Oletko eronnut miehestä, jota rakastat täydestä

selvisin hiljalleen, noin pari vuotta meni etten ajatellut päivittäin. nyt 5 vuoden jälkeen silloin tällöin fiilistelen, kuvia en voi katsoa edelleenkään.



olimme alkuun yhteyksissä, mutta huomasin nopeasti, että täyshiljaisuus on paras että päästään eteenpäin elämissämme.



mies löysi nopeasti tahollaan uuden, laastari tosin. fyysinen ja henkinen kipu oli jotain uskomatonta. jotenkin siitä selvisin, uppoudion töihin ja toimin kuin robotti.



tsemppiä



tuskin koskaan pääsen täysin yli. olen uudessa suhteessa ja lapsiakin on.

Miksi teille tuli ero? Jos saa kysyä.

Miehen vakavien mielenterveysongelmien takia. En jaksanut enää jatkuvaa pettämistä, juomista ja muuta sekoilua maniassa.



Hyvin selvisin. Vuoden oli vähän surullista ja mietin jopa paluuta miehen kanssa yhteen välillä. Mutta kun muistin mitä helvettiä se oli asua sen kanssa joka päivä niin tulin taas järkiini. Parhaat ystävät olemme edelleen. Minulla on uusi kumppani, hänellä ei.

Oli vain pakko uskaltaa kokeilla muuta, koska kyseisen miehen kanssa olin kaikkea muuta kuin onnellinen. Toki sitäkin olin välillä, mutta enimmäkseen onneton, jopa ehkä masentunut.



Kun muutin yksin asumaan, ensimmäisen viikon ajan oli ihan hirveää ja kaduin sitä kamalasti. Sen jälkeen elämä alkoi voittaa, aloitin uuden elämä uudella paikkakunnalla, tutustuin uusiin ihmisiin, kävin ihmisten ilmoilla, olin jatkuvasti liikenteessä, enkä jäänyt kotiin märehtimään. Välillä piti toki ottaa sitä omaakin aikaa ja käsitellä eroa, mutta sitä tapahtui hetkittäin pieninä annoksina. Enimmäkseen olin vain onnellinen ja sitä olen ollut nyt vuoden ajan. Ehkä onnellisempi kuin koskaan.



Kun mies löysi uuden? Pikemminkin viimeaikoina olen odottanut, että mies löytäisi uuden, lähes tyrkyttänyt hänelle naisia. Soisin hänelle maailman kauneimman naisen, jos se vain tekisi hänet onnelliseksi. Hän on minulle rakas edelleen, ja haluaisin, että hänkin olisi onnellinen, kuten minä olen. Minullakin on jo uusi mies.

lapsiakin on.

Minä jätin miehen, koska hän ei oikein tuntunut pääsevän urassaan eteenpäin. Mä halusin menestyvän miehen enkä "tyhmää". Olin tuolloin sairas ja en oikein uskonut hänen pystyvän tukemaan minua rahallisesti ja muutenkaan.

Mies on tahollaan naimisissa ja lapsiakin on. Emme ole missään yhteyksissä enää. Mies tekee duunarihommia.

selvisin hiljalleen, noin pari vuotta meni etten ajatellut päivittäin. nyt 5 vuoden jälkeen silloin tällöin fiilistelen, kuvia en voi katsoa edelleenkään.

olimme alkuun yhteyksissä, mutta huomasin nopeasti, että täyshiljaisuus on paras että päästään eteenpäin elämissämme.

mies löysi nopeasti tahollaan uuden, laastari tosin. fyysinen ja henkinen kipu oli jotain uskomatonta. jotenkin siitä selvisin, uppoudion töihin ja toimin kuin robotti.

tsemppiä

tuskin koskaan pääsen täysin yli. olen uudessa suhteessa ja lapsiakin on.

Olen todennut, että mitä pahemmin rakastuu, sitä pahemmin pettyy. Olen eronnut elämäni suuren suuresta rakkaudesta, koska mies petti minua, ja pettämiseenhän liittyy aina myös päin naamaa valehteleminen. Ero oli raskas, mutta tiesin sen oikeaksi, ilves kun ei pääse pilkuistaan eroon kuten vanha sanonta kuuluu ja pätee moniin asioihin. Olen myös eronnut kivasti tyypistä, joka vaan oli liian nuori ja jotenkin sivistymätön, en nähnyt meille tulevaisuutta.



Eroaisin ehdottomasti myös miehestä, jonka mielestä on ok juoda joka ilta olutta, tai joka käyttäytyy muutoin ikävästi. Arkea on kuitenkin aina enemmän kuin sitä juhlaa. Paras suhde on sellainen, jossa ei tarvitse huomautella asioista, asiat vaan soljuvat eteenpäin mukavasti. Mikäli miehellä on erimielisyyksiä esim. sukulaistensa kanssa, kannattaa selvittää taustat, eikä uskoa kaikkea mitä mies itse selittää, yllättäviä asioita nimittäin saattaa paljastua...



Rakkaus ei sittenkään mielestäni ole se tärkein pointti onnistuneessa parisuhteessa, monet ovat varmasti tästä eri mieltä. Mutta kuten sanottu, mitä pahemmin olen rakastunut, sitä pahemmin olen pettynyt. Mutta jos rakastaa, niin ihan vaan rakkauden lopahtamisen vuoksi ei kannata erota, ainahan se lopahtaa. Mutta järjen on oltava samaa mieltä sydämen kanssa. Oikein valittu puoliso on 90% tulevan elämän onnellisuudesta, hankala puoliso voi pilata koko loppuelämän.