Miksi toisessa perheessä lapset vänisee ja kiukuttelee ja toisessa ei?

En todellakaan tiedä.

Samassa perheessä voi olla vänisijä ja rauhallinen. Onhan aikuisetkin erilaisia...

vänisevät ja kiukuttelevat. Omena ei kauas puusta putoa. Vänisevät ja kiukuttelevat vanhemmat eivät myöskään osaa kasvattaa kakaroitaan.

joidenkin lapset kiukuttelee silloin kun vieraita on paikalla, niin se voi johtua just niistä vieraista. Voi olla, että vanhemmat jännittää just näitä yksiä vieraita, ovat hermostuneita jne. ja se hermostuminen tarttuu lapsiin, jotka sitten purkavat sen olemalla ihan mahdottomia. Rentojen vieraiden kanssa kaikki ovat rentoja, ja lapsetkin rentoutuvat.

että toisissa perheissä lapset ovat tottuneet väninällä ja kiukulla saamaan tahtonsa läpi ja toisissa perheissä se ei auta kun EI on EI.

ja sitten, oletkos ap kuullut temperamentista?



Meillä yksi kolmesta lapsesta tuollainen rasittava vinkuja, en muuta syytä tiedä miksi kun samalla tavalla on kasvatettu kuin muutkin. Eivätkä saa tahtoaan läpi vänisemällä.

että toinen on ollut vauvasta asti vänisijä, toinen ei oikein koskaan (toki senkin kanssa tulee kiukkuepisodeja, mutta se ei samalla lailla koko ajan etsi jotain naukumisen aihetta).



Ikäeroa näillä 2 vuotta, joten en usko että meidän perheen kasvatusfilosofia olisi siinä ajassa muuttunut niin merkittävästi että se selittäisi tämän eron.

jotka ei vanhempien mielestä "tarvitse" päiväunia. Yksi sukulaispoika muuttui vinkuvasta ja aina kiukkuisesta lapsesta ihan erilaiseksi, kun meni päivähoitoon, jossa lapsi pistettiin päiväunille.



Äitinsä ei saanut lasta nukkumaan, eli jo 2 vuotiaana lopetetiin päiväunet ja kun poika oli vielä melko vilkas tapaus, niin loppupäivät oli yhtä kitinää ja vinkumista, kun hän vaan oli niin väsynyt.



Nyt poika jopa nauraa ja hymyilee, kun tähän saakka hän on todellaki vain kiukkuillut aina kun hänet olen nähnyt.

Samassa perheessä voi olla vänisijä ja rauhallinen. Onhan aikuisetkin erilaisia...

Höpsis!Lapset kiukuttelevat ihan samoista syistä kun me aikuiset.Aikuiset joilla ei ole omia keinoja asioita pohtia ja kestää ja ratkoa ovat ne aikuiset jotka aina inisevät sama siis lasten kohdalla. Lapset jotka saaneet ja saavat riittävästi aikuisten tukea sekä omien taitojen kehittämisessä että vaikeiden tilanteiden kestämisessä ovat lapsia jotka eivät inise ja joista kasvaa pärjääviä ei iniseviä aikuisia.Tietenkin kaikki joskus inisevät!

Kaikki ei törttöile teini-iässä ja toiset liinakin kanssa.

Epävarma, epäjohdonmukainen ja löperö kasvatus tuottaa sellaisia narisevia lapsia. Olen huomannut, että (liiankin) tiukkojen perheiden lapset on positiivisia ja iloisia, kun taas hössöttävät pehmovanhemmat tekee näitä lapsia, joilla naama aina norsunveellä. Tottakai kyse on lapsen persoonasta myös. Jotkut tarvii enemmän kasvatusta ja toisille riittää pehmeämpi. Yhtä kaikki sellainen nariseva tyyli on tasan kasvatusongelma eli kasvatus ei kohtaa lapsen persoonaa oikein. Tätä voi olla ihan perheen sisällä. Onhan jotkut lapset luonnostaan pehmeämpiä kuin toiset ja sitten niiden kovempien lasten kanssa vanhemmat ei ole tarpeeksi johdonmukaisia ja turvallisia vanhempia, joten niistä tulee niitä kitinä-kalleja ja -iitoja.