Isän ja tyttären suhde ei toimi...suretttaa.

Juuri isän hyväksyntä kasvattaa tyttöön hyvän itsetunnon miehiin nähden. Oma mieheni ei ikinä ikinä mollannut tyttöjään tai arvostellut ulkonäöstä tai todistuksesta....tai mistään!! Hiljaisella myhäilevällä hyväksymisellä on saanut hyväkäytöksiset tytöt!



Itse vaatisin sinuna ainakin hyvää käyttäytymistä tyttöään kohtaan. Se on siis MUST!! Siitä älä tingi piiruakaan ja piste.

mukavien miesten kanssa mutta välit edelleenkin melkoisen mukavat!

Ja sen huomaa aikuisuudessa. Myös äiti voi kärsiä lapsen ja vanhemman huonoista väleistä. Itselläni hyvät välit äitiin, isään olemattomat. Olen itse asiassa aina ollut aika samanlainen kuin ap:n tytär, tulistun ja väittelen, sanon vastaankin jos koen että minua kohdellaan väärin tai haluan puolustaa omaa mielipidettäni.



Jäljelle jäi se, etten näe äitiänikään kun en isääni halua tavata ja saman katon alla asustavat. Huono juttu äidille, oma moka isälle.

Kemiat sotii niin paljon vastaan, ei voi mitään. Mulla ja pojallani on näin.

Oma isä oli naisa halveksiva sovinisti, haukkui ja vähtteli meitä tyttäriään aina, oli piittaamaton, teki seläksi miten pettynyt oli kun ei saanut poikaa. Oli väkivaltainrn, kuritti ja hakkasi. Ylenkatsoi ja halveksi, yritti kaikin tavoin estää yliopistoon hakemiseni lyömällä kapuloita rattaisiin. Hain sitkeästi ja pääsin yliopistoon, isä en kannustanut mitenkään, ei henkistä tukea, ei apua, ei taloudellista tukea. Isää i edes kiinnostanut olenko elossa.

Lapsenlapsetkaan ei ole kiinnostanut, ei ole tullut yhtään vierailua, lahjaa, puhelua, ei tullut ristiäisiin. Lapsenlaset ovat ilmaa, ei edes muista niiden nimiä.



En ole enää missään yhteydessä isääni näiden loukkausten jälkeen. Saa mädäntyä kusivaipoissaan ihan yksin. Ikävintä on että äitinikään ei kuulu elämääni, isäni takia en heillä käy, ja äitini ei uskalla/halua käydä meillä, kun pelkää että isä suuttuu. Olen käynyt terapiassa isäsuhteeni takia, ja isäni piittaamattomuus ja halveksunta jättivät elinikäiset arvet.



Ap, miehesi on itsekäs kusipää. Varautukoon yksinäiseen kusivaippa-vanhuuteen laitoksessa ja varautukoon siihen että jää ulkopuolelle lastenlastensa elämästä. Luuletko että tyttösi enää kotoa pääsyn jälkeen tuollaiseen isään pitää yjteyttä??!

Jos mies ei vaan välitä tytöistä. Sellaisiakin sontiaisia josku on.

Jos mies ei vaan välitä tytöistä. Sellaisiakin sontiaisia josku on.

Kaikkien kanssa ei synkkaa. Mies tosin on aika lapsellinen jos ei osaa suhtautua aikuismaisesti vaan provosoituu tytön tulistumisista.

Meillä taas likka oikeasti saa isänsä tekemään vaikka kuvainnollisesti kärrynpyöriä. Jos sanoo, että harkitaan..se tietää lupaa. Ihana 20-vuotias tyttö ja hänellä hyvä isä..:)

vaan jotenki osata olla toistemme kanssa (emme ole kuitenkaan riidoissa) haluan että teet selväksi miehelle että hän on vastuussa heidän suhteestaan,ei lapsi. hänen kuuluu näyttää rakkautensa ja ylpeytensä, koska ajan myötä tytär kyllä huomaa kelle sen huomion isä antaa. minulle kävi niin että muut saavat sitä enemmän, huomiota,kehuja.. aloin syyttää itseäni kun en ollut sisarusteni kaltainen (mikä ei ole oikein) ja minun pitä muuttaa käytöstäni isäni aikana,että hän huomaisi minut. miten typerästi silloin ajattelin! miten olisi keskustelutuokio, te vanhemmat ja tämä tytär, tai ehkä isä-tytär-hetki, missä mies kysyisi tytön kuulumisia ja voisi oikeasti jutella tytölle,kuuntelisi häntä ja saisi sen luottamuksen. tätä minä olisin kaivannut..

Meillä taas likka oikeasti saa isänsä tekemään vaikka kuvainnollisesti kärrynpyöriä. Jos sanoo, että harkitaan..se tietää lupaa. Ihana 20-vuotias tyttö ja hänellä hyvä isä..:)

kaikki kaikessa hänelle, ap

vaan jotenki osata olla toistemme kanssa (emme ole kuitenkaan riidoissa) haluan että teet selväksi miehelle että hän on vastuussa heidän suhteestaan,ei lapsi. hänen kuuluu näyttää rakkautensa ja ylpeytensä, koska ajan myötä tytär kyllä huomaa kelle sen huomion isä antaa. minulle kävi niin että muut saavat sitä enemmän, huomiota,kehuja.. aloin syyttää itseäni kun en ollut sisarusteni kaltainen (mikä ei ole oikein) ja minun pitä muuttaa käytöstäni isäni aikana,että hän huomaisi minut. miten typerästi silloin ajattelin! miten olisi keskustelutuokio, te vanhemmat ja tämä tytär, tai ehkä isä-tytär-hetki, missä mies kysyisi tytön kuulumisia ja voisi oikeasti jutella tytölle,kuuntelisi häntä ja saisi sen luottamuksen. tätä minä olisin kaivannut..

suhteet lapsiin luodaan lapena ja nuorena kun ovat. Turha tulla itkemään aikuisena, kun eivät halua olla tekemisssä. Silloin on jo liian myöhäistä. Tämän mies kyllä myönsi. Sanoin, että jos kuolen, niin sillä katkeaa suhteet tyttäriin, kun on niin etäinen, että sitäkö haluaa...ap

mun isäsuhteeni oli melkein olematon, mutta kun olin jotain 22-23vuotias, alkoi isä yhtäkkiä kiinnostumaan enemmän asioistani ja selkeästi tajusi jotenkin ettei edes tunne tytärtään. Nyt olen 24 ja isäsuhde on oikeasti hyvä, ehkä teilläkin vaatii vain aikaa:)

ei ole aikuisena kivaa kun olisi yhteisiä juhlia ym. ja sitten välit ovat mitä ovat. se on perheesi ja jos ei asiaan nyt puutu se voi pahentua. jotkut alkavat tuntea itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessä. minulla nyt isän kanssa viileät välit, ja HÄN odottaa minua luokseen kylään (miksei tule itse??)ja odottaa minun soittavan,kyselevän kuulumisia.. minun vastuulleni on nyt aikuisena sysätty tämä meidän suhde ja sen toimivuus. toivottavasti teille ei käy samoin

oli 6:n kirjoittajalta.