Onko teidän miehillä naispuoleisia kavereita?

mikä siinä on järkyttävää? :D



yksi yhteinen opiskeluaikainen tuttumme (nainen) on jäänyt lähinnä vain miehen kaveriksi. miehen kaveri hän alunperin olikin, minä tulin kuvioihin myöhemmin. minun makuuni hän on turhan puhelias ja positiivinen, joten olen iloinen että mies tapaa häntä useimmiten ilman minun läsnäoloani.



itselläni on myös miespuolinen kaveri opiskeluajoilta, mieheni ei häntä paremmin tunne.



lisäksi meillä on yhteisiä tuttuja, mies- ja naispuolisia, joita tapaamme yhdessä tai erikseen.

mikä siinä on järkyttävää? :D

Siihen tän mun kollegan mukaan liittyy AINA jotain seksuaalista.

Bullshit, sanoo tähän

ap

itse asiassa noin puolet hänen ystävistään on naisia. Suuri osa heistä vieläpä häntä itseään 10-15v nuorempia naisia. Käy heidän kanssaan joskus baarissa/ mökkeilemässäkin, eikä siinä ole minusta mitään kummaa. Joskus olen mukana, joskus en. Joskus tyttöjen poikaystäviä on mukana, joskus ei.

Miehesi lähtee kymmenen naikkosen kanssa mökkeilee ja välillä ei ole muita miehiä mukana ja sinä vaan kattelet. :D Ei hyvää päivää.



Saunovat yhdessä, ryyppäävät yhdessä, nukkuvat yhdessä... huuhaa! Onnea.

Siihen tän mun kollegan mukaan liittyy AINA jotain seksuaalista.

Bullshit, sanoo tähän

ap

jos kollegasi on, niin hyvä että osaa kontrolloida itseään.

Tuntuu melkein ettei av:lla oltaisikaan... :)

Eikä se sitäkään taida tapailla kuin muutaman kerran vuodessa.



Myös minun miespuoliset kaverini ovat jotenkin jääneet viime aikoina. Siihen ei ole mitään moraalista tms. syytä, on vain ollut niin kiire että kaikki muut paitsi ihan läheisimmät ystävät ovat jääneet jalkoihin. Läheisimmät ystävät meillä kummallakin ovat omaa sukupuolta.

sillä ei pidä ajatuksesta. Ei myöskään ota alkoholia kolmea olutta enempää kerralla, joten se ryyppäämisestä.

Saattaa kyllä nukkua samassa huoneessa jonkun kaveritytön kanssa, omissa makuupusseissaan ja omilla patjoillaan kuitenkin.

Luotan mieheeni täysin, joten ei minun tarvitse epäillä. Minua hän rakastaa, kavereistaan pitää.

Miehesi lähtee kymmenen naikkosen kanssa mökkeilee ja välillä ei ole muita miehiä mukana ja sinä vaan kattelet. :D Ei hyvää päivää.

Saunovat yhdessä, ryyppäävät yhdessä, nukkuvat yhdessä... huuhaa! Onnea.

En tod. hyväksyisi että mieheni meni saunomaan mökille "tyttöystävien" kanssa!?!? Enkä tiedä tuttavapiiristä ketään kuka menisi tai vaimo päästäisi.

Ehkä yksi hönö serkku minulla on kuka oikeasti voisi lähteä ilman mitään takaa-ajatuksia matkaan. Toki moni muukin varmaan sanoisi että eipä tässä mitään kavereita ollaan ja voivat hyvin ollakkin, mutta sekun ei yleensä sitten kuitenkaan jää siihen. Minullakin on paljon miespuolisia tuttuja, jotka aikoinaan olivat ystäviä, kunnes menin naimisiin, sanoivat että olivat aina tykänneet minusta siinä mielessä.. Toinen miestuttavani kun itse meni naimisiin laittoi välit tyystin poikki, vaikka oltiin oltu ystäviä vuosien takaa, kun paita ja peppu, mutta myöskin sanoi viimeisen kerran tavatessamme että ei mene naimisiin jos minä otan tämän... Joten se usko minulta näihin "ystäviin"

Eikös pikemminkin toisinpäin, siis että nyhverö esim. minun mieheni olisi, ellei uskaltaisi minun takiani tavata ystäviään.

Edellisessä suhteessani tuo ei olisi kyllä tullut kuuloonkaan, että olisin päästänyt miehen kaverityttöjen kanssa mökkeilemään. En luottanut tarpeeksi siihen, että minä olen hänen elmänsä nainen. Nykyisen suhteen minulla ei ole mitään epäilyksiä :) . On tuntenut nuo kaverit kauemman kuin minut eikä kavereillakaan todellakaan ole epäselvää, onko mies rakastunut minuun :). Olemme olleet naimisissa pari vuotta. Minulla ei edelleenkään ole mitään epäilyksiä asiassa :)

t se jonka mies pääsee mökille

Kyllä nyhveröjä ovat teidän miehet!En tod. hyväksyisi että mieheni meni saunomaan mökille "tyttöystävien" kanssa!?!? Enkä tiedä tuttavapiiristä ketään kuka menisi tai vaimo päästäisi.

Ehkä yksi hönö serkku minulla on kuka oikeasti voisi lähteä ilman mitään takaa-ajatuksia matkaan. Toki moni muukin varmaan sanoisi että eipä tässä mitään kavereita ollaan ja voivat hyvin ollakkin, mutta sekun ei yleensä sitten kuitenkaan jää siihen. Minullakin on paljon miespuolisia tuttuja, jotka aikoinaan olivat ystäviä, kunnes menin naimisiin, sanoivat että olivat aina tykänneet minusta siinä mielessä.. Toinen miestuttavani kun itse meni naimisiin laittoi välit tyystin poikki, vaikka oltiin oltu ystäviä vuosien takaa, kun paita ja peppu, mutta myöskin sanoi viimeisen kerran tavatessamme että ei mene naimisiin jos minä otan tämän... Joten se usko minulta näihin "ystäviin"

Jotenkin nämä muutamat kaverit sitten kuitenkin jäivät seurustelun myötä vaikka en millään tapaa kieltänyt yhteydenpitoa tms. Jälkeenpäin mietin täyttikö tuo ystävyys kuitenkin jotain muitakin tarpeita kuin kaveruutta, koska se loppui saman tien. Kerran eräs hänen naiskavereistaan kävi esim. meillä kylässä miehensä kanssa, mutta eivät koskaan kutenuneet meitä heille kylään tms. Olin tämän samaisen naisen kanssa samassa työpaikassa myöhemmin ja silloinkaan hän ei halunnut tutustua minuun joten välimme jäivät etäisiksi.

Tällä kaverilla oli tapana turvautua mieheeni ja kysellä kaikenlaisia neuvoja häneltä vaikka itselläänkin oli kumppani. Ehkäpä tuo hänen kumppaninsä teki lopun tuosta ystävyydestä, koska itselläni oli ainakin aluksi aidosti halua tutustua tähän mieheni naiskaveriin. Ehkäpä hänen miehensä koki loukkaavana, että kyseli neuvoja toiselta mieheltä kaikenmaailman jutuista.

joita ei tavata kahdenkesken.

tietysti siis meillä molemmilla on sellaisia vanhoja kavereita olemassa, mutta kumpikaan meistä ei pidä näihin yhteyttä. Eivätkä nämä kaverit pidä meihin.



Mä en jaksa järkyttyä siitä, mitä muut ihmiset tekevät, mutta en voisi kuvitella viettäväni aikaa muiden miesten kanssa kuin omani. Eri asia olla porukassa.

mikä siinä on järkyttävää? :D

Siihen tän mun kollegan mukaan liittyy AINA jotain seksuaalista.

Bullshit, sanoo tähän

ap

romanttisia toiveita. Tai niin on mulle ainakin käynyt. Melkein jokaisen miespuolisen kaverin kanssa on ainakin kerran pussattu tai menty sänkyyn.

itse asiassa noin puolet hänen ystävistään on naisia. Suuri osa heistä vieläpä häntä itseään 10-15v nuorempia naisia. Käy heidän kanssaan joskus baarissa/ mökkeilemässäkin, eikä siinä ole minusta mitään kummaa. Joskus olen mukana, joskus en. Joskus tyttöjen poikaystäviä on mukana, joskus ei.

Siis jos sun miehesi on vaikka 35v, niin hänen tyttökaverinsa ovat 20-vuotiaita?!? Ei hyvää päivää... Tai vielä pahempi - miehesi on 30v ja hänen tyttökaverinsa 15v... Gee.

Mieheni on todella sosiaalinen tapaus ja kavereita on valtavasti sekä miehissä että naisissa. Joskus olen huomannut selvää säpinää hänen ja jonkun naiskaverin välillä. Mutta minäkin tunnen nämä kaverit ja luotan ettei mitään tapahdu. Pakkohan se on luottaa ja sallia. Ei tulisi mitään jos alkaisin sosiaalisen ja ihmisrakkaan mieheni kaverisuhteita rajoittamaan!

Ei tulisi mitään jos alkaisin sosiaalisen ja ihmisrakkaan mieheni kaverisuhteita rajoittamaan!

jotkut ovat samanikisi ja jotkut 30v. vanhempia, mutta yleens ei hn heit tapaile jollen min ole mukana. Parhaat kaverit ovat miespuolisia.

Mutta emme tapaa toisiamme muuten kun isommalla kaveriporukalla. Joskus olen törmännyt miespuoliseen kaveriin kadulla ja olemme poikenneet kahville vaihtamaan kuulumisia, mutta en siis soittele hänelle, että mennäänkö kahville sunnuntaina kahdestaan, vaikka hyvä ystävä on.



Miespuolisten työkavereiden kanssa käyn läpi työasioita joskus lounaalla, mutta en esim. mene kahdestaan oluelle töiden jälkeen (en kyllä mene usein muutenkaan). Jos menen jonnekin, menen isommassa seurueessa. Työmatkoilla olen yleensä se, joka menee ensimmäisenä hotellihuoneeseen nukkumaan. Muut sitten aamulla juoruavat, mistä jäin paitsi.



Miehelläni on sama juttu. Minusta on OK, jos hän tapaa spontaanisti jonkun vanhan ystävän ja käy vaikka lounaalla, mutta jos jotain suunnitellaan vapaa-ajalla, niin sitten pariskuntana. Tyttöjen ja poikien illat ovat "sallittuja" ja juuri sellaisen vietettyäni voin sanoa, että myös tosi virkistäviä. Ihana kikatella joskus vanhassa tyttöporukassa pienessä hiprakassa!

Ja joskus se häiritsee minua paljon. Luottamusta on paljon, mutta silti miehen tapa puhua näistä ystävistään puristaa päätä. Silloin enemmän, kun tuntuu, että me keskenämme vaan kinataan.



Mutta miehelläni on myös miespuolisia hyviä ystäviä, joten suurin ongelma taitaa olla minulla. Itsellä vain yksi miespuolinen kaveri.