Missä vaiheessa mun aei tarvii enää kestää miehen aikuistumismasentumista?
Mies valmistui viime syksynä ja siirtyi työelämään, niin kuin minäkin. Opiskelujen päättyminen oli hänelle jotenkin kova paikka, hän kokee, että elämä on tylsää ja merkityksetöntä eikä hänellä ole enää mitään päämääriä. Mies elää melko apaattista arkea: käy hyvin vähän missään iltaisin ja istuu aina vaan tietokoneella. Ehdotan hänelle mitä tahansa (leffaa, ruokaa, siivousta, mitä vaan), vastaus on aina EI. Mies ei saa mitään aikaan (on kyllä ennenkin ollut aika saamatonta tyyppiä), istuu vaan koneella ja surffaa. Viikonloppuisin mies sitten yleensä viettää ihan aktiivista elämää, tapaa kavereita jne.
Myös työelämän rytmiin sopeutuminen on miehellä ihan kesken: arkisin mies istuu koneella vähintään puoleen yöhön ja yöunet ovat maks. kuusi tuntia, mikä taas johtaa siihen, että viikonlopusta suuri osa menee univelkojen pois nukkumiseen. Ei toivoakaan, että viikonloppusin tapahtuisi jotain ennen kolmea.
Mua on alkanut tympiä se, että mies valittaa kun elämä on tylsää, mutta hän, ainoa ihminen joka asialle voisi jotain tehdä, ei sille mitään tee. Kauanko mun pitää tätä vielä katsella? Onko joku vaihe joka menee ohi?
Kommentit (8)
sano sille että elämä on just niin tylsää millaiseksi sen tekee ja kysy suoraan kauanko se uskoo sinun katselevan tuota nassutusta.
Juu, olen kyllä kysynyt, mutta eipä ole paljon miehen asennetta muuttanut.
ihan hyvin voi olla oikeasti masentunut.
ja hänelle siitä vähän vihjannutkin. En vain tiedä, miten ihmeessä saisin tuon miehen tämän asian tiimoilta lääkäriin. Miehellä on aivan takapajuinen kuva kaikista psyyken sairauksista: hänen mielestään masennus on itseaiheutettu sairaus ja vain luuserit sairastuu siihen. Se, että syö masennuslääkkeitä, tarkoittaa, että myöntänyt masennuksen itselleen ja sitten elämä on pilalla.
Jos tilanne ei muutu. Minusta sinun ei tarvitse rajattomasti katsella tuollaista, jos mies ei itse tajua tai osaa tehdä asialle mitään. sulla on elämä edessäsi.
Ei ole mitään lakia jonka nojalla sinun on oltava suhteessa miehesi kanssa. Jos et tiedä ja usko vaiheen menevän ohi eikä tyyppi muutenkaan tunnu korvaamattomalta, kannattaa nostaa kytkintä. "Älä ole sen kanssa jonka kanssa voit olla, vaan sen ketä ilman et voi olla" vai miten se sanonta meni. Jos jäät roikkumaan epämieluisaan suhteeseen vain säälistä ja tottumuksesta saat vielä paljon muutakin avauksen aihetta tänne av:lle.
Näin miehenä analysoin sun miehesi tilan nopeasti: hän on opiskelurytmiin kiinni jäänyt kakara, jonka pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään hommia aikuisten maailman tahdissa.
ja kysy suoraan kauanko se uskoo sinun katselevan tuota nassutusta.