Lue keskustelun säännöt.
Joko saa erota?
22.07.2012 |
Miehellä meni eilen pitkään töissä ja lähetti viestin että jää kaljalle raskaan päivän jälkeen. 04.15 sitten soitin että missähän mahtaa luurata, oli jo matkalla kotiin.
Olisi mielestäni voinut ilmoittaa että yksi kalja vaihtui koko yöksi.
Eikä ole ensimmäinen kerta - todellakaan. Meillä 1v. Lapsi ja raskausaikana kävi todella usein sama homma. Halusi silloin kuulemma käydä ulkona vielä kun voi ennen lapsen syntymää, ihan ymmärrettävää. Nyt vaan sitten sama on jatkunut vaan lapsentulon jälkeenkin.
Eilinen meni sillä verukkeella että ottaa tämän päivän sitten vapaaksi, ihan kuin siitä jotain hyötyä nyt olis kun nukkuu varmaankin 4 asti ja sen jälkeen katsoo telkkaria krapulassa.
Itse olen tällä hetkellä kuumeessa ja muuten kipeä, en jaksaisi viihdyttää lasta, eikä voida oikein edes lähteä puistoon tai mihinkään..
Onneksi mummi tuli hakemaan mukulan siksi aikaa että käyn lääkärissä taas.
Toinen juttu on se, että ollaan molemmat tehty yötyötä. Silloin kun hän sitä teki ja tuli 6 aamulla kotiin, hän myös nukkui pitkälle iltapäivään. Kerran 7 illalla.
Kun taas minä olen nyt ollut öitä töissä, minun täytyy herätä viim. siinä 1 aikaan päivällä.
Miehellä menee aina hermot jos joutuu olemaan lapsen kanssa pitkiä aikoja kaksistaan, ja minusta tuntuu pahalta jättää heitä keskenään, koska tiedän että mies ei jaksa leikkiä lapsen kanssa kovinkaan paljoa.
Välillä meillä kyllä menee hyvinkin ja on kiva olla perheenä kotona tai ulkona tai missävaan. Ja lapsi selvästi rakastaa isäänsä, enkä tahtoisi rikkoa perhettä.. N. Puolitoista vuotta olen on/off miettinyt eroa, ja toisinaan sitten taas ollut todella onnellinen että ollaan kaikki yhdessä.
Kannattaako vaan yrittää antaa lapselle yhtenäinen perhe, vai tekiskö ero hyvää mun omalle mielenterveydelle? Tunnen itseni suhteessa välillä todella mitättömäksi ja perheessä minä tulen aina viimeisenä. Minä syön ja nukun vähiten, käyn pari kertaa viikossa töissä ja hoidan lapsen täyspäiväisesti. Mies taas käy töissä 6-7pvä viikossa ja on varmasti siitä väsynyt, kotona haluaisi vaan katsoa telkkaria ja olla koneella.
Hohhoijaa. Kyllästyttää ja ahdistaa. Miten mä sit selviäisin yksinhuoltajana? En tiedä.
Kommentit (5)
Yksinhuoltajan arki ei ole herkkua. Suosittelen katsomaan tilanteen kehittymistä ja jakamaan ajtuksiasi miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä että kun valitsee kännäävän huoripukin, niin saakin kännäävän huoripukin!
Harvemmin nykyään. Eikä se oikeestaan edes mua haittaa ollenkaan että käy. Mutta haluan että se on suunniteltu juttu, ja että siitä ilmoitetaan myös mulle, eikä se pilaa myös seuraavaa päivää kun on karmea krapula.
Itse käyn myös kerran pari kuukaudessa ulkona, ilmoitan miehelle hyvissä ajoin ja suunnitellaan sellainen päivä, että hänellä on seuraavana päivänä vapaata tai esim. Iltavuoro niin saan nukkua pari tuntia pidempään. En myöskäön juo itseäni sellaiseen kuntoon, ettenkö pystyisi seuraavana päivänä olemaan normaalisti lapsen kanssa.
Mies saattaa käydä yhdellä/kahdella kaljalla n. Kerran viikossa, ja sit näitä ryyppyretkiä tulee muutaman kerran kuukaudessa. Ehkä noin kerran parissa kuukaudessa tulee tämä ettei ilmoita mitään itsestään ja tulee hullussa humalassa kotiin. Asiasta ollaan puhuttu niin monta kertaa että näin ei mielestäni saisi tapahtua enää ollenkaan.
Käsittämätöntä että kun valitsee kännäävän huoripukin, niin saakin kännäävän huoripukin!
Ihanaa. :D oot niin oikeessa. Mutta miten sitä aina jotenkin ajattelee että kun itse osaa aikuistua ja ottaa vastuuta viimeistään lapsen synnyttyä, niin mieskin osaisi.
Onhan hän petrannutkin ajasta ennen muksua, mutta minulla on kyllä erilainen käsitys tästäkin tilanteesta, missä nyt ollaan.
Ehkä me vaan ajatellaan täysin eri tavalla.
Ja hohhoijaa