Ehdottakaa hyviä kaksiosaisia nimiä tytölle

Anna-Maija

Eeva-Liisa

Ulla-Maija

Minusta hyvin kaunis nimi.

Tosi loistelias mutta mukana on myös sitä perinteistä meininkiä ;D

Ei mielellään "wt-nimiä" :D

Tykätään perinteisistä enemmän tai paras olisi sellainen, jossa on jotain perinteistä, mutta myös jotain "nykyaikaista". :)

Annaliisa (Anna-Liisa)

Annemaria

Annamaija

Annimaija

Anni-Helena

Anumaija

Beatemarie

Beatamaria

Evamaria

Eija-Elina

Hanne-Elina

Eilamaija

Heli-Irmeli

Suvi-Elina

Maiju-Kreeta

Maija-Kreeta

Katri-Helena

Kreetamaiju

Kreetamaija

Emmalotta

Emmanoora

Eveliina

Hannaleena

Hetakatriina

Hilkka-Helinä

Julianna

Lindamaria

Marianne

Ninamaria

Outikaarina

Sarianna

Saratuulia

Tuulamaija

Ullamaria

Miia-Marika



Sonja-Leena



Emma-Lotta

Tosi loistelias mutta mukana on myös sitä perinteistä meininkiä ;D

R:ä- vikaisen unelma hahah

ehdotan suvi-kaisa

vilma-valma

niitä ei koskaan käytetä oikeasti, vaan outoja lempinimiä, kunnes viimein itse tajuaa jättää sen nimen loppuosan pois. Virallisesti sitä ei kai edes saisi jättää, koska välissä on se kamala viiva. Ilman viivaa siis kiitos, voitte silti käyttää kahta nimeä niin kauan kuin lapsi suostuu.



t. Eeva-Maria

Aada-Kaisa

Aino-Maija

Oona-Lotta

Nelli-Reetta

Milla-Mari

Laitan ehdotukset viivalla, mutta mielestäni kaikki voisi kirjoittaa yhtenkin.





Emma-Riia

Vilja-Tuuli

Selja-Sanelma

Kreetta-Leena

Metti-Matleena

Martta-Mimmi



nappasko joku?

Itselleni annettu kaksiosainen nimi, ja se on ollut riesa koko ikäni. Aina saa selitellä miten se oikein kirjoitetaan, viivalla vai ilman jne. Ja yhdessä pitkän sukunimen kanssa hankala. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä kukaan ei käytä käytännössä sitä koko nimeä vaan sitä ensimmäistä. Eli ihan turhakin.



Avioeron yhteydessä kun vaihdoin tyttönimeen takaisin muutin yksiosaiseksi jättämällä viivan pois, ja johan helpotti.

Mulla on kaksiosainen nimi, joka on vielä kirjoitettu erikseen, mutta käytetty aina molempia nimiä eli yhdysnimenä, on muuten ollut aika tuskaista selitellä kirjoitusasua. Lisäksi ollut vielä pitkä sukunimi. Ja lapsuuden osoitteestakin kysyttiin aina, että kirjoitetaanko viivalla vai yhteen. Kotona mua kutsuttiin aina toisella nimellä ja jo lukiossa jätin etunimeni kokonaan pois, siitä ei ollut kuin riesaa. Mutta edelleen nimi kummittelee joka päiväisessä elämässä, töissä ja lääkärissäkin kutsutaan aina etunimellä, jota en ole oikein koskaan tunnistanut itselleni.

Meidän lapsille tuli ehdottomasti erilliset nimet. Toiset nimet ovat suomalaisittain tuplanimiä, mutta jenkeissä yksittäisiä. Mutta niillä ei ole merkitystä, kun etunimet ovat käytössä.

Itselleni annettu kaksiosainen nimi, ja se on ollut riesa koko ikäni. Aina saa selitellä miten se oikein kirjoitetaan, viivalla vai ilman jne. Ja yhdessä pitkän sukunimen kanssa hankala. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä kukaan ei käytä käytännössä sitä koko nimeä vaan sitä ensimmäistä. Eli ihan turhakin.

Avioeron yhteydessä kun vaihdoin tyttönimeen takaisin muutin yksiosaiseksi jättämällä viivan pois, ja johan helpotti.

Marja-Leena

Meri-Tuuli

Minttu-Maaria

Satu-Kerttu

Suvi-Pilvi

Sini-Kukka

Raija-Tuulia

Mona-Liisa

Miina-Maria

Leila-Lyydia

Anni-Liina



Tuollaisia tuli ekaksi mieleen. Minusta kaksoisnimen pitää olla positiivisella tavalla hupaisa, muuten koko idea menee hukkaan.

Tällaiseen nimeen kerran duunissa törmäsin. Jäi ainakin tehokkaasti mieleen, vähän kyllä kulmat kohosi ja nauratti.



(En oikeasti toivo lapsellesi sellaista kohtaloa)

Muistan aina, kun olin lapsi ja aikuiset ottivat viinaa. Jossain vaiheessa keskustelut menivät K18 tasolle. Just tyyliin naapurin Pirkko viiva Liisa. Ai että on kiva. Lapsena en toki tajunnut tota viivaa, mutta nyt nolottaa aikuisten keskusteleminen :)



Ja voin kertoa, että lasteni aikana en ikinä juo, juuri näistä syistä.

Adajulia (Ada-Julia)

Lydianna

Ella-Sofia

Anni-Juulia