Buffetissa yli jäänyt ruoka lautasilla?
Kuinka paljon perheeltänne yleensä jää syömätöntä ruokaa lautasille jos syötte buffetissa esim. laivalla tai hotelliaamiaisella?
Minulle aina lapsena opetettiin että kaikki pitää syödä mitä lautaselleen ottaa ja katsottiin paheksuvasti jos naapuripöydässä joltain jäi lautaselle ruokaa.
Tunnen siis omantunnontuskia jos vaikkapa lapsemme päättää kesken syönnin että hotellin aamupalanakit ovatkin pahoja, eikä niitä halua syödä vaikka on niitä lautaselleen halunnut (2 kpl). Se tietenkin on selvää että mitään ruokaa ei kahmita älyttömiä määriä ainakaan ennen kuin on maistanut pitääkö siitä. Itse yritän omat ruokani aina syödä vaikka ei aina tekisikään mieli.
Jääkö teillä siis yleensä jotain syömättä? Mitä ajattelet jos naapuripöydässä joku jättää täyden maitolasin tai kokonaisen leivän syömättä?
Kommentit (34)
alkaa tarkkailemaan naapuripöytien ruokailutapoja, ihme puuhaa, jos kyttäillä pitää.
Joskus jää jotain syömättä, monasti ei. En ota stressiä siitäkään, jos lapsen toinen nakki jää syömättä.
mutta lasten annan ihan surutta jättää ruokaansa jos ei maistu. En kotonakaan pakota heitä syömään kaikkea. Ei minuakaan koskaan lapsena pakotettu.
Ajattelen niin, että olemme valinneet buffetin ja maksaneet siitä, jotta saisimme kokeilla eri makuja ja ottaa lisää sitä, mistä tykätään ja jättää syömättä sellaista, mikä ei ole hyvää.
Toisten päytiö ja lautasia en neljän lapsemme vahtimiselta ehdi kytätä. Ihan sama, jättääkö joku vai ei. Joskus olen katsonut paheksuvasti, kun itkevää lasta pakotetaan väkisin syömään jotain. Sellaistakin näkee ja se menee jo pahoinpitelyn puolelle mielestäni.
kyylämättä kyl pisti silmään laivalla (sama pöytä) kun aikuiset ihmiset lappavat ensin lautasen ihan täyteen ja sit jättävät melkein kaiken syömättä. Ja eikun uutta hakemaan. Eikö voi ottaa ensin vähän ja maistaa,ainahan voi hakea lisää..Tunsin lähinnä myötähäpeää... Ihan järkkyttäviä määriä turhaan ruokaa roskiin. Lapsillekin voi opettaa että uusia juttuja voi maistaa ensin vähän ja sitten ottaa enemmän jos tykkää.
ja olin lihava lapsi. En ymmärrä tätä logiikkaa. Kun mentiin kyläilemään, en ikinä jättänyt mitään. Muistan pitäneeni serkkuani aivan kamalan huonotapaisena, kun aina jäi ruokaa lautaselle, vaikka sai itse ottaa.
Nykyään en pakota lapsiani syömään ruokaa loppuun. JOskus jos eivät ole juuri maistaneetkaan, määrään lusikallisia, joita pitää syödä, mutta normaalitilanteessa saa jättää. Ovat ainakin vielä normaalipainoisia.
Meidän perhettä sitten katsoisitte pahalla. Syön yleensä ottamani ruoat mutta en aina. Yritän muistaa, että voin jättääkin. Lapset jättävät aina. Mies saattaa joskus syödä lasten jättämiä ruokia aamupalalla, ehkä sitä vähän nolottaa. Saa syödä, kunhan ei pakota lapsia syömään.
Perusteluni sille, että lasten ei ole pakko syödä kaikkea
1) Hotellin aamupalalla on hyvin erimakuisia juttuja esim. nakit voivat olla joskus mausteisia eivätkä lapset pidäkään.
2) Mitään ei tuputeta väkisin. Inhoan anoppini tapaa hudella, katso lintu, ja sitten samalla sujautetaan puurolusikka lapsen suuhun. Jos lapsi on ilmoittanut, että ei halua syödä, niin silloin hän on täynnä eikä se huijaaminen tee muuta kuin ylisyötä lasta. Mahalaukku venyy.
3) Kaikille ei aamupala maistu. Meillä riittää, kun syö jotain ja juo vähän.
jättää osa syömattä mutta aikuisilta moukkamaista käytöstä.
Jos lapset eivät jaksaneet tai halunneet syödä, mä tai mieheni tyhjensi lautasen. Aivan sama oltiinko buffetissa tai ravintolassa. Mä vaikka nielin väkisin jonkun inhoamani ruuan, mutta en jättänyt lautaselle. Jossain vaiheessa mulla naksahti ja nyt mä voin surutta jättää lautaselle ruokaa. Nautin syömisesta paljon enemmän, kun uskallan ottaa uusiakin makuja lautaselle, kun tiedän ettei mun tarvitse niitä väkisin syödä.
Ap jatkaa:
En minäkään koskaan pakota lapsia syömään (miten se onnistuisikaan), vaan ennemminkin pakotan itseni syömään ne lasten jämät.
Viimeksi vaan laitoin rajan niihin nakkeihin, maitoon ja lilluneisiin muroihin. Pöydät notkuvat herkkuja ja minun pitäisi syödä toisen vettyneet murot ja toisen kylmät nakit. Ei kiitos!
Ehkä siis pienet jämät ainakaan lapsilla eivät herätä suurta pahennusta.
ap
Muistan kuinka kiinnitin muiden buffet-käyttäytymiseen huomiota jo lapsena. Samassa pöydässä oli kerran perhe jossa poika otti röykkiön kuorimattomia katkarapuja lautaselleen. Niitä rapuja oli oikeasti kymmeniä. Kävi ilmi, että pojalla tai hänen vanhemmillaan ei ollut hajuakaan miten niitä katkoja pystyisi syömään, joten kaikki jäivät kuorimattomina pojan lautaselle. Perheen isä taas kunnostautui ottamalla lautaselleen pelkästään lihaa ja sitä vielä jäikin lautaselle valtava määrä. Oikein kehui että ei ala mitään halpoja perunoita tai salaatteja ottamaan vaan syö vain kalleinta.
Eli kunhan ei ihan noin toimi, niin vähän voi jättää. Tuleehan niitä virhearviointeja ja maku ei ehkä miellytäkään.
ja syön mitä syön. Ihan siksi etten jaksa enkä voi jonottaa tuntikausia.
asti opetettu että buffetissa saa ottaa kaikkea ja maistaa ja jättää jos ei tykkää. Sitten haetaan uusi lautanen johon otetaan mistä tykkää. Sehän se idea on. En koskaan söisi lapsen jämiä vuffetissa, noloa mielestäni.
Voihan niitä ottaa maistiaisiksi vähän, ja sitten hakea lisää, jos maistuu.
Järkyttävää katsoa ihmisiä, jotka mättävät lautaset täyteen. Ihan kuin olisivat olleet viikkokausia nälässä...
asti opetettu että buffetissa saa ottaa kaikkea ja maistaa ja jättää jos ei tykkää. Sitten haetaan uusi lautanen johon otetaan mistä tykkää. Sehän se idea on. En koskaan söisi lapsen jämiä vuffetissa, noloa mielestäni.
Järkyttävää katsoa ihmisiä, jotka mättävät lautaset täyteen. Ihan kuin olisivat olleet viikkokausia nälässä...
Ja ruokaa pitää mennä hakemaan juosten ja kyynärpäätaktiikkaa käyttäen että varmasti saa tarpeeksi.
asti opetettu että buffetissa saa ottaa kaikkea ja maistaa ja jättää jos ei tykkää. Sitten haetaan uusi lautanen johon otetaan mistä tykkää. Sehän se idea on. En koskaan söisi lapsen jämiä vuffetissa, noloa mielestäni.
on sikailua, kylla aikuinen osaa ottaa ensin vahan kaikkea ja hakea sitten lisaa jos on jotain josta pitaa. Lapsen kohdalla on ymmarrettavaa jos noin tekevat, mutta jossain valissa pitaisi yrittaa opettaa kaytostapoja niillekin.
otan riittävän vähän ruokaa, jotta jaksan kaiken. Sitten otan lisää, jos vielä tekee mieli.
Omia lapsia mulla ei ole, vaan lapsipuolia, joiden lautaset mies kyllä yleensä tyhjentää jos ja kun jotain jää. Tosin nyt kun ajattelen, niin yleensä meilläkin käsketään lapsia syömään lautanen tyhjäksi. Jotenkin ruman näköistä jos ruokaa jää, varsinkin kun lapsillekaan sitä ei laiteta lautaselle mitenkään ylettömiä määriä. Vanhempi lapsi vielä on sellainen nirsoilija, että aina pitää vähän pakottaa syömään, muuten ei menisi mitään alas.
Naapuripöytiä en kyllä katsele, ihan sama minulle. Itse olen alkanut kotona tehdä sitä, että jos en jaksa tai pidä ruoasta, annan miehelle loput :D
tapana syödä lautaset tyhjiksi noin tarkkaan? Tuolla kun olen maailmalla reissannut, on tullut vähän semmonen olo, että lautaselle pitääkin jättää ruokaa. Välillä olenkin sit vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, että jättääkö vai syödäkö kaikki.
Itse tulin just laivalta lapseni (10v.) kanssa, ja taisi olla eka kerta, kun lapsi osasi suurinpiirtein säännöstellä minkä verran jaksaa/haluaa syödä. Etukäteen ohjeistin, että ottaa vaikka kaikkea mutta ihan vähän, ja jos on jotain tosi hyvää, ottaa sitäkin ensin vähän ja hakee vaikka viisi kertaa lisää. Toki tätä on harjoiteltu aiemminkin, mutta ekaa kertaa lapsi todella ymmärsi mistä on kysymys eikä tainnut paljoa lautasille jäädä. Toki sai maistaa vapaasti vieraitakin ruokalajeja ilman pakkoa syödä niitä loppuun, esim. simpukkaa ja sushia.
Mun mielestä lautaselle saa jäädä ruokaa, kunhan ei mitään älyttömiä määriä. Jos ei jostain pidä, ei ole mikään pakko syödä.
pyritään siihen että lautaselle ei jäisi ruokaa, mutta ei se niin vakavaa ole jos jotain jää. Aikuisten kohdalla on mun mielestä suotavaa jos lautanen syödään tyhjäksi, mutta jos jostain ei pidäkään, ei sitä mun mielestä tartte väkisin syödä. Buffet kun on loistava tilaisuus niin lapsille kuin aikuisillekin kokeilla uusia makuja ja ei aina kaikesta voi tykätä. Ja jos hotellin aamiaisella jää pala leipää tai pieni hitunen jotain muuta ruokaa, niin ei siitä ketään aleta moittimaan. Lasten kanssa tavoite on että ruokaa jäisi mahdollisimman vähän, mutta ei se aina ihan onnistu. En halua pakottaa syömään, turhaa kiukuttelua siitä vain tulee. Lasten kanssa on periaate että uusia ruokalajeja otetaan vain ihan vähän ja sitten haetaan lisää niin monta kertaa kuin haluaa. Mutta joskus ne tututkin ruokalajit yllättävät. Joskus nakit on olleet mahdottoman suolaisia tai mausteisia tai jokin muu tuttu ruoka tosi eri makuista kuin kotona niin ei lapsi välttämättä ole siitä tykännyt. Lasten jämiä en syö eikä musta ole noloa jos lapsi jotain jättää, kunhan määrät eivät ole ihan mahdottomia. Enkä katso pahalla jos aikuiseltakin jotain muruja lautaselle jää.
asti opetettu että buffetissa saa ottaa kaikkea ja maistaa ja jättää jos ei tykkää. Sitten haetaan uusi lautanen johon otetaan mistä tykkää. Sehän se idea on. En koskaan söisi lapsen jämiä vuffetissa, noloa mielestäni.
on sikailua, kylla aikuinen osaa ottaa ensin vahan kaikkea ja hakea sitten lisaa jos on jotain josta pitaa. Lapsen kohdalla on ymmarrettavaa jos noin tekevat, mutta jossain valissa pitaisi yrittaa opettaa kaytostapoja niillekin.
Ei tulisi mieleenikään jättää ruokaa lautaselle.
eli siis tästä vinkkelistä voisi katsastaa, että lautasella on se yksi nakki.. se maistetaan puoliksi ja todetaan kelvottamaksi.. tai sitten hyväsi > hakee lisää.
Lautanen kyllä pitää olla tyhjä tässä valossa.
En katsele vieraisiin pöytiin ja arvostele. Joskus voi olla vaikka kipeä muksukin ja ei vaan maistu. jne. Valitettavan paljon sitä ihanaa aamiaista menee hukkaan.
en syö itsekään jos ei maistu eikä tulisi mieleenkään mättää lasten jämiä. Kuinka moni teistä näin tekevistä on ylipainoinen? Minulle jokainen syömättä jäänyt suupala on voitto, lihon todella helposti ja olen 10v kamppaillut painoni kanssa. Olen tällä hetkellä normaalipainoinen, mutta siinäkin pysyminen on jatkuvaa kamppailua houkutusten kanssa.
Lapsia ei saisi pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, koska luontainen kyky säädellä syömistä todellisen tarpeen mukaan häiriintyy ja seurauksena on ylipainoisia lapsia ja aikuisia. Lasten ja oma terveys on tärkeämpää kuin se mitä joku naapuripöydässä ajattelee.
Olen ollut buffeessa, jossa joutuu maksamaan siitä, jos jää lautaselle liikaa. Maksu tulee painon mukaan.
Ihan hyvä periaate.
Lapsuudessa piti syödä kaikki mitä oli ottanut ja sama homma mieheni lapsuudessa. Ensimmäiset vuodet lasten kanssa me oltiin tosi tarkkoja, että lautaset tyhjenivät. Jos lapset eivät jaksaneet tai halunneet syödä, mä tai mieheni tyhjensi lautasen. Aivan sama oltiinko buffetissa tai ravintolassa. Mä vaikka nielin väkisin jonkun inhoamani ruuan, mutta en jättänyt lautaselle. Jossain vaiheessa mulla naksahti ja nyt mä voin surutta jättää lautaselle ruokaa. Nautin syömisesta paljon enemmän, kun uskallan ottaa uusiakin makuja lautaselle, kun tiedän ettei mun tarvitse niitä väkisin syödä.