Hei kaikki putkitettujen vanhemmat!

Putkitus sujui ihan hyvin.



Aluksi jouduttiin odottamaan anestesialääkäriä kylläkin reilu puoli tuntia,

mutta tyttö jaksoi hyvin odotella, vaikka olikin varmaan hirmu nälissään.

Viime ruokailusta, kun oli melkoisesti aikaa n. 12 tuntia.

Sillä aikaa, kun tyttö oli putkituksessa niin ehdin juoda juuri kupillisen kahvia. Toimenpide kesti max. 15 min. Heti sieltä tullessa tyttö oli jo itkuinen, vaikkakin silmät oli kiinni. Sain tytön syliin ja yritin hyssytellä seuraavan puoli tuntia. Nukahtikin vartiksi ja heräsi jonkun toisen huutoon.

Herättyään oli ihan oma itsensä taas.

Koko päivän oli aika uninen ja nukkui paljon. Yhtään ei itkenyt kotona enää, eikä särkylääkkeitäkään tarvittu.



Nyt sitten toivotaan ettei heti taas tulisi flunssaa ja että korvat pysyisi vihdoin terveinä =)

Meillä laitettiin lapselle putket 2003 yksityisellä (hieman alle 2-vuotias silloin). Nukutus kävi tosi nopeasti, en oikein edes ehtinyt tajuta kun se oli ohi... Kannettiin itse lapsi leikkaussaliin (mies mukana), lääkäri pyysi laittamaan lapsen sängylle ja saman tien kun sain lapsen siihen makuulleen niin nukutuslääkäri laittoi naamarin lapsen kasvoille. Vähän lapsi alkoi sitä vastustamaan mutta nukahti oikeastaan saman tien ja vastustelu loppui siis alkuunsa. Meillä lapsi siis ei ollut sylissä enkä ehtinyt ja tajunnut sellaista edes pyytää. Jälkikäteen ajatellen ei sille olisi ollut mitään tarvettakaan, niin nopea juttu nukutus oli.



Sitten meidät vanhemmat laitettiin ulos ja putket korviin ja risat pois. Ei kyllä kestänyt kauaa (10-15 min muistaakseni, alle puoli tuntia joka tapauksessa) ja kohta lääkäri tuli pyytämään huoneeseensa ja kuvaili miten kaikki oli mennyt. Tässä meni noin viisi minuuttia ja sitten pääsimme lapsen luo. Lapsi oli " toipumishuoneessa" ja oli jo herännyt ja vähän itkuinen. Alusta asti pääsimme siis lapsen luo molemmat ja hyvin toipuminen lähti meillä käyntiin, kohta jo söi jäätelöä ja joi. Ei mennyt montaa tuntia kun pääsimme kotiin. Lapsi ei myöskään oksennellut lainkaan, ei edes kotimatkalla vaikka siitä varoiteltiin. Kotona söi viiliä, jugurttia ja jäätelöitä ja alkoi katsella äitiä kummissaan että mikä kumman syönti päivä tämä on... Ilmeisesti oli illalla jo tosi hyvä vointinen kun olisi väkisin tullut syömään meidän ruokaa ja työnteli vaan jäätelöt sivuun! Julma äiti, lapselleen vaan jätskiä tuputtaa kun toinen olisi halunnut kunnon ruokaa...



Muutenkin putkitus meni meidän kohdalla nappiin, putket kestivät korvassa reilun vuoden ennen kuin tulivat itsestään pois eikä uusia tarvittu.

Meillä tehtiin yksityisellä ja pelkkä putkitus, ei siis poistettu kitarisaa.



Aamulla mentiin lääkäriin, jossa sai esilääkityksen. Ei saanut syödä/juoda kuin edellisiltana. Sitten lapsi äidin ja isän kanssa toimenpidehuoneeseen, jossa laitettiin sängylle. (Nuorin 1v4kk nukutettiin kuitenkin äidin syliin.) Äiti ja isä piti kädestä kiinni ja naamarista tuli nukutuskaasu, lapsi nukahti. Sit vanhemmat ulos ja pyydettiin palaamaan 20 minsan kuluttua.



Sit mentiin heräämöön, jossa sai lapsen syliin. Tässäkin keskimmäinen halusi vaan nukkua sängyssä, joten annoimme nukkua ja veteli unia tunnin verran. Isoin ja pienin taas olivat äidin ja isän sylissä heräilemässä. Mehua sai heti kun pyysivät ja jäätelöä. Sit seurailtiin pari tuntia ja sai lähteä kotiin. Kukaan meidän kolmesta ei oksentanut.



Seuraavan yön kaikki kolme nukkuivat kuin tukit ja seuraavana päivänä ovat olleet kuin ei mitään olisi tehtykään. Ja siis kaikkia kolmea ei putkitettu samana päivänä.. =)

Saatte kuulostamaan tuon koko tapahtumaan niin helpolta =)



Meidän tytteli on kohta pian 10kk. Mennään julkiselle, kun aikakin saatiin niin nopsaan enkä muutenkaan näe mitään syytä olla julkiselle menemättä, varsinkaan kun ei ole vakuutusta.

Itse sitä lähinnä hermoilen, että kuinka kovasti se pikkuinen sitten itkee siellä nälkäänsä ja muuta. Se voi olla, että äiti itkee siellä loppujen lopuksi enemmän kuin itse potilas. Vaavelilla on niin ikäviä muistoja paikasta,

kun viimeksi siellä puhkaistiin korvat ja muutenkin on korvia siellä ronkittu. Itku alkaa varmaan jo ovella siis...



Mielellään kuulisin lisääkin kokemuksia =)

Putkitus tehtiin viime elokuussa, jolloin poika oli vähän yli vuoden ikäinen. Edellisistä viesteistä poiketen me emme saaneet olla mukana nukutuksessa eikä heräämössä. Lapsi vietiin toimenpiteeseen heti aamusta klo 8.00 maissa ja tuotiin heräämöstä huoneeseen vielä nukkumaan noin klo 11.00 aikaan. Lapsi oli tokkurainen anestesiasta johtuen pari tuntia, mutta sen jälkeen söi jo hyvällä ruokahalulla koko kipollisen jätskiä. Kipulääkityksen kanssa lähdetiin kotiin ja annoin vielä parin päivän ajan Panadolia mahdolliseen kurkkukipuun. Ei ollut mitenkään erityisen kipeä, eikä kurkusta tullut verta. Meni siis paljon helpommin kuin olin luullut! Titaaniputket ovat paikallaan, mutta yksi korvatulehdus oli pari viikkoa sitten. Lääkäri kyllä varoittelikin, että usein saattaa tulla vielä yksi-kaksi tulehdusta, myös putkituksen jälkeen.

Me ollaan käyty tytön kanssa putkituksessa kolme kertaa. Ensimmäinen oli 1 v 4 kk ikäisenä. Meillä on joka kerta nukutettu " tipalla" ja minusta se piikin laitto käteen on ollut ikävin vaihe koko hommassa. Tuntuu, että olisi maskin kanssa paljon mukavampi lapselle.



Olemme asioineet vakuutuksen turvin yksityisellä. Meille myös sanottiin, että heräämössä vain yksi vanhempi saa olla mukana. Tämä siksi, että tilat ovat pienenlaiset. Tyttö ei ole kovin pitkään minkään leikkauksen jälkeen nukkunut, pisimmillään puolisen tuntia. Oksentelua ei ole ollut kertaakaan ja muutenkin tuntunut palautuvan nukutuksesta erityisen nopeasti.



Taitaa olla nämä reissut äideille kovempia kokemuksia kuin potilaille itselleen. Tsemppiä teille, hyvin se menee!