Ymmärtäisittekö äitiä, joka tappaa vammaisen lapsensa
ollessaan vanha? Ettei lapsi, tai siis jo silloin aikuinen vammainen, joutuisi laitokseen ties mihinkä olosuhteisiin?
Minä tavallaan ymmärtäisin ja pitäisin sitä jopa melko armeliaana ratkaisuna :/
Kommentit (8)
vammaisten asumisyksikkö ei ole mikään helvetin esikartano. Niihin päästään eikä jouduta.
vammaisten asumisyksikkö ei ole mikään helvetin esikartano. Niihin päästään eikä jouduta.
Mutta sellaisessakin asuessa on aina ainakin toivoa siitä, että asiat vielä paranevat, kun lainsäädäntö ja käytänteet paranevat. Kuolleena ei ole sitäkään.
T kakkonen
nähnyt. Tietenkin osa rakennuksista on jo vanhoja ja kaipaisivat remonttia, mutta kodikkuuteen sekään ei vaikuta kovin paljon.
Paikkoja, joissa laitostetaan tarpeettomasti ja asukas taannutetaan monien sellaiten taitojen suhteen, joita hänellä on, esim ei anneta käydä vessassa vaan pakotetaan tekemään vaippoihin, ei anneta katsoa telkkaria illalla ja seurustella, vaan nukutetaan läääkkeillä seitsemältä, jne. ja joissa lomilta kotiin tullaan AINA jonkun infektion kanssa. Kyllä ne aika hirveitä paikkoja joskus on. Henkilökunta ei kai itse näe sitä, kun eivät tunne hoiddettaviaan, joten eivät pysty seuraamaan näiden tunnetilojakaan.
En oikeastaan ymmärtäisi. Ainoastaan jos vammaisella olisi sellaisia kipuja, joiden kanssa ei tulisi toimeen.
Laittaisin laitokseen. Yrittäisin vaikuttaa viimeiseen asti, että hänellä olisi hyvä asuinpaikka. Yrittäisin elää niin, että minun jälkeen jäisi vammaiselle tukijoukkoa, joka katsoo, että hänellä on asialliset asumismahdollisuudet.
Ja tietäisin, miksihän pitäisi sitä armeliaana ratkaisuna, mutta silti katsoisin hänen erehtyneen.
Olen itse vammaisen lapsen äiti.