Ihmisillä on liikaa tavaraa

Onko muilla kesä raivaamisen aikaa? Itse jotenkin aina kesällä innostun. On vain tullut mietittyä, että kun ihmiset raahaa kuitenkin järjetöntä määrää tavaraa uutena kaupasta kotiin, niin riittääkö kaikelle vanhalle ottajia kun ne pistetään "kiertoon". Itse olen yrittänyt kaupata suht matalilla hinnoilla esim. kirjoja, mutta ne ei tunnu kelpaavan kellekään. Kirjastollekin voisin lahjoittaa, mutta heillä ei kuulemma tilat riitä entisillekään...

Älä sinä murehdi kuinka paljon tavaraa ihmisillä on. Riittää, että oma elämäsi on tasapainossa.

Meillä on ihan liikaa tavaraa. Olen säästänyt kaikkia lapsen leluja, pieniä vaatteita, tavaroita, joita saatan tarvita "sitten joskus".



Nyt aloin systemaattisesti hävittää tavaraa. Tosin ihan alkutekijöissä olen, aloitin lapsen vaatteista, eka satsi myynnissä huutonetissä.



Tämä malli on kotoa peritty ja varmaan hankala pois oppia. Vaikka en ole materian perään oikeastaan, mutta haluan säästää sen millä on "tunnearvo".

luultavasti elää hyvinkin minimalistisesti, en tosiaankaan "tarvitse" kaikkea omistamaani. Ongelmani vain on siinä, että ostaminen ja tavaroihin kiinnittyminen on kehittynyt minulle korvaamaan elämästäni puuttuvat tapahtumat ja ihmiset. Olen aina ollut yksin, sellainen ylijäämä-ihminen jota kukaan ei halua elämäänsä, ja tavarat täyttävät elämässäni tilan joka muuten kuuluisi perheelle ja ystäville.

kaikkea :/ keräilen maatuskoja ja niistä en luovu... sitten on paljon dvd-elokuvia, mutta nekin vaan niistä parhaista mitä tulee katottua useasti... joitain leluja vois heittää pois joo, mutta lapsen pitäs olla pois kotoa...

vain sen verran tavaraa kuin tarvitaan. Tilat on niin pienet, ettei yhtään ylimääräistä voi hankkia. Poikkeuksena lasten lelut, niitä ostellaan aika helposti, ja pistetään sitten myyntiinkin heti kun lapset ei niillä leiki.



Toisaalta tämäkin voi mennä vähän överiksi, että myy pois kaiken mitä tarvitsee. Mulla ei ole esimerkiksi lasten vauvavaatteita yhtään jemmassa. En ajatellut sitä silloin aiemmin, mut nyt vähän surettaa, että kiva kai edes yhtä pientä potkaria ois ihastella silloin tällöin nostalgisissa tunnelmissa. Samoin harmittaa tavarat, jotka olen myynyt vaikka olen niistä pitänyt, mut ne eivät ole oikein mihinkään mahtuneet. Niitä on joskus suoraan sanottuna vähän ikävä.

heitän aina kaikki ylimääräiset roskiin tai laitan kiertoo enkä kerää mitään. En voi sietää mitään roinaa nurkissa tai ylimääräsiä huonekaluja mitä kukaan ei käytä.

Mulla tuli ero miehen kanssa ja mies muutti tästä pois. Nyt on jotenkin paljon kivemman oloinen tää kämppä kun ei ole joka nurkka täynnä huonekaluja ja tavaraa kun exä vei osan uuteen asuntoonsa. Nyt kun saisi vielä pidettyä tän niin ettei tule haalittua lisää tavaraa.

Mäkin luin siellä ton saman jutun :D



No, enivei. Ajatuksena hyvä. Mutta minusta artikkelin koti oli hengetön ja ahdistavan asumattoman näköinen. Tuossakin voidaan mennä överiin, eli aletaan kumartaa sellaista ääriminimalistista kotia. Kyllä minusta kodin pöydillä saa olla jotain tavaraa, keittiössä tasoilla jotain. Tuo juttu herätti lähinnä ajatuksen jonkin sortin neuroosista. Ja nykyään on niiiin muotia downshiftata ja heittää kamaa pois. Se trendikin alkaa ärsyttää. Kohtuus kaikessa!

Yritän myydä tarpeettoman pois, mutta joillakin esineillä on tunnearvoa ja tykkään myös, että on jonkinlainen käsikirjasto - tosin jos minulla olisi joku sukukartano, niin iso kirjastohuone olisi mahtava, mutta kun ei ole, ovat kirjat muutoissa rasite. Suurimman osan saa kuitenkin lainattua kirjastostakin. Eniten minulla on ehkä kosmetiikkaa, jota voisi vähentää.

Ymmärrättekö näitä uusia ammattijärjestelijöitä? Siis kuka tarvii kotiinsa ihmisen kertomaan, mitä vois heittää pois? Ja siis maksaa sille siitä? Ihan uusavutonta. Tässäkin jutussa rouva oli maksanut siitä että joku tulee pitämään kädestä kiinni. Vai oliko se personal organizer. Ihme höpöammatteihin ihmiset hurahtaakin hankkimaan "koulutuksen" ... lama-aikana vielä. Elääkö tuolla Suomessa??

Olen nyt kesälomalla siivotessa myös lajitellut tavaroita - roskiin, kiertoon, säilytettäväksi. Ja heti siistimpää. Meillä on paljon kirjoja ja säilytystilat kerrostaloasunnossa on mitä on.

Pyrin jatkossa olemaan vastuullisempi kuluttaja, ostamaan vaan tarpeeseen. Eli stoppi esim. nettivaateostoksille ;)

http://minimalisminilo.wordpress.com/

http://www.theminimalists.com/start/



Minimalismi kiehtoo, mutta vain sellaisena että se ei muodostu elämän tärkeimmäksi asiaksi. Niukkuus ja askeettisuus menee joillakin ihmisillä niin äärimmäisyyteen, että tavallaan koko elämä pyörii niiden ympärillä. Sitä en tahdo. Pyrkisin pikemminkin kohtuullisuuteen. Kannattaa keskittyä hankkimaan vain sellaisia tavaroita, jotka ovat "välineitä tehdä jotakin", ei siis pelkkiä koristeita. Esim. harrastusvälineet ovat hyvä esimerkki tavaroista, joihin kannattaa satsata. Sen sijaan jatkuva sisustuksen uusiminen, turhan trendikäs pukeutuminen yms. on minusta turhia. Ihminen voi olla tyylikäs ja tehdä asunnostaan kodikkaan aika pitkälti omien kädentaitojen mukaan, kaikkea ei tarvitse hankkia uutena.

En ole koskaan kerännytkään tavaroita innokkaasti, mutta aina on ylimääräistä kertynyt. En voi sietää kirppareita kuten en oikein kauppojakaan. Karsin siis ennakkoon olemalla ostamatta.



Englanninkielisistä blogeista hyviä on MIss Minimalist, Unclutterer ja 365 less things.

kun mukamas käytän kuitenkin lähes kaikkea... Lapsia on 4, ja vaatteita kierrätetään, joten jonkun verran on yksi-2 kokoa odottamassa kasvamista. Sitten kun pienimältä sitä sukupuolta jää pieneksi, niin laitan ne surutta kiertoon, muutaman ihan vauva -ajan vaatteen olen säästänyt. Sama lelujen kanssa, vähintään kerran vuodessa lapset käy läpi lelujaan, joita ei halua, mutta osa siirtyy nuoremmalle ja vain pienen osan saa pois talosta. 4 lapset talvikamppeet vie tilaa puolet vuodesta. Makuupussit ym. samoin, mutta kun ainakin kerran vuodessa niitä käytetään... Paperitavaraa on liikaa, mutta rakastan kirjoja - tosin vain ne, jotka ihan varmasti luen tosi monta kertaa säästän, ja lastenkirjat, mutta niitä kuitenkin kertyy. Lasten dvd:t sama juttu. Aikuisten dvd:istä luopuisin, mutta mies ei. Muistoja on säilötty, vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä ym. joita en vaan voi hävittää, osa omien isovanhempieni peruja. Urheillaan paljon, joten kaikenlaista urheiluvälinettä on, mutta niitä siis käytetään... Lautapelejä on kaapillinen, mutta niitä kaikkia pelataan... Juurikaan mitään uutta en osta (paitsi kirjoja)...

Keep it simple: http://nuttula.wordpress.com/



Etenkin vanhemmat tekstit oli tosi hyviä ja käytännöllisiä.



Mä olen tämän e.m. blogiin ja omakotivalkoiseen tutustumisen jälkeen laittanut todella paljon ylimääräistä pois enkä ole kaivannut kuin yhtä asiaa: pyyhkeitä karsiessa olisi pitänyt jättää yksi hiustenvärjäyspyyhkeeksi, siis sellaiseksi mikä saa sotkeentua.



Ja pois on siis lähtenyt about 12-15 banaanilaatikollista kaikenlaista rompetta ja vaatetta.