Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mulle suorat sanat, vauvahaaveesta!
27.07.2012 |
Miksi EI kannata yrittää kolmatta lasta. Sisarukset jo niin isoja, etten muista niitä kaikkia vaikeuksia. Onko kamalaa, jos samassa perheessä on teinejä ja uhmaikäinen? Pelotelkaa musta tämä vauvakuume pois! EIhän neljääkymppiä lähestyvä edes jaksa enää hoitaa pikkulapsia? Eihän?
Kommentit (8)
Ei näistä kauheasti ollut apua, mutta lohdullista, että samoja mietteitä pyörittelevät muutkin. Mä yritän psyykata itseäni, että olen nyt kivan näköinen ja hyväkuntoinen. Mutta tässä iässä tuskin enää palautuisin raskaudesta kuten alle kolmekymppisenä. Varmaan jäisi vatsaan roikkuvaa ihoa. Suonikohjuista puhumattakaan. Ja voiko olla sellainen onni, että olisi kolme tervettä lasta samassa perheessä? Iän myötä riskitkin kasvaneet.
Mites sitten teinit. Kun vauva nukahtaisi yöllä, pitäisi valvoa ja odottaa niitä kotiin. Ehkä hakeakin jostain iltamenoistaan. Ja olisin viiskyt, kun helpottaisi kolmannen kanssa. Sit mulla jo olisikin vaihdevuodet samaan aikaan kun lapsella teini-ikä.
Ja jaksaisiko siihen kolmanteen enää panostaa kuten noihin vanhempiin. Vauvauinti - huoh. Kaverisynttärit, iso huoh.
Ja nyt on yli kymmenen vuotta kasvatettu lapsia, vihdoin on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mitä mä sitten teen? Uuden lapsen?
Mieli tekee kuitenkin. Tiedän nyt myös, miten ihanaa aikaa lasten kanssa on, raskaudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ainakaan enää alkais valvomaan öitä. Siinä menee muutama vuosi, ennen kuin tuokin lapsi alkaa nukkumaan täydet yöt ja menee sievästi illalla nukkumaan. Ajattele sitä raskausajan levahtamista ja vaivoja, synnyttämistä, imettämistä (voi apua), muistele maratoni-imetyssessioita sohvalla kun hikiläntissä maidolle haisevana imetät 7 tuntia putkeen kun on "tiheän imun kausi". Et pääse mihinkään taas vähään aikaan ilman kauheeta paniikkia persiissä. Pelkkää pyllynpesua, hytkyttämistä, imettämistä, nukuttamista, hissuttelua, valvomista seuraavat kuukaudet. Ja kun lapsi kasvaa reilun vuoden ikään, alkaa se oma tahto löytyä; joka paikassa pää edellä, kahvia et juo rauhassa. Sit 2-vuotiaana jo alkaa uhmaikä lähestyä.
Rahat on vähissä äitiyslomalla. Kun viet tarhaan, alkaa korvatulehduskierre ja nokka valuu jatkuvasti räkää. Huono omatunto, kun joudut olemaan töistä pois vähän väliä. Työkaverit murahtelee. Stressaa ja väsyttää. Miehen kanssa ei pääse kaksin mihinkään, kun KUKAAN ei halua hoitaa kolmea lasta. Rahanmeno lisääntyy. Auto pitää vaihtaa tilamalliin. Pyykkiä tulee enemmän. Kun ne harrastaa, teillä on rahat ja aika tiukilla. Tervemenoa taksikuskiksi.
Teini-ikä x 3. Nam.
Kun iltatähti on täysi-ikäinen pääsetkin jo kohta eläkkeelle.
Itepä kysyit :D
Koska toivon että itsekkin saisin kolmosen sit lähellä neljääkymppiä. Jos vaan muuten lapsentulo on balanssissa niin eikun vaan vauvahaaveiluja haaveilemaan. :)
vaikka lapset on isoja!
Mietin paljon omaa jaksamista. Jaksanko hoitaa vauvan nyt ja teinin mahd. temppuilut sit 15 vuoden päästä. Nämä pitää mun pohtia nyt.
oletko perusterve? entä tuletteko omillanne toimeen?
Jos nämä on ok, niin mä en näe kanssa mitään syytä miksette voi hankkia lapsia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No haloo, sä olet kuuskymmentä kun se on omillaan.
Se iltatähti saa kasvaa kun pellossa kun ei enää jaksa pitää sille kuria.
Sä et voi enää olla työelämästä poissa paria vuotta, mieti nyt eläkettäs ja sitä, onko sulla enää paikkaa mihin palata!
Antaa nuorempien vääntää mukuloita, ne jaksaa valvoa yöt, kanniskella kääröä ja niillä ei mene selkä paskaksi raskauden myötä.
Tuleeko tässä iässä enää tervettä lasta, pitäisi olla kiitollinen näistä, mitä jo on.
(Ei, ei auttanut minunkaan vauvakuumeseen, täytin just 38v...)
NYT JOKU OIKEASTI SANOO, ETTEI OLE HYVÄ IDEA TÄMÄ!
ja toisen hiljattain kun olin täyttänyt 42 ja ei kyllä minkäänlaisia jaksamisongelmia ole ainakaan ollut. Huonommin olisin varmaan kaksikymppisenä jaksanut kun silloin olin levoton ja hermostunut, nyt nauttii ihan täysillä äitiysloma-ajasta ja kotoilusta.
No minä en ainakaan enää alkais valvomaan öitä. Siinä menee muutama vuosi, ennen kuin tuokin lapsi alkaa nukkumaan täydet yöt ja menee sievästi illalla nukkumaan. Ajattele sitä raskausajan levahtamista ja vaivoja, synnyttämistä, imettämistä (voi apua), muistele maratoni-imetyssessioita sohvalla kun hikiläntissä maidolle haisevana imetät 7 tuntia putkeen kun on "tiheän imun kausi". Et pääse mihinkään taas vähään aikaan ilman kauheeta paniikkia persiissä. Pelkkää pyllynpesua, hytkyttämistä, imettämistä, nukuttamista, hissuttelua, valvomista seuraavat kuukaudet. Ja kun lapsi kasvaa reilun vuoden ikään, alkaa se oma tahto löytyä; joka paikassa pää edellä, kahvia et juo rauhassa. Sit 2-vuotiaana jo alkaa uhmaikä lähestyä.
Rahat on vähissä äitiyslomalla. Kun viet tarhaan, alkaa korvatulehduskierre ja nokka valuu jatkuvasti räkää. Huono omatunto, kun joudut olemaan töistä pois vähän väliä. Työkaverit murahtelee. Stressaa ja väsyttää. Miehen kanssa ei pääse kaksin mihinkään, kun KUKAAN ei halua hoitaa kolmea lasta. Rahanmeno lisääntyy. Auto pitää vaihtaa tilamalliin. Pyykkiä tulee enemmän. Kun ne harrastaa, teillä on rahat ja aika tiukilla. Tervemenoa taksikuskiksi.
Teini-ikä x 3. Nam.
Kun iltatähti on täysi-ikäinen pääsetkin jo kohta eläkkeelle.
Itepä kysyit :D