hienotunteisuutta palatessani vielä kipeänä kotiin. Ensimmäisen illan kotona itkin itseni taas uneen, kun mies ilkeili. No onneksipa sitten taas häipyi niin arki lähti rullaamaan.



Ap, vauvat nukkuvat yleensä ja ne nukkuvat paljon. Kunhan et saa koliikki tai refluksivauvaa, niin pärjäät. Minulla oli vielä refluksivauvakin, ja silti pärjäsin yksin! On paljon helpompaa olla vastasyntyneen ja taaperon kanssa, kuin raksaana ja taaperon kanssa! Kun maha katoaa, se on voinnillesi suuri parannus. Usko pois, iso mahasi vie voimia tällä hetkellä varmaan enemmän kuin teidän parisuhdekriisinne.



Taaperon voi laittaa kerhoon tai päiväkotiin, mutta sekään ei ole tarpeellista. Vauva on nyt parikuinen ja nauttii siitä että kellii ja katselee innoissan lattialla kun puuhailen hänen isomman sisaruksena kanssa. Sitten se taas nukkuu tuntitolkulla. Vauvalle ei tarvitse keksiä juurikaan ohjelmaa, joten elämä ei paljon muutu.



Lapset pitävät minut niin kiireisenä, ettei tarvitse edes miettiä ilkeää miestä. Minulle jää jopa pari tuntia omaa aikaa joka päivä, kun lapset nukkuvat iltaisin. Silloin luen, surffaan tai katselen leffaa koneella. Ei tämä kummoista elämää ole, mutta tämä menee koko ajan parempaan suuntaan, kun taapero oppii koko ajan enemmän taitoja ja muuttuu sen kautta helpommaksi. Hirveä uhmahan sillä on, mutta silloin oman mielenterveyteni vuoksi laitan hänet jäähylle omaan huoneeseensa raivarin tullessa. Aikansa natistuaan hän tulee sieltä sitten aurinkoisena ulos ja antaa suukon.



Parempaan en pysty tällä hetkellä, mutta lapset näyttävät tyytyväisiltä. Maailma on täynnä yh-äitejä, joilla ei ole mahdollisuutta esim. siivousapuun niin kuin minulla. Kyllä sinä pystyt tähän, ap.



Nyt otat sen suurimman stressin ja surun aiheuttajan pois sotkemasta sinun ja lapsiesi elämää. Pystyt hoitamaan nämä viimeiset viikot ja tulevat kuukaudet kaiken yksinkin. Jos mies vahtii vaikka taaperoa sen aikaa kun olet sairaalassa, se saa riittää. Sitten rupeat pyörittämään arkea itse, sinä pystyt siihen, ap, olet vahva nainen.

täysin varma että miehelläsi on toinen nainen valmiina. Siellä hän viettää aikansa. Ei veljellään, ei kaverillaan. Hän ei vaan sitä pysty sinulle koskaan myöntämään, koska ei halua loukata sinua. Näin kävi myös minulle. Minä olin vaan se nainen, joka rakastui palavasti toiseen. Kielsin kaiken viimeiseen asti. Enkä myöntänyt sittenkään, vaikka heti eron jälkeen muutettiin uuden miehen kanssa yhteen. En vaan pystynyt loukkaamaan toista, vaikka tuo kuvio varmaan loukkasi ihan yhtä paljon. :(



Näin se vain on. Takerrut liikaa tuohon masennukseen. Mies on masentunut, koska tuo tilanne on hälle niin hemmetin vaikea!

kuinka väärin tuo tilanne onkaan. Olen hirveän pahoillani puolestasi.



Haluaisin tähän väliin vain sanoa liittyen tuohon "mies ulos vs. mies jää asumaan kämppiksenä" keskusteluun, että kukaan täällä ei tiedä, miten kumpikaan ratkaisu vaikuttaa mihinkään. Voi olla että miehen poismuutto saisi hänet tokenemaan, toisaalta taas ehkä ei. Samoin voi olla, että miehen jääminen kotiin voisi tympäännyttää hänet lopullisesti - mutta ei välttämättä (esim. yhteisen vauvan hoivaaminen arjessa voisi myös saada tunteet heräämään uudelleen). Eli älä ota hirveästi paineita siitä, mitä täällä neuvotaan, vaan mieti mikä sinusta tuntuu kokonaistilanteen kannalta parhaalta tällä hetkellä, ja yritä saada se ratkaisu aikaan.



Voimia, edelleen.

esikoiseni kanssa samankaltaisessa tilanteessa ja loppujen lopuksi selvisi että taustalla oli pettäminen. Terapeutille mies valehteli yhtä sujuvasti kuin minullekin. Ei kukaan järkevä ihminen käyttäydy kuten nuo miehet. Olen nyt muuttanut omaan asuntoon pikkuisen kanssa ja asiat ovat taas hyvin. Olen kontrollissa elämästämme. Tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen taas onnellinen ja iloinen oma itseni. Ainoa mikä harmittaa on, etten lähtenyt jo ennen synnytystä kun kaikki nuo asiat levisivät käsiin. Samoin kuin AP nyt annoin aina vaan jatkoaikaa ja ajattelin että mies tulee järkiinsä. Ota oma elämäsi omiin käsiisi. Se tuntuu vaikealta, mutta kun alat toteuttaa sitä tajuat että teet oikein ja olosi alkaa helpottua saman tien. Pystyt siihen, muutkin naiset ja äidit ovat pystyneet, kaikki muu on tekosyitä, selittelyä ja pelkuruutta.

En tiedä, ehkä te ette vaan ymmärrä minua.

ymmärrämme tilanteen, koska olemme olleet tuossa lähest samassa tilanteessa ja tiedämme, mitä kulman takana odottaa. Miehet kun saadessaan tulen hännän alle jonkun toisen naisen takia (on se sitten suhde tai vahva ihastus) toimivat niin samalla tavalla, että on kuin heillä olisi oppikirja.

Ja siihen oikeasti ainoa, mikä auttaa, on etäisyyden otto. Se, että mies näkee mitä menettäisi. Sitä ei voi näyttää olemalla kuin ennenkin ja lakaisemalla tilanne maton alle.

Onnea matkaan nyt kuitenkin.

Kukaan mies ei lähde jos uutta suhdetta ei ole jo katsottuna, se on faktaa. On todennäk pettänyt jo pitkään. Selviät kyllä... joskin minäkin harkitsisin tuota että sitten mies saa vauvan lähihuoltajuuden. Sun kun täytyy löytää se uusi ihminen elämääsi jonka kanssa olla onnellinen, miehellä se jo on, usko pois. Löydät uuden helpommin kun vauva käy vain joka toinen viikonloppu.

Sinä siis ehdotat että äiti antaa vauvan miehelleen, että pääsee mahdollisimman pian iskemään itselleen parempaa miestä? V*ttu mikä idiootti olet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta minustakin tuntuu siltä, että eropäätös on vain entistä lopullisempi ja tilanne sitä ennen todellisuudessa vain vaikeampi, jos mies (masentuneena tai ei) jää nyt vielä vastentahtoisesti kotiin muutamaksi kuukaudeksi.



Totta kai se on kohtuutonta mieheltä heittää tällainen pommi näin huonoon tilanteeseen! Totta kai hänen pitäisi tajuta sinun tilanteesi ja olla erityisen ymmärtäväinen ja auttavainen seuraavat kuukaudet. Totta kai hänen pitäisi ajatella erityisesti lapsia, ja miettiä mikä heille on hyväksi. Mutta näyttää siltä, että mies itse kokee että hänen päätöksensä pitää, ja hän ei pysty näkemään tilannetta tai omaa osuuttaan muiden kannalta.



Sanot että mies tuo jatkuvasti eroa ja pois muuttamista sivulauseessa esille. Nyt ensimmäistä kertaa mies on loukannut sinua tahallisesti riidan yhteydessä. Miehellä ei itselläänkään ole voimia tai halua tai ehkä aikaakaan ottaa kodinhengettären roolia. Hän viettää jonkin verran aikaa esikoisen kanssa, tuo jonkinlaista ruokaa, ehkä vähän tekee kotitöitä. Hän ei millään tavalla lohduta sinua.



Mies ei näytä ymmärtävän, mikä se eron todellisuus lopulta on. Hän on kuitenkin sanonut, että hän haluaa huolehtia laskuista. Voi olla, että mies on masentunut ja ajattelee, että hänellä ei ole muuta tehtävääkään kuin tuoda rahaa talouteen. Mutta joka tapauksessa, oli mies masentunut tai ei, niin sinua ei auta se, että mies pyörii kotona riitelemässä ja puhumassa erosta. Vielä kohtuuttomampaa kuin järjestää tällainen tilanne sinulle, on lisätä yleistä pahaa mieltä riitelyllä.



Olisi hienoa, jos saisit miehen jollain keinoin pakotettua hyväksi isäksi ja aviomieheksi sen aikalisän ajaksi. Aika epätodennäköistä se kuitenkin on. Luultavasti vitkuttelu vain lisää hänen vastustusta ja sinun pahaa oloasi ja arvottomuuden tunnettasi. Mies ei suostunut aikalisään sillä tavalla, että yrittäisitte elää normaalia perhe-elämää ja lykätä eropuheita. Mutta vaikka sinusta tuntuu, että olet voimaton, niin et sinä ole. Sinun ei tarvitse jaksaa muuta kuin sanoa mitä ehdottomasti tarvitset.



Mielestäni todellakin parempi olisi, jos sanoisit miehelle, että todella tarvitset nyt apua ja rauhaa, olet voimaton ja hajalla. Lähetä vaikka sähköpostiviesti, jonka otsikoit TÄRKEÄ, LUE TÄMÄ JA HOIDA ASIA VÄLITTÖMÄSTI. Koska hän on lasten isä ja eropuheet aloittanut, hänen vastuullaan on järjestää tilanne niin, että sinä saat olla rauhassa ja kerätä voimia. Ja jos mies ei henkilökohtaisesti pysty sitä sinulle järjestämään vaan läsnäolollaan ja puheillaan aikoo vain pahentaa tilannetta, niin mies saa muuttaa muualle ja järjestää ulkopuoliselta taholta sinulle sen avun, jota tarvitset. Tämä ei ole vielä ero, sinulla on oikeus sanoa niinkin, että et suostu eroon tässä tilanteessa, mutta miehen täytyy nyt lähteä.



Mies järjestää kotisiivoojan, ihan sama vaikka nyt lyhyen aikaa kävisi parikin kertaa viikossa, jos toinen käynti on lyhyempi. Mies ottaa pyykkejä mukaan ja vie pesulaan, tai tilaa pesulasta hakupalvelun. Siivoojaakin voi pyytää hoitamaan pyykkejä, vaikkakin pesulan käyttö voi tulla halvemmaksi. Mies hakee töiden jälkeen lapsen ulos tai on kotona lapsen kanssa, sinä lepäät tai menet vaikka jalkahoitoon. Jos asutte isommassa kaupungissa, löytyy kyllä joku ravintolatason ruokakuskikin tuomaan tosi hyvää ruokaa vaikka joka päivä, muuten mies tuo kaupasta ruokaa listan mukaan. Tarvittaessa mies järjestää vaikka MLL:n kautta lastenhoitajan teille kotiin, tuskin haluat kaksivuotiasta nyt laittaa muualle hoitoon. Tapaat miestä vain lyhyesti ja sanot että pitää suunsa kiinni, hänellä ei ole oikeutta pahentaa tilannetta millään kiukuttelulla. Käytte edelleen siellä terapiassa, ja keskustelette terapeutin avustuksella sen minkä keskustelette. Tällainen kriisitilanne on nyt se paha päivä, jonka varalle teilläkin varmasti on säästöjä, ja nyt todellakin kannattaa hyödyntää kaikkia palveluja mitä rahalla (tai sosiaalitoimen tms. kautta) saa.



Jatkatte tällä tavalla kunnes elämä alkaa vauvan syntymän jälkeen tasaantumaan. Et saa sitä aikalisää jonka halusit, mutta tällä tavalla pystyisit sulkemaan sen eroasian arkipäiväisistä ajatuksista pois mielestä. Olet itsekin sanonut, että sitä on pakko yrittää. Kerrot miehelle selkeästi nuo muutamat asiat, mitkä hänen täytyy järjestää rasittamatta sinua niillä. Sitten sinun ei tarvitse tehdä enää muuta kuin keskittyä itseesi, synnytykseen ja lapseesi. Ja kieltäydyt puhumasta tämän aikalisän jälkeisestä elämästä ja mistään tapaamissopimuksista tms., et ajattele koko asiaa.



Olen aika varma, että mies havahtuu kyllä vielä. Mutta sinulla on oikeus olla heikko ja pyytää apua, ja miehellä on velvollisuus sinua auttaa. Ole kuitenkin sen verran vahva, että kerrot miehelle selvästi nuo asiat, jotka täytyy hoitaa. Mies on antanut ymmärtää, että hän haluaa ja pystyykin jollain tavalla teistä huolehtia. Vaikka se ei ollutkaan sitä mitä sinä ehkä eniten olisit halunnut ja tarvinnut, niin on sekin jotain ja enemmän kuin mitä nyt saat.



T: Maija

Voimia ap sinulle! Näethän kuinka paljon meitä on täällä tukenasi. Oikeasti!

Jos ajattelen itseäni, olisi aikalisän ottaminen ollut täysin mahdoton ajatus. Kun olin saanut eropäätöksen sanottua ääneen, ei mikään mahti olisi saanut minua suostumaan mihinkään aikalisään. Siinä vaiheessa päätös oli tehty ja katse suunnattu kohti tulevaa.



Kuinka sellainen aikalisä edes toimisi? Että eleltäisiin elämää eteenpäin eikä puhuttaisi ääneen siitä, että toinen aikoo kohta ottaa eron? Puhumattomuus ei kuitenkaan poistaisi tai muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan ja ero väijyisi jatkuvasti kulman takana. Minä en ymmärrä miten sellainen järjestely toimisi. Kasvattaisi vaan vihaa ja katkeruutta ja halveksuntaa ja muita negatiivisia tunteita. Kuin löyhässä hirressä roikkuisi, kuten joku taisi jo sanoakin. Sehän söisi ihmisestä loputkin voimat.



t. 468

Jos ajattelen itseäni, olisi aikalisän ottaminen ollut täysin mahdoton ajatus. Kun olin saanut eropäätöksen sanottua ääneen, ei mikään mahti olisi saanut minua suostumaan mihinkään aikalisään. Siinä vaiheessa päätös oli tehty ja katse suunnattu kohti tulevaa.

Kuinka sellainen aikalisä edes toimisi? Että eleltäisiin elämää eteenpäin eikä puhuttaisi ääneen siitä, että toinen aikoo kohta ottaa eron? Puhumattomuus ei kuitenkaan poistaisi tai muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan ja ero väijyisi jatkuvasti kulman takana. Minä en ymmärrä miten sellainen järjestely toimisi. Kasvattaisi vaan vihaa ja katkeruutta ja halveksuntaa ja muita negatiivisia tunteita. Kuin löyhässä hirressä roikkuisi, kuten joku taisi jo sanoakin. Sehän söisi ihmisestä loputkin voimat.

t. 468

että mies pysyisi kotona ja ei puhuttaisi erosta ennen kuin on selvitty tästä synnytyksestä ja sen jälkeen vähän toivottu. Ketjuun kommentoivat on sanoneet, että järkevämpi "aikalisä" olisi sellainen, että mies muuttaa pois kiusaamasta ap:ta ja auttaa sen minkä pystyy sieltä käsin. Varsinaisesta erosta ei kuitenkaan tarvitsisi puhua vielä. Ero konkretisoituisi miehelle paremmin kuin nyt, ap saisi apua kuitenkin eikä tarvitsisi kotona vältellä miestä, pelätä riitoja tai edes puhua siitä erosta. Kun elämä vähän rauhoittuu, voidaan järkevämmillä aivoilla puhua jatkosta.

Jos ajattelen itseäni, olisi aikalisän ottaminen ollut täysin mahdoton ajatus. Kun olin saanut eropäätöksen sanottua ääneen, ei mikään mahti olisi saanut minua suostumaan mihinkään aikalisään. Siinä vaiheessa päätös oli tehty ja katse suunnattu kohti tulevaa.

Kuinka sellainen aikalisä edes toimisi? Että eleltäisiin elämää eteenpäin eikä puhuttaisi ääneen siitä, että toinen aikoo kohta ottaa eron? Puhumattomuus ei kuitenkaan poistaisi tai muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan ja ero väijyisi jatkuvasti kulman takana. Minä en ymmärrä miten sellainen järjestely toimisi. Kasvattaisi vaan vihaa ja katkeruutta ja halveksuntaa ja muita negatiivisia tunteita. Kuin löyhässä hirressä roikkuisi, kuten joku taisi jo sanoakin. Sehän söisi ihmisestä loputkin voimat.

t. 468

että mies pysyisi kotona ja ei puhuttaisi erosta ennen kuin on selvitty tästä synnytyksestä ja sen jälkeen vähän toivottu. Ketjuun kommentoivat on sanoneet, että järkevämpi "aikalisä" olisi sellainen, että mies muuttaa pois kiusaamasta ap:ta ja auttaa sen minkä pystyy sieltä käsin. Varsinaisesta erosta ei kuitenkaan tarvitsisi puhua vielä. Ero konkretisoituisi miehelle paremmin kuin nyt, ap saisi apua kuitenkin eikä tarvitsisi kotona vältellä miestä, pelätä riitoja tai edes puhua siitä erosta. Kun elämä vähän rauhoittuu, voidaan järkevämmillä aivoilla puhua jatkosta.

Juuri näin. Eli siis terapeuttikin toivoi mieheltä, että pistäisi nyt homman jäihin kokonaan, että mina pystyisin jollain voimavaralla synnyttämään. Se olisi oltava nyt se prioriteetti ykkönen. En minäkään mitään aikalisähommia toivoisi tai haluaisi, jos en olisi tässä tilassa. Uusi vauva kuitenkin vaikuttaa minuun ja mieheenkin valtavasti tunneryöpyllä ja varmaan mieheen nytkin näin raskauden loppuvaiheessa. Tämä tilanne pitäisi yt katsoa ensin ihan rauhassa läpi ja sitten vaikkapa 3-4 kk kuluttua pysähtyä katsomaan, mitä oikeasti haluaa. Siis terapeutti oli sitä mieltä, että elämme nyt niin suuren muutoksen vaiheita (uusi lapsi syntymässä) ettemme voi kumpikaan aivan täysissä järjissä ja kirkkain silmin tietää mikä on tämän tilanteen osuus miehen reaktiossa tai siinä, etten minä pysty sisäistämään/hyväksymään/käsittelemään asiaa täydellä järjellä. Mitään eroa ei ole tarkoitus vain pyyhkäistä pois, vaan miehen pitäisi tajuta antaa itselleenkin aikaa katsoa nyt rauhassa uuden lapsen tulo ensin ja sitten miettiä sitä seuraavaa valtavaa elämänmuutosta, eroa, ehkäpä ihan uusin silmin. Vauva voi muuttaa paljonkin meidän molempien ajattelumaailmassa, näin terapeutti sanoi ja sanoi, että jos nyt tekee tällaisen päätöksen ehdottomana, voi katumus ollakin aikamoinen vauvan synnyttyä. Tietysti ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eritavalla, mutta kun koskaan ei näistä reaktioista voi etukäteen tietää, niin pitäisi katsoa tilanne kerrallaan. Terapeutti uskalsi varovasti veikkailla, että jospa miehen eropäätökseen on saanut vauhtia lähestyvä synnytys, koska joskus miehet joutuvat kriisiin tällaisissa tilanteissa eivätkä tiedä tarkalleen mistä tunne johtuu ja miten tunnetta pääsisi pakoon. Ei sanonut, että meidän tapauksessa tästä olisi nyt kyse, vaan esitti että joskus näin voi käydä ja on nähnytkin näin käyneen. Että pitää pitää mieli avoimena.

Ystäväni tulee meille minun seuraksi illaksi, ihanaa. Saan ajatuksia muualle! Tekee hyvää, mies lähti ystävälleen.

Ap

mieshän ei halua yrittää, koska uusi mamma on odottamassa. Niin se vaan on, tuo yrittämättömyys on viimeinen merkki siitä. Potkaise äijä pihalle. Ole vihainen sille paskalle ja ajattelet vain itsesi ja lastesi etua.

että mies omaan asuntoon mahdollisimman äkkiä. Koska näkisin tässä nyt kaksi vaihtoehtoa:

1. Mies jää säälistä/velvollisuudesta/pakosta kanssasi asumaan muutamaksi kuukaudeksi, ja

sitten tulee se "kauan" odotettu lopullinen ero. Sinä saa toisen käsiparin avuksi akuuttiin shokkiin ja vauva-arjen alkuun. Sen jälkeen tulee ero.

2. Pyydät miestä muuttamaan pois mahdollisimman pikaisesti. Hän tekee näin, ja hätääntyy, tulee järkiinsä, näkee tilanteen ja elämänsä kokonaisuutena. Syntyy vauva, jonka ensihetkistä hän ei pääse osalliseksi. Ei koe vauva-arjen alkua niin raskaana kuin se oikeasti on (ei asu kanssanne), vaan auttaa missä voi mutta ulkopuolelta. Ulkopuolelta näkee myös, että hän tulee olemaankin ulkopuolella, menettää sinut ja perheensä. Palaa takaisin.

Eli saat joko apua alkuun tai saat ehkä miehesi kokonaan takaisin.

täysin samaa mieltä!

Mutta ymmärrän myös sinua ap, ettet tuossa tilassa tuollaista konkreettista eroa tunne pystyväsi kestämään.

Asia on kuitenkin niin, että mikäli toiveesi on saada mies jäämään, olisi tässä tilanteessa järkiratkaisu laittaa hänet pihalle, ja vaikka vain esittää vahvaa hänen silmissään.

Näen tämän ainoana mahdollisuutena saada hänet tajuamaan mitä on menettämässä (toki hän saisi vierailla silloin tällöin). Ja jos hän ei sitä sillä tavalla tajua, vielä vähemmän hän tulee sitä myöskään vauva-arkeen täyspäiväisesti jäämällä tajuamaan.

Toivon vain sinun parastasi, ja voimia sinulle!

että mies omaan asuntoon mahdollisimman äkkiä. Koska näkisin tässä nyt kaksi vaihtoehtoa:

1. Mies jää säälistä/velvollisuudesta/pakosta kanssasi asumaan muutamaksi kuukaudeksi, ja

sitten tulee se "kauan" odotettu lopullinen ero. Sinä saa toisen käsiparin avuksi akuuttiin shokkiin ja vauva-arjen alkuun. Sen jälkeen tulee ero.

2. Pyydät miestä muuttamaan pois mahdollisimman pikaisesti. Hän tekee näin, ja hätääntyy, tulee järkiinsä, näkee tilanteen ja elämänsä kokonaisuutena. Syntyy vauva, jonka ensihetkistä hän ei pääse osalliseksi. Ei koe vauva-arjen alkua niin raskaana kuin se oikeasti on (ei asu kanssanne), vaan auttaa missä voi mutta ulkopuolelta. Ulkopuolelta näkee myös, että hän tulee olemaankin ulkopuolella, menettää sinut ja perheensä. Palaa takaisin.

Eli saat joko apua alkuun tai saat ehkä miehesi kokonaan takaisin.

täysin samaa mieltä!

Mutta ymmärrän myös sinua ap, ettet tuossa tilassa tuollaista konkreettista eroa tunne pystyväsi kestämään.

Asia on kuitenkin niin, että mikäli toiveesi on saada mies jäämään, olisi tässä tilanteessa järkiratkaisu laittaa hänet pihalle, ja vaikka vain esittää vahvaa hänen silmissään.

Näen tämän ainoana mahdollisuutena saada hänet tajuamaan mitä on menettämässä (toki hän saisi vierailla silloin tällöin). Ja jos hän ei sitä sillä tavalla tajua, vielä vähemmän hän tulee sitä myöskään vauva-arkeen täyspäiväisesti jäämällä tajuamaan.

Toivon vain sinun parastasi, ja voimia sinulle!

lisään vielä, että esimerkiksi synnytykseen hänen olisi mielestäni hyvä tulla mukaan, nähdäkseen konkreettisesti yhteisen lapsenne syntyvän.

Se aiheuttaa normaalissa ihmisessä kuitenkin yleensä jonkinlaisen tunnereaktion..

Mutta järjestäkää (tai siis käske miehen järjestää) nyt kuitenkin HETI (okei maanantaista alkaen viimeistään) sitä apua siivouksesta ja lastenhoitajasta, ehkä pyykinpesusta, ruokahuollosta yms. Kun arjen jutuista ei tarvitse huolehtia ja murehtia sitä että kumpikaan ei jaksa niitä hoitaa, niin on helpompi keskittyä niihin tärkeisiin asioihin.



Mietit sitten erikseen onko kotona oleva masentunut mies suurempi positiivinen vai negativiinen tekijä tässä kaaosvaiheessa.



Hauskaa iltaa kaverin kanssa!



-Maija-

kanssa masennuksestaan. Nyt ei ehkä pysty ottamaan sitä viestiä vastaan terapeutilta. Kinkkinen tilanne.

Jos olisin sinä, pyytäisin miestä muuttamaan omaan asuntoonsa ja auttamaan sieltä käsin. Ottaa taaperoa, että saat levätä ja hoitaa vauvaa omissa oloissaan, että saat levätä. Mies joutuu siis kantamaan vastuuta ihan itse, ilman sinun taustatukeasi.

Anna sen mennä, sinä pärjäät kyllä. Uusi alku tulee, jos on tullakseen. Joka tapauksessa, mikään ei ole enää ennallaan.

Lyhyet kommentoinnit. En oikeasti usko mihinkään toiseen naiseen. Ei mies missään kavereillaan hegaile, kävi ystävällään meidän lapsemme mukanaan ja oli veljellään töissä viimeviikolla eri paikkakunnalla. Siellä käy kerran 2-3 kuukaudessa. Ei soittele kenellekään iltaisin, käy lapsen kanssa puistossa jne. Ja kai tuo nyt olisi suuna päänä pois omasta halustaan muuttamassa, jos toinen nainen odottelisi kulman takana. Mutta mistäs sitä tietää, paljon mies kuitenkin kotona on ihan vapaasta tahdostaan. Katsoo telkkaa, on lapsen kanssa jne. Ei katoa minnekään iltaisin. Tuossa se möllöttää taas masentuneen näköisenä. Edistystä on se, että itse kertoi tänään minulle yhtäkkiä, että on ajatellut varata sen lääkärin. Alkaa uniongelmat jo painaa päälle ja tuo syömättömyys huolestuttaa näköjään häntä itseäkin. Mistään masennuksesta ym oireista en ole siis puhua pukahtanut viimeiseen 3 päivään. Olen pitänyt matalaaprofiilia, koska pakko rauhoittaa omaa olotilaa välttelemällä eropuheita.



Vauva syntyy ihan pian, voi syntyä käytännössä vaikka ensi yönä, viikkoja on jo sen verran. Katson tilanteen nyt sitten uudelleen, kun pääsen sairaalasta vauvan kanssa kotiin ja tunnustelen omaa olotilaani. Pelkään, että minulle puhkeaa vielä joku synnytyksen jälkeinen masennus tämän kaiken takia.



Toinen nainen tai ei, näillä mennään nyt seuraavat viikot. Ai niin, jos miehellä olisi toinen, miksi hän viimeyönä kömpi peittoni alle ja siinä yhteistuumin harrastimme seksiä. Tuskinpa haluaisi koskea minuun ollenkaan, jos kävisi panemassa jotain toista?? Vai onko miehet sellaisia? Että seksiä harrastetaan samanaikaisesti vaimon ja toisen naisen kanssa? Jotenkin kummallista olisi mun mielestä. Niin ja nyt tietysti kaikki on sitä mieltä, että mies käyttää minua hyväkseen, niin ihan suukosta tuo alkoi ja itse sitten lähdin viemään asiaa eteenpäin. Rakastan miestä ja kaipaan hänen läheisyyttään. En kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi, aikuinen tässä olen, itsekin sain sitä sekä lohtua, että turvaa. On ollut niin yksinäinen olo nämä pari viikkoa. En tiedä toistuuko tapahtuma, tuskin, mutta en koe haavoittuneeni mitenkään, joten älkää olko huolissanne. Ja jos toistuu, sitten otan asian puheeksi, että mikä on homman nimi. En minä sellaiseen rupea, että mies edelleen on päättänyt eroavansa, mutta sen aikaa kun asuu täällä käyttää "kaikki palvelut" hyödykseen. En todellakaan. Sitten saa kyllä olla täysin ilman. Niin ja lisättäköön, että meillä on ollut pitkä kuiva kausi ennen viimeyötä. Ei minusta johtuvista syistä vaan luultavimmin miehen masennuksesta johtuvista seikoista. Siis koska on niin väsynyt, uniongelmat jne. Miestä ei ole huvittanut kuin aniharvoin. Ota tuosta nyt sitten selvää mitä miehen pääkopassa liikkuu. Jos toinen nainen on odottelemassa, nythän mies tavallaan sitten petti häntäkin minun kanssani :D.



Ihme kuvio, huutakaa vaan, tuomitkaa mut.. Mutta täytyy sanoa, että oli niiiiin ihanaa! Pitkästä aikaa. Hyvä muistutus samalla miehelle, mitä menettää, jos ovesta kävelee ulos. Aika jännä, että ihan vaan kaverina pitää mua, mutta silti haluaa mua?? Ei tästä ota selvää erkkikään..



Kivittäkää vapaasti..



Ap