"Superäideistä"...

milloinkaan pääsekään perille. Sisimmässä on ainainen riittämättömyys joka ajaa tuohon. Ei sinänsä, mainitsemasi asiat ovat hienoja ja hyviä.

muiden äitien riittämättömyyden tunteista. Eihän noissa asioissa mitään väärää ole, tosin eivät ne myöskään ole mitään kauhean keskeisiä hyvässä äitydessä. Jos niistä tykkää, niin ok. Toki olen kaikkia noita itsekin käyttänyt, mutta kun lapsia on ollut monta, olen myös oppinut, että muutenkin selviää. Ja että ne todelliset ongelmat ovat ihan muualla.

tai pehmeitä arvoja omaaviksi. Jo silloin nousi karvat pystyyn ja olenkin onnellinen, että tuo vaistovanhemmuus on poistunut. Tilalle sitten valitettavasti on tullut tuo supermamma.



Eiköhän kyse ole ihan normaaleista valinnoista. Minä olen tehnyt tuota kaikkea, mutta en ryppyotsaisesti vaan mökkimatkoilla on syöty purkkiruokia ja käytetty kertiksiä, ja kantoliina jäi käytöstä 7 kk:n jälkeen ja sen rinnalla oli koko ajan myös vaunut käytössä. Kun tietyssä vaiheessa oikein ahdisti ja päivät olivat liian kiireisiä, ostin marketista taas vaippapaketin ja vinon pinon soseita ja menin siitä, mistä aita oli matalin. Kun voimia kertyi lisää, jatkettiin itsetehdyillä ruoilla.



Oman elämän hallinnassa on tietysti sitä superia eikä se ole kiinni valinnoista vaan siitä, että kykenee niitä tekemään joustavasti omaan tilanteeseen sopivasti.

Olen synnyttänyt luomuna, käyttänyt kestoja, en ole syöttänyt teollisia vauvanruokia kuin ihan yksittäisiä kertoja kyläillessä, minusta kotiäitiaika oli leppoisaa ja mukavaa eikä uuvuttavaa.



En silti koe olevani mikään superäiti, en ainakaan niin että voisin mitään suurta ansiota itselleni ottaa. On vaan hyvä tuuri ollut että 2 lastani ovat olleet terveitä ja helppoja, synnytykset menneet pientä repeämistä lukuunottamatta helposti, olen tuntenut itseni energiseksi koko raskaus- ja pikkulapsiajan. Ymmärrän toki että olisi voinut ilman omaa syytä käydä ihan toisinkin, joten mikäpä minä olisin paremmuutta tuntemaan siitä että kävi hyvä mäihä.

Rivienvälistä lukeneena tunnet jo...

Itse tunnen itseni jotenkin muita ihmisiä huonommaksi, joten olisihan se välillä kivaa vaihtelua tuntea itsensä vaikka paremmaksi.

Ap

milloinkaan pääsekään perille. Sisimmässä on ainainen riittämättömyys joka ajaa tuohon. Ei sinänsä, mainitsemasi asiat ovat hienoja ja hyviä.

tai muuta pakkoa toimia kuten olen toiminut kokenut. On vaan ollut energinen olo ja on halunnut miettiä miten tahtoo toimia ja on sitten toiminut niin. Jos esim. olisin ollut väsynyt koliikkivauvan äiti tuskin olisin hampaat irvessä kestovaippaillut tai vääntänyt itse vauvansoseita, mutta kun on voimavaroja riittänyt niin miksipä ei.

tai pehmeitä arvoja omaaviksi. Jo silloin nousi karvat pystyyn ja olenkin onnellinen, että tuo vaistovanhemmuus on poistunut. Tilalle sitten valitettavasti on tullut tuo supermamma.

Eiköhän kyse ole ihan normaaleista valinnoista. Minä olen tehnyt tuota kaikkea, mutta en ryppyotsaisesti vaan mökkimatkoilla on syöty purkkiruokia ja käytetty kertiksiä, ja kantoliina jäi käytöstä 7 kk:n jälkeen ja sen rinnalla oli koko ajan myös vaunut käytössä. Kun tietyssä vaiheessa oikein ahdisti ja päivät olivat liian kiireisiä, ostin marketista taas vaippapaketin ja vinon pinon soseita ja menin siitä, mistä aita oli matalin. Kun voimia kertyi lisää, jatkettiin itsetehdyillä ruoilla.

Oman elämän hallinnassa on tietysti sitä superia eikä se ole kiinni valinnoista vaan siitä, että kykenee niitä tekemään joustavasti omaan tilanteeseen sopivasti.

matkoilla syödään purkista ja käytetään kertiksiä, ja vaunut on olleet käytössä ihan alusta asti. Nimenomaan kyse on valinnoista, ei varsinaisesti vanhemmuudesta tai äitiydestä. En mitenkään korosta näitä valintojani, tai valintojamme.

Ap

Yritimme mökillä syöttää kuopukselle kaupan soseita. Se mokoma kieltäytyi niitä syömästä. Esikoiselle aikoinaan olivat kaupan soseet hyvin kelvanneet.



Että se siitä helppoudesta... valikoiva syöjä tuo on edelleen.

Mutta kenen valinta? Yritimme mökillä syöttää kuopukselle kaupan soseita. Se mokoma kieltäytyi niitä syömästä. Esikoiselle aikoinaan olivat kaupan soseet hyvin kelvanneet.

Että se siitä helppoudesta... valikoiva syöjä tuo on edelleen.

Meidän mukula kyllä syö toistaiseksi sitä, mitä eteen panee, sormiruuasta kaupan sileisiin soseisiin.

Mulla on tässä ruokien itse tekemisessä ja kestoilussa myös rahansäästöaspekti. Samoin semmoinen itsekäs juttu kuin roskahuolto. Meiltä ei tule kukaan hakemaan mitään roskia, viemme itse roskamme. Kierrätettävät ekopisteelle ja sekajätteet kaatikselle. (Siis voishan meille tilata roska-auton, mutta mieluummin panemme rahamme johonkin muuhun.)

Ap

Lapsi tottuu joko itsetekemään tai kaupan valmiiseen jos näin totutetaan.