Ostimme omakotitalon vihdoinkin! Pois kerrostalosta,aaaaah!

Luulen, että perheellämme alkaa uusi elämä.

ympäristö vain vaihtuu.

Toivottavasti ette ostaneet hometaloa.

Onnittelut asuntokaupoista! :) Me tehtiin kaupat vuosi sitten, tosin ei silloinkaan asuttu kerrostalossa. Mut kyllä okt:ssa on ihana asua. Se on teilläkin sit bye bye ylä- ja alakerran naapurit ja muutkin turhan lähellä asujat. ;)

Ollaan kans aikeissa ostaa. On vaan niin pirun kalliita pk.seudulla :(

Mies ei suostu muuttamaaan pk-seudulta pois.



Mistäs päin ostitte? Oliko hintava? Iso?



t.utelias

eikä johdu kateudesta, vaan sympatiasta. Nooh, nuorena sitä jaksaa senkin raadannan ;)

Saa tehdä mitä haluaa,on puuhasteltavaa.Osaamme remontoida ja tehdä pihahommia.

lunta pihamaalta että pääset siellä kulkemaan. Kiva varmaan aamulla könytä pihapuhtaaksi 20 asteen pakkasessa että pääsee töihin.

ihanuutta. Lapset nauttii omalla pihalla olemisesta ja onhan meillä tietysti sisälläkin paljon enemmän tilaa kuin aiemmin. Ihanaa!

lunta pihamaalta että pääset siellä kulkemaan. Kiva varmaan aamulla könytä pihapuhtaaksi 20 asteen pakkasessa että pääsee töihin.

Ja joo, asutaan ok-talossa. Talo on menossa myyntiin ja muutetaan kerrostaloon.

Mutta onnea kuitenkin talokaupoista =)

t. omakotiasuja Helsingistä

Lapsella pitäisi olla oikeus saada kasvaa ja varttua omakotitalossa. Ei ihmisten pinoaminen betonikuutioihin ole hyväksyttävää.

Lapsena olin kateellinen kerrostalolapsille. Niillä oli aina kavereita pihalla.

Kartano ja piha kirjoitti:

Lapsella pitäisi olla oikeus saada kasvaa ja varttua omakotitalossa. Ei ihmisten pinoaminen betonikuutioihin ole hyväksyttävää.

Vanhoilla ketjuilla pitäisi olla oikeus saada unohtua rauhassa. Ei vanhoja ketjuihin vuosien jälkeen vastaaminen ole hyväksyttävää.

Onkos meillä joku uus Hullu? Omakotitalohullu, vai onko vanhakin tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Onkos meillä joku uus Hullu? Omakotitalohullu, vai onko vanhakin tapaus?

Vuodelta 2012 näyttäisi avaus olevan.

Mekin ollaan asuttu omakotitalossa 3 vuotta.

Sitten minulla on vielä perinnöksi saatu omakotitalo, joka on vuokralla.

Itselläni jokin kriisi päällä, haluaisin muuttaa hevon hemmettiin täältä paikkakunnalta, joka on liian lähellä kuntaa, jossa asuin lapsena.

Viihdyn esim. Helsingissä, kun käyn siellä yksin, mutta en asuisi lasten kanssa siellä.

Kuitenkin kamala ahdistus, kun välillä mietin minkälaista olisikaan asua siellä ja kun mietin minkälaista on asua täällä.

Nautin, kun saan istua kahviloissa ja seurata ihmisvilinää. Eilen juuri otin junan, menin kiertelemään kauppoja, istuin monta tuntia kahvilla, katselin rakennuksia ja kaikkea.

Mutta sitten taas sisimmässäni tiedän, ettei suurkaupunkiasuminen ole Meidän Perheelle se juttu. Ollaan oltu viikkoja isoissa pääkaupungeissa ja loppu viikko on ollut vaan kaipuuta kotiin ja kireää tunnelmaa.

Täällä, jos menen kahville, niin vastapäätä istuu varmasti joku, jota en haluaisi enää koskaan nähdä. Ehkä haluisinkin vain paeta.

Kaipaan vaihtuvuutta. Tämä paikkakunta on tuntunut liian pieneltä jo useamman vuoden.

Liian ristiriitaista. Tuskin kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.

Nytkin istun sohvalla, minulla ei ole mitään tekemistä tässä kaupungissa, jossa asun, koska en halua mennä täällä mihinkään.

Minulla olisi aikaa mennä tässä välissä vaikka kahville, kun opparin ohjaaja ei vastaa viestiini.. mutta, ei.

On niin raastavaa todeta, että ehkä olisi pitänyy jossakin vaiheessa valita toisia valintoja. Minä vihaan tätä kaupunkia. Vihaaaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos meillä joku uus Hullu? Omakotitalohullu, vai onko vanhakin tapaus?

Vuodelta 2012 näyttäisi avaus olevan.

Heh, lähinnä tarkoitin tuota nostajaa :) tuntuu, että aiheesta on ollut nyt poikkeuksellisen paljon avautumisia viime päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan asuttu omakotitalossa 3 vuotta.

Sitten minulla on vielä perinnöksi saatu omakotitalo, joka on vuokralla.

Itselläni jokin kriisi päällä, haluaisin muuttaa hevon hemmettiin täältä paikkakunnalta, joka on liian lähellä kuntaa, jossa asuin lapsena.

Viihdyn esim. Helsingissä, kun käyn siellä yksin, mutta en asuisi lasten kanssa siellä.

Kuitenkin kamala ahdistus, kun välillä mietin minkälaista olisikaan asua siellä ja kun mietin minkälaista on asua täällä.

Nautin, kun saan istua kahviloissa ja seurata ihmisvilinää. Eilen juuri otin junan, menin kiertelemään kauppoja, istuin monta tuntia kahvilla, katselin rakennuksia ja kaikkea.

Mutta sitten taas sisimmässäni tiedän, ettei suurkaupunkiasuminen ole Meidän Perheelle se juttu. Ollaan oltu viikkoja isoissa pääkaupungeissa ja loppu viikko on ollut vaan kaipuuta kotiin ja kireää tunnelmaa.

Täällä, jos menen kahville, niin vastapäätä istuu varmasti joku, jota en haluaisi enää koskaan nähdä. Ehkä haluisinkin vain paeta.

Kaipaan vaihtuvuutta. Tämä paikkakunta on tuntunut liian pieneltä jo useamman vuoden.

Liian ristiriitaista. Tuskin kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.

Nytkin istun sohvalla, minulla ei ole mitään tekemistä tässä kaupungissa, jossa asun, koska en halua mennä täällä mihinkään.

Minulla olisi aikaa mennä tässä välissä vaikka kahville, kun opparin ohjaaja ei vastaa viestiini.. mutta, ei.

On niin raastavaa todeta, että ehkä olisi pitänyy jossakin vaiheessa valita toisia valintoja. Minä vihaan tätä kaupunkia. Vihaaaaan.

Onhan niitä muitakin kaupunkeja tietty, mutta voisitko ajatella jotain Helsingin laitamilla olevaa asuinaluetta? Olisi vähän enemmän väljyyttä asumisessa mutta lyhyt matka keskustaan.

😇🎅🏻🤶🏻🎄🧑🏻🎄🕯🕎🍖🔥

JOULU OMAKOTITALOSSA

Lapset ovat jo menneet nukkumaan. Jouluyön hiljaisuudessa katsomme kuinka kauniisti joulukuusi loistaa kotimme tunnelmallisessa salissa.

Seisomme vierekkäin ja kädet ovat automaattisesti hakeutuneet toisen käteen. Niin kuin ne ovat tehneet jo vuosikymmenen ajan.

Ulkona on pyryttää lunta ja ulkotulet valaisevat kartanoa. Tuvassa takka säteilee hiljaista lämpöään, tunnelmallisissa makuuhuoneissa pönttöuunit tuovat lämpöään.

On hiljaista. Vain kyynel vierähtää silmäkulmaan ja painaudumme toisiamme vasten. Maa on niin kaunis.

- ote päiväkirjasta jouluyönä 2023 -