Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et ole kovin innoissasi miehesi lapsista, mitä teet tapaamisvkl?
27.07.2012 |
Siis kaikki te, jotka ette kuulu siihen joukkoon joka pitää miehen lapsia ominaan, jaksaa koko ajan olla näiden kanssa jne. Mitä teette tapaamisviikonloppuina? Miten helpotatte oloa, jos tuntuu ettei jaksa? Lasten iät?
Ja ihan turha tulla ulisemaan ilkeästä äitipuolesta, haeskelen vain vinkkejä miten viikonlopuista tulisi mukavampia.
Kommentit (18)
Käyn kaupassa, joskus tapaan kavereita. Aika piinallista se valitettavasti usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja osaavat näyttää, etteivät minusta pidä. Pienet lapset ovat rasittavia pienuuttaan, mutta heissä on se mukava, että ovat välittömiä vielä.
Jos tuntuu raskaalta niin voisit olla esimerkiksi toisen yön jossain muualla? Tehdä "omia" juttuja, käydä välillä jossain ystävällä? Lapset sen verran pieniä, että tottuvat siihen ettet ole aina paikalla. Älä vaadi itseltäsi liikoja, turha suorittaminen kyllä näkyy lapsille.Kun sinusta tuntuu että jaksat ja Haluat olla heidän kanssaan, saat siitä itse paljon enemmän ja myös lapset voivat paremmin lähelläsi :) Onko miehesi tietoinen tunteistasi? Olisi varmaan hyvä keskustella jos ette vielä ole?
tunteistani, onneksi. Luulen tosin, että hänen on hieman vaikea niitä käsittää, koska itse tietysti on mielellään lastensa kanssa ja jaksaa touhuta kaikenlaista. Tuo muualle yöksi meneminen on hyvä idea, ehkä sitä voisi joskus toteuttaa. Hirveästi en halua olla poissa, koska olen kuitenkin lasten elämässä olennainen ihminen (he siis ovat viettäneet meillä runsaasti pidempiäkin aikoja kuin vain viikonloppuja ja normaalistikin ovat ns. pidennetyn vkl) eikä mieskään varmaan tykkäisi, jos olisin usein muualla. Jokin sopiva tasapaino tässä vain pitäisi löytää.
Kiitos sinulle, joka kirjoitit tuon "selviytymis"listan! :D Erilaisia reissuja ollaan harrastetukin, ja ne tuntuvat helpottavan kun päivät menevät nopeasti.
Välillä vaan on raskasta varsinkin kun lapset ovat pidempiä aikoja. Toisella on vielä uhmaikä päällä ja toisella taas kyselyikä...
"Mies menee lasten kanssa mummolaan" taas ei käy, koska en halua, että lapset minun takiani joutuvat muualle. Heillä on muutenkin ollut ihan tarpeeksi härdelliä elämässään noin pieniksi, ja haluan että edes tämä paikka on pysyvä ja olemassa vielä ensi kerrallakin.
ja että ihan on raskastakin.
Voi sua reppanaa.
Mä toivon, todella toivon että sun miehes on tarpeeksi viisas lempatakseen sut pihalle jos liikaa tuut sotkee hänen ja lasten välejä.
Mä todella toivon että ymmärrät että näille lapsille tuo isä on kaikki kaikessa.
Kerron kokemuksesta.
Uusperheen äiti , lapset jo isoja ( 24,23,22,21 ja kymmenen).
Yhteinen vielä kotona.
Ei kannata ottaa miehekseen jo isää jos ei kestä lapsia.Niin yksinkertaista se vaan on.
kysyit mitä MINÄ teen.
Yritän parhaani mukaan tutustua niihin lapsiin.
Otan omaa aikaa eli painun tunniksi lenkille (liikunta auttaa minua tosi hyvin jaksamaan).
Istun niitten kanssa lattialla tuntikausia ja leikin. Joskus sujuu - joskus ei. Askartelen. Tänään leikattiin paperista kuvioita ja 'paistettiin' pipareina uunissa. Tätä jaksoivat varmaan tunnin yhteen menoon.
Legoleikki ei sujunut viimeksi, eivät innostuneet. Sen sijaan muumitaloleikistä, jossa eläimet puhui ja yritin keksiä leikkiin uutta juonta oli kiva heistä ja olivat puhuneet siitä kotonakin.
Leivon niitten kanssa. Huomenna tehdään keksejä, joihin tulee karkkirakeita. Ovat villejä poikia, heidät täytyy pitää mielenkiintoisessa puuhassa.
Retket ym. ei vielä oikeen suju. Kotona menee paremmin.
Henk.koht. itse koen, että on parempi yrittää touhuta ja tehdä juttuja heidän ehdoillaan kun kuitenkin ovat meillä. Eivät mene pois sillä, että kärsin ja odotan viikonlopun loppumista.
sinä uusperheen äiti, kaipasinko haukkujasi ja neuvojasi? Ja todellako toivot, että mies jättää minut - silloinhan lapset menettävät elämästään taas yhden keskeisen ja tärkeän henkilön? Mene muualle itkemään. Minä en ainakaan vielä kykene suhtautumaan miehen lapsiin mitenkään kuin omiini, siinä ei auta mikään. Paljon mieluummin odottaisin heitä innolla ja oikeasti jaksaisin tehdä kaikenlaista heidän kanssaan, olisihan se niin helpointa kaikille! Luuletko tosissasi, että jotenkin tahallani teen oloni hankalaksi ja raskaaksi, kun he ovat täällä? Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen mm. leiponut vanhemman lapsen kanssa, ja se olikin ihan ok. Ollaan käyty Hoplopissa, Korkeasaaressa jne. Kaikki ns "erikoinen" menee ihan joutuisasti ja yleensä hyvin, sen sijaan kotona oleminen ja se normaali arki tökkii. En ole mikään leikittäjätyyppi, ja varsinkin kaikki mielikuvitusleikit tuntuvat tosi väkinäisiltä. Tuntuu, että täällä kotona vain lähinnä odotellaan iltaa. Jos olisi mahdollista, niin olisin mieluusti koko porukalla jossain menossa koko päivän ja vasta illaksi kotiin, mutta eihän se nyt niin vaan mene...
Se on jo paljon, jos teillä menee retket hyvin. Monia äitejä ärsyttää ja rasittaa omatkin lapset. Itse odotan aina herättyäni päiväunia ja sitten lasten yöunia. Ei niin, ettenkö kestäisi heitä, vaan kun olen heidän kanssaan koko ajan.
Jos ne sun miehen lapset on "normaaleita", teillä alkaa varmaan sujua hyvin. Tee vain asioita, mistä oikeasti tykkäät lasten kanssa. En mäkään tee mun omien kanssa mitään pakkopullaa. Itse tykkään lukea - ja pidän sitä rentouttavana. Rakennetaan myös legoilla, joskus maalataan vesiväreillä. Puistoilu on myös rentouttavaa, kun lapset touhuaa omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään rakasta kuten omia lapsiani, mutta kuitenkin tullaan hyvin toimeen ja tehdään ja puuhastellaan juttuja yhdessä. En minä ole tullut äitiä korvaamaan, onpahan yksi tukeva ja kuunteleva aikuinen heidän elämässään lisää.
Ei sinun tarvitse rakastaa heitä kuin omaasi. He ovat tulleet jäädäkseen ja sinun aikuisena tulee se asia hyväksyä & muuttaa omaa suhtautumistasi tavalla tai toisella. Suosittelen edelleenkin psykologin juttusille menemistä, monesti uusperhekuviot ovat todela hankalua. Voisit saada lisävalaistusta asiaan.. Uskon, että olet sutkoh nuori (alle 30) ja sinulla ei ole biologisia lapsia? Tai ainakin toinen pätee?
Noh, omassa tilanteessa jos olisin suunnitellut evakkoon lähtöä aina kun lapset tulevat tai en olisi hyväksynyt lapsia mieheni olisi ainakin potkaissut minut pellolle. Mutta mieheni onkin huippuhyvä isä.
Minun mielestäni sulla on oikeus tuntea myös epämiellyttäviä tunteita noina viikonloppuina. Hienoa, jos joillain täydellisillä ihmisillä uusperhekuviot ovat menneet niin putkeen, ettei missään vaiheessa ole ahdisutksen tunteita tullut. Uskon kuitenkin, että yleisempää on se, että uusperheen perustaminen tuo mukanaan ristiriitaisiakin tunteita. Joten älä välitä ilkeistä kommenteista! Sinähän nimenomaan tulit kyselemään ideoita siihen, että asiat sujuisivat yhteisinä viikonloppuina.
Itse olen yrittänyt tehdä juuri noita asioita, mitä tässäkin ketjussa on tullut esiin: ottaa omaa aikaa, urheilla, lähteä mummolareissulle omien lasten kanssa (saa sitten lapsikin isänsä kanssa yhteistä aikaa) ym. Omasta mielestäni on helpompaa miehen kahden lapsen kanssa, jotka asuvat koko ajan meillä, koska heitä voi kasvattaa samalla tavalla kuin omiaankin. Kolmas (6v.)käy vain silloin tällöin ja on tietysti silloin vähän "eksyksissä", niinkuin minäkin. Mielestäni on tärkeää yhdessä lapsen isän kanssa keskustella lapsen kanssa siitä, millaiset toimintatavat meidän perheessämme on. Silloin lapsen ei tarvitsisi olla niin ulalla aina tullessaan.
Tsemppiä sulle viikonloppuihin ja muista, että jokaisella on oikeus tunteisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ex-mieheni löytää ap:tä paremman kumppanin itselleen. Toivon mieheni olevan sen verran vaativa kun uutta naista alkaa valitsemaan, että hyväksyy vain sellaisen naisen joka tykkää myös meidän lapsista. Jos tuollainen "en niin pidä mieheni lapsista" akka osuu mieheni uudeksi valinnaksi, niin kyllä petyn suuresti mieheeni. Ja varmasti pettyy myös lapset.
Komppaan sitä, joka totesi että omatkin lapset rasittavat välillä. Tai siis useinkin tuon ikäisinä. Kuulostaa siltä, että et ota asiasta syyllisyyttä, mikä on hyvä asia. Retket sun muut on hyvä idea kenen tahansa lasten kanssa. Tarpeen vaatiessa videot yms. En tiedä miten kauan olet ollut miehen (ja lasten) kanssa, mutta uskon, että myös aika auttaa. Tutustutte toisiinne ja arki alkaa rullata. Omille lapsilleni olen kyllä myös opettanut, että joskus äitiä vaan ei saa häiritä. Voi myös sanoa ei. Ja sen voi sanoa ystävällisesti :) Eli välillä touhutaan ja välillä saa sanoa, että nyt haluan olla vähän aikaa rauhassa ja lukea vaikka lehteä tms. Ei tarvitse yrittää liikaa. Siitähän sitä väsyy. Eli ole kuin kotonasi, on neuvoni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiseen, jolla ei ole siemenet pirskahtaneet sinne ja tänne... siis lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiseen, jolla ei ole siemenet pirskahtaneet sinne ja tänne... siis lapseton
ei ole vaihtoehto. Olen ymmärtänyt, että pikkulapsi aika on rankkaa, joten sitä se luonnollisesti sitten on uusperheessäkin. Miten tätä oikeasti jaksaa? Helpottava ajatus toki on, että päivä päivältä lapset ovat vanhempia ja viisaampia.
Jos tuntuu raskaalta niin voisit olla esimerkiksi toisen yön jossain muualla? Tehdä "omia" juttuja, käydä välillä jossain ystävällä? Lapset sen verran pieniä, että tottuvat siihen ettet ole aina paikalla. Älä vaadi itseltäsi liikoja, turha suorittaminen kyllä näkyy lapsille.Kun sinusta tuntuu että jaksat ja Haluat olla heidän kanssaan, saat siitä itse paljon enemmän ja myös lapset voivat paremmin lähelläsi :) Onko miehesi tietoinen tunteistasi? Olisi varmaan hyvä keskustella jos ette vielä ole?
Siis minkä verran olet paikalla ja minkä verran et. On parempi, ettet näytä lapsille, milloin mitta on täynnä vaan toteat suunnitelman mukaan, että lähdet nyt kaverille/äidille/harrastukseen.
Vinkkejä siedettävään viikonloppuun lasten kanssa:
- hyviä dvd:itä esim. muumit, Pipsa-possut, Autot 1
- Piirustusvälineet, joilla saa piirtää vain keittiön pöydän ääressä ja alustan päällä.
- Huone/tila, jossa saa rakennella majaa
- uimahallireissu
- Hoplop-reissu
- leikkipuistoreissu
- retki esim. metsään, grillaamaan tai maalaislapselle retki kaupunkiin metrolla, junalla, ratikalla...
- pallopelit pihalla (mies voi hoitaa, sinä saat tunnin tai kaksi olla rauhassa)
Tehkää ruoat etukäteen tai viimeistään perjantai-iltana, niin ei tarvitse stressata. Ei kannata tarjota gourmet-elämyksiä.
Jos jaksat tai jos mies jaksaa, niin lapsille on ihanaa leipoa. Taikinaa eteen (esiliinat päällä), ja kaulimaan. Ennen joulua piparitaikina on helpoin.
Et siis kestä miehesi lapsia jotka kaikenlisäksi tulevat ainoastaan joka toinen vloppu?! Mene juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa.
Jos olisin miehesi, potkaisisin sinut pihalle välittömästi. Sinulla ei varmaan ole "omia" lapsia? Tai jos on, mieti jos lapsesi olisi vastaavassa tilanteessa äitipuolensa kanssa? Sinä olet aikuinen ja olet valinnut miehen, jolla on lapsia aiemmasta liitosta: se nyt vaan menee niin, että niitä lapsia on vaan opittava kestämään hajoamatta. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Terveisin, toinen äitipuoli. Meillä vuoroviikkosysteemi.
tunteistani, onneksi. Luulen tosin, että hänen on hieman vaikea niitä käsittää, koska itse tietysti on mielellään lastensa kanssa ja jaksaa touhuta kaikenlaista. Tuo muualle yöksi meneminen on hyvä idea, ehkä sitä voisi joskus toteuttaa. Hirveästi en halua olla poissa, koska olen kuitenkin lasten elämässä olennainen ihminen (he siis ovat viettäneet meillä runsaasti pidempiäkin aikoja kuin vain viikonloppuja ja normaalistikin ovat ns. pidennetyn vkl) eikä mieskään varmaan tykkäisi, jos olisin usein muualla. Jokin sopiva tasapaino tässä vain pitäisi löytää.
Kiitos sinulle, joka kirjoitit tuon "selviytymis"listan! :D Erilaisia reissuja ollaan harrastetukin, ja ne tuntuvat helpottavan kun päivät menevät nopeasti.
Välillä vaan on raskasta varsinkin kun lapset ovat pidempiä aikoja. Toisella on vielä uhmaikä päällä ja toisella taas kyselyikä...
"Mies menee lasten kanssa mummolaan" taas ei käy, koska en halua, että lapset minun takiani joutuvat muualle. Heillä on muutenkin ollut ihan tarpeeksi härdelliä elämässään noin pieniksi, ja haluan että edes tämä paikka on pysyvä ja olemassa vielä ensi kerrallakin.