Että kun masentaa...

Kesäloma loppuu kohta. Enkä jostain syystä osannut edes oikein nauttia koko kesälomasta, se vaan oli ja meni ja tuntuu ettei saanut tehtyä mitään mukavaa, mitä "piti". Ei osannut nauttia siitä, kuten suunnittelin nauttivani vaan olemisesta ja lomailusta, ärsyttävän ja puuduttavan työn jälkeen.



Töihin paluu ahdistaa. Ei oikein kiinnosta koko ala, mutta en keksi mitä muutakaan haluaisin tehdä. Muutenkin olen jotenkin ihan hukassa, en tiedä mikä olis se "mun juttu" tässä elämässä.



Mikään ei oikein kiinnosta eikä innosta, en jaksa oikein tavata ketään, ihmiset on rasittavia tai pitkästyttäviä tai sekä että. En jaksa/viitsi lähteäkään mihinkään, ei edes kiinnosta mennä mihinkään.



En mä ole mitenkään syvästi masentunut, mutta elämä tuntuu tällaiselta ajelehtimiselta tai erinäisten pakollisten asioiden suorittamiselta päivästä toiseen, vuodesta toiseen.



Suunnittelen aina että "nyt aion nauttia pikkuasioista ja nähdä niiden kauneuden ja elää hetkessä" ja esim. suunnittelen lasten kanssa eväsretken tai vaikka ihan vaan pelihetken kotona, mutta sitten se hetki onkin ihan *erseestä, muksut kitisee ja tappelee, ei halua toimia miten pitäisi, itselläni menee hermo ja suoritan vaan ja odotan että koko juttu on ohi ja pääsen taas vaan möllöttämään omiin oloihini ja että muksut olis hiljaa.



Väsyttää ja puuduttaa ja mikään ei oikein tunnu muulta kuin tasaisen tylsältä eikä sitä oikein osaa edes nauttia asioista, joista "pitäisi" osata nauttia. Ne lipuu vaan äkkiä ohi ja haikeus täyttää mielen kun ajattelee että niin se ja sekin asia meni vaan jo (esim. kesäloma), enkä osannut kuitenkaan elää siinäkään tyytyväisenä.