Opet!! Kuinka kauan meni, että teillä tuli olo että olette ammattilaisia?
Olen opetettavassa aineessani ihan pätevä, mutta tää opetuspuoli... Pedagogiset opinnot olivat sellainen läpihuutojuttu meillä ja tästä läpihuutojutustakin on jo pitkä aika.
Ei mitään valmennusta ja opastusta luokanohjaajan hommiin, mukautettuihin yhteistyöskentelyyn erityisopettajan kanssa tms. Tai opetusharjoittelussa näitä piti tarkkailla, mutta eipä siitä paljoa käteen jäänyt.
Mua jännittää työn tämä puoli kovasti, ensivuonna olisi tarkoitus etsiä ensimmäinen työpaikka. Joudun kyselemään ja kyselemään ja varmasti tuskastuttamaan muita aikalailla. Kuinka kauan meni, että teillä oli rautaisen ammaittilaisen tuntu itsestänne ja että luovitten vaikeittenkin tilanteiden läpi?
Ihan kamalaa ois joutua jonnekin alakouluun luokanopettajan sijaiseksi... Hui kauhistus! Mistä ihmeestä sitä tietäisi, että mitä kaikkea sitä pitää tehdä... :O
Kommentit (17)
aloittavan opettajan manuaalia, johon on listattu kaikki asiat, joita kannattaa tarkkailla ja laitella ylös jne.
Saako rehtorilta tai joltain kunnon perehdytyksen koulun tapoihin ja muihin??
ap
hajua, että jos mun luokalle tulee vaikkapa pari mukautettua, niin miten etenen heidän kanssaan. Kuinka paljon teen yhteistyötä erityisopettajan kanssa ja mitä mun pitäis tehdä.
Kyllä opettajankoulutus pitäisi saada oppisopimuskoulutukseksi, tunnen olevani täysin epäpätevä ja open opinnot eivät valmenna yhtään työelämää varten! :O
ap
Tai siis ton verran yhdessä paikassa. Sitten lisäksi jonkin verran muuta hajanaisempaa ja satunnaisempaa hommaa.
Kyllä tuossa viidessä vuodessa tulee jo vähän sellaista tuntua, että se aineen opettaminen kyllä sujuu jo useimmilta osilta. Mutta itsekin olen menossa nyt syksyllä uuteen paikkaan. Ja juuri nuo sun mainitsemat muut jutut aiheuttaa epävarmuutta: Miten tunnistan erityistä tukea tarvitsevat, miten käytännössä tapahtuu yhteistyö erityisopettajan kanssa, miten nettimateriaalit toimii tai videotykki (vai mikä se projektori on nimeltään), osaanko käyttää wilmaa.
Mulla on edellisestä työpaikasta muutama vuosi aikaa, kun olen ollut lasten kanssa kotona. Ja edellisessä työssä ei ollut mitään projektoreita tai wilmaa, ei erityisopettajaa.
Eli ei sitä rautaista varmuutta pääse ihan äkkiä syntymään näköjään. Tietenkin nuo käytännön toimet tulee tutuiksi syksyllä aika nopeaan.
Sama opettaja oli 6 vuotta. Todella huomasi, että luokanopettajat eivät ole päteviä valmistuttuaan. Poika joutui kiusauksen kohteeksi. Kiusaajia palkittiin ja kehuttiin. Kiusaamiseen ei puututtu. Kun poika kertoi opettajalle, poikaa rangaistiin ja haukuttiin luokan edessä juoruajaksi.
En ole sen jälkeen kunniottanut luokanopettajien ammattitaitoa.
aloittavan opettajan manuaalia, johon on listattu kaikki asiat, joita kannattaa tarkkailla ja laitella ylös jne.
Saako rehtorilta tai joltain kunnon perehdytyksen koulun tapoihin ja muihin??ap
että siellä ei ole mitään perehdytystä työhön. Riippuu tietenkin rehtorista, moni rehtori on toki todella auttavainen. Mutta yleensä asiat jätetään aika paljon itselle pähkäiltäväksi. Ja sitten ihan käytännön asioihin ei kukaan perehdytä: miten ruokalassa toimitaan, istuuko opettajat oppilaiden kanssa vai opettajapöydässä, jonottaako opettajat vai eivät, tai välituntivalvonnassa, missä on tapana valvoa ja mitä kaikkea oppilaat voi keksiä. Jossain kyläkoulussa nää ei ole mitään ongelmia, mutta itse olen ollut vajaan tuhannen oppilaan koulussa, niin sellaisessa ihmismäärässä tuollaiset pikkuseikatkin pitäisi tietää tai muuten oppilaat vedättää. Oli todella ärsyttävää, kun kaikki piti opetella kantapään kautta, kun kaikkea ei myöskään tajua kysyä ennen ensimmäistä ruokailua tai välituntia (kun ei tiedä niitä olosuhteita, että niissä onkin jotain kysymisen arvoista).
että olisin epäreilu kiusaamistilanteissa, tai ainakin yritän parhaani. Sen verran olen sijaisuuksia tehnyt, että osaan kysyä esim. miten välkkävalvonnat käytännössä hoidetaan ja mitkä paikat kannattaa käydä tsekkaamassa tai miten pidetään kirjaa koulun alueelta poistumisista (vai tuleeko istumista suoraan) ja noi ruokala-asiat.
Mutta silti on tosi orpo olo. Mitäs jos saan heti ekana jonkun oman luokan? Mitä luokanohjaaja tekee?? Vielä isompi APUA jos joudun jonnekin luokkaretkelle...
ap
PS. Miksei rehtorit voisi tehdä jotain aloituspakettia noista käytännön jutskista, että miten toimitaan missäkin tilanteessa?
Älä stressaa jostain luokkaretkestä, joka tehdään mahdollisesti toukokuussa.
Muutenkin liika kontrollifriikkeily kannattaa pyrkiä unohtamaan. Ei ole mitään aloituspakettia, koska on niin erilaisia kouluja ja erilaisia aloituksia. Jos käy hyvä tuuri, koulussasi on sinulle mentoriksi joku konkari. Toisaalta tämä voi olla huonokin juttu, jos mentori yrittää tehdä sinusta itsensä näköistä opettajaa. Jokainen tekee työtä omalla tavallaan.
Ja mitä tulee koulun sääntöihin, kyllähän järjestyssäännöt yms. kerrotaan oppilaillekin eli niistä on toki kirjalliset matskut olemassa.
Tällainen matikanope vaan haluis olla eksakti jo heti kättelyssä :D
Täytyy vieläkin vaan ihmetellä sitä, että koulutus ei todellakaan anna mitään valmiuksia käytännön työhön. Meillä ei edes niiden mukautettujen opettamiseen tms.
ap
PS. Miksei rehtorit voisi tehdä jotain aloituspakettia noista käytännön jutskista, että miten toimitaan missäkin tilanteessa?
Se olisi todella kätevä niin uusille opettajille kuin kaikille sijaisillekin, joita tulee koko ajan uusia. Mutta en ole vielä missään koulussa nähnyt tuollaista aloitusmappia. Eiköhän sen puutteeseen ole syynä ainoastaan se, että kukaan ei viitsi sitä tehdä. Ja päivittääkin sitä pitäisi.
Ja mitä tulee koulun sääntöihin, kyllähän järjestyssäännöt yms. kerrotaan oppilaillekin eli niistä on toki kirjalliset matskut olemassa.
Ja jos nuo onkin kirjallisena, niin ei niitä kukaan aloittavalle opettajalle anna. Jos niitä pyytää, niin alkaa kamala voivottelu, että mistähän ne löytyisi, kukahan sitä voisi etsiä, et sä mitään järjestyssääntöä tarvi, kysyt sitten jos on jotain kysyttävää.
Täytyy vieläkin vaan ihmetellä sitä, että koulutus ei todellakaan anna mitään valmiuksia käytännön työhön. Meillä ei edes niiden mukautettujen opettamiseen tms.
ap
että opinnoissa ei puolella sanallakaan mainittu yhdysluokkien opettamista. Ja niitä sentään tässä maassa on aika paljon. Eli yhdysluokka on niin monelle ihan arkea, ja mitään malleja ei annettu, että miten opetuksen voisi limittää sujuvasti, ettei kumpikaan puoli joudu turhia odottelemaan.
mm. siitä
-käsitätkö työn sellaiseksi että opsi läpi vaikka harmaan kiven vaikka lapsen kunto ei sitä kestäisi
-miten kestät veemäisiä työkavereita, luovit työyhteisössä ja hankalissa tilanteissa
-suljetko silmäsi järjestelmän epäkohdilta vai poltatko itsesi loppuun yrittäessäsi muutosta
-miten rajaat työsi opetuksen ja kasvatuksen välillä kun lapsen kotitilanne tulee kouluun
-miten huolehdit omasta jaksamisestasi
-minkä määrittelet tärkeäksi: numeroiden saamisen vai sen että olosuhteet ovat sellaiset että lapsella on hyvä olla ja oppiminen tapahtuu itsestään ts. kuinka hyvin kestät lasten erilaisuuden kohtaamista suhteessa siihen että kaiken pitäisi tapahtua saman kaavan mukaan
-ydinkysymys on se mihin koulu valmistaa?
Noiden pohtimisen jälkeen on vähän enemmän eväitä kohdata lapsia, jotka on aina yksilöllisiä. On paljon helpompaa yrittää taivuttaa lasta johonkin muottiin kuin yrittää kohdata sellaisena kuin lapsi on ja tutustua häneen ja antaa hänelle tilaa.
Meillä on niin kiire aina ja niin selkeät sävelet sille millaisilla asioilla elämässä on merkitystä ja suorittaminen on niistä ihan ykkösenä.
Jos välität lapsesta, jaksat huolehtia omasta hyvinvoinnista ja olet aidosti kiinnostunut niin uskon että homma sujuu itsestään, huomaat itsekin kuinka ammattilaisuus on usein vain este kahden ihmisen välillä, asia josta haetaan turvaa sille että ei tiedä, erehtyy, on epävarma eikä uskalla ottaa selvää luomatta etukäteen valmiita vastauksia.
Hyvin se menee, muista kärsivällisyys, huumori ja armollisuus. Tai näin ainakin täällä:)
Valmiiksi opettaja ei kai tule koskaan, sillä joka päivä joutuu uusiin tilanteisiin. Näistä tilanteista selviäminen on se juttu.
Kaikki lähtee oppilastuntemuksesta. Tiedät esimerkiksi, että Villeä ja Kallea ei voi laittaa vierekkäin. Tiedät, että Sannan perään pitää katsoa, ettei se mulkoile Soilea merkitsevästi. Mietit ennen luokkaretkeä, kirkoa, konserttia, teatteria jne. kenen vieressä sinun pitää istua, keneltä pitää ottaa kännykkä pois ennen tilaisuuksien alkua, kenelle muistutat, että suu pysyy kiinni koko ajan jne. Nimenomaan tilanteisiin ennakolta valmistautuminen on se tärkein juttu.
Kun olet ollut töissä kaksi kuukautta, huomaat, että koulun tavat ovat tulleet tutuksi, oppilaatkin ovat jo tuttuja ja uit koulun käytävillä kuin kala vedessä. Tuntosarvet pitää olla koko ajan pystyssä ja havainnoida pitää koko ajan ja tarttua jokaiseen pienempäänkin tilanteeseen. Muuten homma lähtee äkkiä lapasesta.
Kyllä se siitä! Pilkettä silmäkulmaan ja huumoria mukaan!
jos sitä ei jo ole. Siis ei toki heti syksyllä ekaksi mutta päästyäsi hommaan vähän sisälle. Tai innostat kollegoja mukaasi tietysti, mutta ota sä aloite hommaan. Samalla koulusi käytänteet tulevat sulle pohjia myöten tutuiksi.
Lisäksi sellaista koulua, jossa jotain tervetuloa kouluun -matskua ei oppilaille kotiinvietäväksi jaettaisi, tuskin taitaa olla. Pitää vaan kysyä oikealta henkilöltä sijaisen tätä monistenippua itselleen ja usein se joka tietää käytännön asiat parhaiten, ei tosiaankaan ole reksi.
Olen luokanopettaja ja kolmannen vuoden jälkeen tunsin varmuutta siitä, että asiat sujuvat. Mua auttoi erityisesti jutteleminen rinnakkaisluokan opettajan kanssa. Myös sillä, että vanhemmilta tuli keväisin hyvää palautetta oli suuri merkitys ammattimaisen olon tulemiselle.
Erityisopettajan kanssa työskentely sujuu luultavasti tuosta noin vain, he ovat itse yleensä aktiivisia yhteistyössä, joten uuden opettajan ei tarvitse heti alkuun tietääkään kaikkea. Opettajan työssä tulee koko ajan vastaan erikoisia tilanteita, mutta niissä oppii toimimaan aika nopeasti (välillä tietysti kantapään kautta). Uudessa koulussa tärkeintä on laittaa itselle kellonajat tarkasti kalenteriin ylös, että voi helposti tarkistaa, milloin tunti alkaa ja loppuu, koska on ruokailu, välitunnit ja valvonnat.
Ja jos päädyt luokanopettajan sijaiseksi niin muista aina laskea, että kaikki ovat tallessa ennen kuin lähdette liikuntasaliin tai minnekään, ettei kukaan vain unohdu vessaan :)
Olen ollut myös viisi vuotta töissä (erityisluokanopena) ja en ole lähelläkään ammattilaista... ;) Mä luulen, että tieto tavallaan lisää tuskaa, eli "pätevimmilläni" olin ekana työvuonna. Mutta kokemusta tulee tietty ja rutiinit alkavat hoitua. Silti tulee tilanteita, joissa toimii ihan idiootisti ja täytyy muistaa, että ihmisten kanssahan tässä tehdään töitä.
Meidän koululla on opettajille "opas", jossa on tiivistetysti asiaa koulun toiminnasta ja käytänteistä. Tosi hyvä! Ei se tietty estä sitä, että jokainen taaplaa tyylillään ja ettei löytyisi tilannetta, johon opas ei koske sanallakaan. Mutta saa jotkut raamit.
Ehkä isoin haaste on välillä myös se, että opettajat luulee, että heidän täytyy olla valmiita. Ei kukaan uuteen työpaikkaan mennessään tiedä miten juuri siellä toimitaan! Eli kysele ja tuskastuta :)
Tsemppiä! Sä opit koulun käytänteet kyllä ja löydät myös omat käytänteesi. Vinkkinä sen verran (itse olen ihan käsi näissä käytännön asioissa välillä), että kannattaa miettiä sellaisiakin "pikkuasioita" kuin tarkistatko vihkot, pitääkö tehdä marginaalit, missä menee sun raja siinä että kotitehtäviä on yritetty tehdä (yritys näkyy vihkossa/tyhjä sivu on ok, jos "ei osannut"), miten suhtaudut kiroiluun, kuka valitsee istumapaikat (sä/oppilaat/arvotaan?). Koska noita on hankalampi muuttaa sitten matkan varrella ilman vänkäystä.
työelämässä (sain lapset välissä).
...ei tunnu vieläkään siltä että olen ammattilainen - paremmalta sentään jo kuin heti valmistumisen jälkeen.
Ammattilainen lienen vasta juuri ennen eläkkeelle pääsyä. Opettajuus vaatii elinikäistä oppimista, niin se vaan on.