20v ja raskaana > 21v äidiksi

saamalla peräruiskeen? - ap

se "peräruiske" tehdä,mies voi olla sen aikaa muualla,jos sitä mietit) ,Tämä helpottaa sinua ponnistusvaiheessa jolloin pystyisit tekemään parhaimpasi lapsen ulossaannissa etkä turhaan häpeilisi.



ja jos sen jälkeen sinulta jotain tulee,niinkuin luonnollista on että kaikkea verta,verensekaista on jokapuolella tuollaisen urakan jälkeen,et sitä siinä pohdi,tai he sitä sinulle kerro,pääasia että kummatkin lapsi ja äiti kunnossa



alatiesynnytyksestä toivuin itse ihan hyvin,oikeastaan sitä omaa toipumista kotiinpaluun jälkeen ei paljoa mieti kun lapsi talossa,itselläni tosi leikattiin väliliha,jonka paranemiseen meni 2kk kauan siis vaikka suhkuttelee ja pitää puhtaana,muista sanoa haluavasi puudutus jos mielessäkään heillä sinulle tehdä,minä meinaan sen kivun jouduin kokemaan..mur

ja masu kuin puhallettu ilmapallo,lässähtää kerta heitosta ,:D hullua kun nousee ja näkee vatsan lähteneen,venynyt iho jäljellä vain,joka myöskin paranee parin kuukauden sisällä,tsemppiä raskauteen,synnytykseen kuin voimia vauva-arkeen!

Ahdistuin heti! Lapseni on syntynyt vuonna -92. APUA, jos hän olisi raskaana. Aloitti viime syksynä opinnot yliopistossa. Kyllä siinä menisi murskaksi moni toive - häneltä ja meidän perheeltä.

Meillä tosin toisin päin, mies -92, minä -90 syntynyt ja siis kaksiviikkoa vanha neiti tuolla vaunuissa nukkuu.



Kroppa on pilalla ! Raskauskilot tippuneet kolmea kiloa vaille, mutta raskausarvet peittävät koko vatsan. Paino lähinnä tuli turvotuksista jalkoihin ja käsiin, vatsa pysyi tosi pienenä (kohtu takana ja lapsi syntyi vielä kuukauden etukäteen) ja silti arvet.. Rinnat olivat isot jo etukäteen ja nyt kahta isommat, imetän mutta roikkumisesta en vielä osaa sanoa. Tyhjänä ovat mielestäni ällöttävät, täysinä raskaat, vuotavat jatkuvasti ja ällöttävät myös. Jalat onneksi palauttivat vanhaan kokoonsa, raskausajan minulla ei ollut nilkkoja ja croccsitkin puristivat.



Synnytin ilman mitään puudutteita yli 50 tunnin jälkeen lapsivesien menosta. Oli tuskaista, mutta jälkikäteen erittäin hyvä olo. Vain 2 päivää sairaalassa, etukäteisyydestä huolimatta. Kolme tikkiä ja istuminen onnistui heti.



Yöunet ja "nuoruus" menetetty. Henkisesti rankkaa, kun itse täytyy olla äiti 24/7 ja mies voi vaihtaa vapaalle poikien kanssa, käydä töissä yms. Ja kun toinen itkee, vaikka vaippa on vaihdettu ja juuri syöty ja nukuttu, niin parin tunnin yöunipätkillä on oma itkukin herkässä.



Kuitenkin kaikki on sen arvoista. Välillä saa olla itsekäs ja itkeä menetettyä kroppaansa. Sitten toinen tuhisee onnellisena vieressä ja ei ole niillä väliä.



Ainiin, minä kovasti uhosin, että mitään babybluesia tule, niin näiden kahdenviikon jälkeen voin sanoa, että tuli se sittenkin.

tulee hurja vastuu pienestä ihmisestä,joka on elinikäinen suhde,siihen kasvetaan yhdessä lapsen kanssa ja ajat,olot muuttuvat lapsen kasvaessa ja kehittyessä

joilla on rumempi kroppa kuin mulla ja olen kuuden lapsen äiti.. Ja just viimeksi 22v tyttö ihaili mun vartaloani. Vaatteet päällä näytänkin varmaan hyvältä:P Toki niitä muutoksia tulee, kukaan ei voi sanoa kuinka paljon ja millaisia just sulle. Itselläni ainut on ryppyinen vatsanahka, eipä juuri muuta ole tullut, jopa rinnat on lähes täydelliset vielä. Jos kiloja tulee niin niitä voi karistaa, eikä niitä tule jos ei syö liikaa.. 12kg on keskimäärin ne raskauskilot, muu on ihan vaan läskiä jotka voi tiputtaa. Että kyllä siihen kroppaan vaikuttaa enempi elämäntavat. Arpia ja ihon venymistä ei voi välttää eikä ennustaa etukäteen, mutta mikään pakko ei ole lihoa 20kg.

" Ahdistuin heti! Lapseni on syntynyt vuonna -92. APUA, jos hän olisi raskaana. Aloitti viime syksynä opinnot yliopistossa. Kyllä siinä menisi murskaksi moni toive - häneltä ja meidän perheeltä. "



Toinen on vaan huolissaan toisen koulutuksesta, eikä iloitsis siitä että hänestä tulee ennemmin mummi... :D Ihan aikuinen ihminen kato se sunkin parikymppinen tyttäres jo on ja parhaassa iässä saada lapsia, vaikka kerkeää vielä myöhemminkin

Mietin just tässä että pitäiskö mun hommata personal trainer, että hänen avullaan saisi sitten tuon keskivartalon pysymään napakassa kunnossa?



Omat rintani oli ennen raskautta kokoa 75B ja toivon että ne kasvaisivat nyt raskauden myötä ja jäisivät isommiksi. Mutta kunhan niistä ei ihan kamalat tule, niin kyllä kelpaavat. Mutta jos tulevat kauheat, pelkät löysät pussit, niin käyn ottamassa kyllä silikoonit.. eihän se nyt niin kamalasti maksa loppujenlopuksi, ottaa 5000e lainan pankista



Ainiin ja kun se raskaus vaikuttaa vielä sinne jalkoihinkin...

Liiku, liiku, liiku ja liiku!

Vaikka tiettyjen viikkojen jälkeen ei enää vatsalihaksia ja selkälihaksia saa harjoittaa niin silti salillakin voi käydä. Kuntosalien työntekijät auttavat paljon.



Mitä rintoihin ja muihin tulee niin luovu hyvä tyttö haihattelusta. (jos siis olit tuo joka puhui silikoneista) Jos sulla on rintalihakset kunnossa ja jos kudokset ovat kunnossa niin ei niistä rinnoista nyt mitään "tyhjiä pusseja" tule. (sori mutta en ihan hirveästi pidä sellaisista ihmisistä jotka ovat niin pinnallisia että edes harkitsevat silikoneja)



Mahan rasvaaminen _saattaa_ ehkäistä raskausarpien tuloa, mutta raskausarvet ovat käsittääkseni aika perinnöllisiä. Jos et paisu 20kg:ta raskauden aikana niin riski pienenee. Toki niitä arpia voi tulla myös siitä että saat vaikkapa raskausmyrkytyksen ja kroppa alkaa keräämään nesteitä paljon. Iho venyy silloin todella paljon.



Faktaa nyt on kuitenkin se, että raskaus muuttaa pysyvästikin naisen vartaloa. Lantion leveys saattaa esim. muuttua ja joudut ehkä käyttämään paria numeroa isompia housuja kuin ennen.

Painonnousuun voit itse vaikuttaa. Jos olet normaalipainoinen, voi niitä kiloja tulla se 10kg:kin, mutta ylipainoisille painoa saisi tulla käytännössä vain sen verran mitä vauva, kohtu, istukka, lapsivesi, lisääntynyt veren määrä ja loppuvaiheessa mahdollisesti nouseva maito tuo tullessaan.



Tuohon synnyttämiseen liittyen, jos haluat siitä enemmän tietoa niin mene synnytysvalmennukseen.

Itselläni synnytys kesti 7h, ponnistusvaihe noin tunnin, ei repeämiä, jälkivuoto kesti noin 4 viikkoa, pystyin istumaan ja kävelemään heti ihan normaalisti. Olin 21 kun sain esikoiseni.



Jokainen synnytys, raskaus, ja noista palautuminen on kuitenkin yksilöllistä, joten sinulle voi tulla pitkä, mutta helppo synnytys tai lyhyt ja täynnä komplikaatioita. Voi olla että et kerkeä edes kunnolla sairaalaan kun lapsi jo syntyy tai voi olla että vietät sairaalassa parikin päivää synnyttämässä, mutta lopulta lapsi leikataan ulos. Kaikki on mahdollista.