Miten jaksaa vauvan ja 2 v taaperon kanssa?

Meillä ihan sama tilanne syksyllä :) ikäeroksi tulee 2v 3 kk..ja kyllä kieltämättä "pelottaa" miten arki lähtee rullaan kahden pienen kanssa.Luotan siihen,että kaikki menee omalla painollaan ja onhan kaikki muutkin pärjänneet.Ota sellanen asenne että kaikki lutviutuu kyllä :) Mää odotan innolla jo syksyä ja sitä uutta arkea.En väitä etteikö olisi raskasta valvomisien kanssa mutta kaikki on varmasti sen arvoista

Meillä ihan sama tilanne syksyllä :) ikäeroksi tulee 2v 3 kk..ja kyllä kieltämättä "pelottaa" miten arki lähtee rullaan kahden pienen kanssa.Luotan siihen,että kaikki menee omalla painollaan ja onhan kaikki muutkin pärjänneet.Ota sellanen asenne että kaikki lutviutuu kyllä :) Mää odotan innolla jo syksyä ja sitä uutta arkea.En väitä etteikö olisi raskasta valvomisien kanssa mutta kaikki on varmasti sen arvoista

Onneksi koko loppuelämää ei tarvitse elää kerralla!



Mun lapsosilla on juurikin tuo ikäero ja loukkaannuin kuin yksi mummo voivotteli että kyllä tulee olemaan raskasta kahden kanssa.



Njoo, mutta mä halusin sen toisen.



Sitä oppii nukkumaan äitihorrosta (vauva kainalossa, esikoinen rakentaa sun päälle legotornia, koko ajan kuulolla siitä mitä tapahtuu ja kummasti sitä vaan selviää.



Ja nyt ajattelee, että se oli kyllä hyvää aikaa elämässä. En sano, että parasta (koska ei sitä takaisin saa, parempi vaan nauttia elämästä tässä ja nyt) ja isompi osaa jo hienosti ottaa pikkusisaren huomioon. Kun vaan antaa.



Koska toinen lapsi syntyy jo perheeseen, ei enää vain äidille.



Ja tämän haluan vielä sanoa... vaikka mullekin oli sanottu niin aika yllärinä tuli: mä en olisi kestänyt esikoista yhtään parin ekan viikon aikana. Mieli paloi vaan olla vauvan kanssa kahden... Mutta se meni ohi.

Minun lapsillani on ikäeroa 1v9kk ja alusta asti sujui hyvin. Meillä tehtiin niin, että nukuin joka aamu puoli kahdeksaan, kun mies lähti töihin. Hän hoiti sitä ennen taaperon aamutoimet ja puurot. Alussa mies nukkui esikoisen kanssa eri huoneessa, ettei lapsi tuntenut itseään hylätyksi tai toisarvoiseksi, ja toisaalta mies sai nukuttua yöllä, kun oli työpäivä edessä.



Esikoiselle selitin heti alusta asti, että kun äiti imettää vauvaa, äiti ei voi tehdä muuta silloin. Meillä on yläkerrassa sellainen leikkipaikka, mihin esikoinen pääsi aina leikkimään vain silloin, kun minä imetin, eli viihtyi ihan hyvin ja näin avoimesta makuuhuoneen ovesta, mitä poika touhusi. Joskus annoin katsoa dvd:ltä jonkun lyhyen piirretyn tms.



Nukuin myös joka ikinen päivä päikkärit, sillä pieni vauva nukkuu niin paljon, että aika helppoa oli saada unet osumaan samaan aikaan molemmille lapsille. Joka aamupäivä kävin tuplarattailla koiran ja lasten kanssa lenkkeilemässä ja ulkoilemassa, sitten lounas, unet jne. Rytmitys oli hyvä juttu, sillä kun vauva kasvoi ja alkoi ymmärtää jotain rytmien päälle, niin unet osuivat edelleen samanaikaisesti esikoisen kanssa. Nyt lapset ovat 3v8kk ja 1v11kk ja edelleen nukkuvat unet samanaikaisesti, ja minäkin nukun yhä päikkärit monta kertaa viikossa :)

Sanon suoraan: alku on rankka. Ekat kuukaudet on melko tiukkaa settiä, kun imetät maratonina ja esikoinen huutaa vieressä huomiota. Kyllähän sun mies varmasti osallistuu yöheräämisiin, vaikka käykin töissä - tarvit niihin tukea. Ja vapaapäivisin ja arki-iltaisin mies ottaa esikoisesta päävastuun, jotta saat imettää rauhassa. Muutamassa kuukaudessa alkaa helpottaa, kun vauvalle muodostuu päivärytmi ja esikoinen tottuu siihen, että talossa on toinenkin lapsi. Jaksat kyllä, mutta muista pyytää apua. Ja kun imetykseltä pystyt, ota säännöllisesti omaa aikaa vaikka lähtemällä lenkille tai yksin kauppaan.

Meillä sama ikäero ja yllätyin kuinka tarmokkaaksi kasvoin kun kuopus syntyi. :D Eli mä lähdin tyyliin satoi tai paistoi ulkoilemaan, touhusin kotona jne. koska en halunnut että esikoinen kokee, että nyt jämähdetään sisään ja mitään ei tapahdu, kun kuopus syntyy ja siinä myös sain antaa yksilöllistä aikaa myös esikoiselle, kun vauva nukkui. Minä suosittelen tuplien hankintaa! Toki tuli/ on raskaita aikoja, esim.sairastelu, valvomiset jne. Laitoitkin että miehesi yrittäjä, mutta toiv.saat häneltä mahd.paljon apua/tukea. Minulle se oli ensisijaisen tärkeää. Lisäksi isovanhemmat myös ovat läsnä. Meillä alkoi 2v vielä heräilemään öisin, että välillä oli aika rumbaa, mutta meillä mies hoisi aina tarv.esikoisen heräämiset ja se auttoi myös. Nyt lapset 3v ja 1v. Ja jo "tappelevat" keskenään, heh ;) No, oikeesti sitäkin, mutta on heillä myös hauskoja yhteisiä hetkiä super pajon, että aika paita ja peppu heistä tulee. Nyt myös kivempaa, kun yöt pääasiassa nukutaan aika hyvin. Kyllä kaikki hyvin menee :) Hyvää jatkoa teille!

kaikille tsemppauksesta! Sain paljon ajattelemisen aiheita :)



Kaikille hyvää jatkoa!



Ap

Mun lapsilla on 1v1kk ikäero, ja ihan hyvin meni. Tilan kohdalla on rennompi ja tietää miten lyhyitä kaikki vaiheet on. Joissain asioissa kannattaa helpottaa elämää, esimerkiksi tiukkoina aikoina puolivalmisteet on pop. Omia ilon hetkiä kannattaa hakea pienistä asioista, kuten kahvinkeitosta tai naistenlehdestä. Tai iltapäiväpullasta. Ekan puoli vuotta ainakin menin nukkumaan heti kun lapsetkin. Tsemppiä!

Mikä tuossa pelottaa/arveluttaa? Aika normikuvio, jossa ei yleensä ole mitään isoja ongelmia, jos molemmat lapset terveitä.

Jatkan myös vielä, että mua jännitti etukäteen tosi paljon. Alku erityisesti, kun on tiheä imu ja kuitenkin se esikoinen siinä. Hänellekin uusi asia ja mustasukkaisuus ja kaikki. Alkuun oli kaikenlaisia kikkoja, kuten kantoliinassa imettäminen ja sitteri pöydällä ettei esikoinen pääse vahingoittamaan pienempää. Huutoa joutui jonkin verran vain sietämään, koska pukiessa esimerkiksi aina joku huusi. Pienempi ei edes tuttia huolinut koskaan, että ei ollut kovin paljon millä häntä lepytellä isompaa pukiessa.



Mutta juuri tässä mietin, että vaikka onkin raskastakin ollut, niin missään välissä en ole kokenut oikeasti etten jaksaisi. Hetkellisiä "olisimpa jossain muualla"-tunteita on toki tullut, mutta ei oikeasti.

ja liikkuessa ihan ilman mitään kantoliinoja! Meillä poika ei nukkunut enää edes päiväunia sisaren syntyessä joten vaikka vauva paljon nukkuukin, oli taapero siinä koko ajan hereillä ja läsnä...



Mustasukkaisuutta ei mitenkään ihmeemmin edes esiintynyt, mutta esikoisen uhmakausi oli se, joka välillä koetteli hermoja. Heillä siis oli ikäeroa 2v2kk.



Ihan normaalisti se elämä ja arki jatkuu, tärkeää on rutiinit ja säännöllinen rytmi mutta ei se aina niin kamalaa ole, jos jonain päivänä joku asia tehdäänkin "toisessa järjestyksessä".

Ihan samaa mietin minä täälä,että miten jaksan kun vauva syntyy. Esikoinen on silloin 1v8kk.Mies on paljon töissä, joten saan olla paljon kahden pienen kanssa. Lisäksi miehelläni on edellisestä elämästä kaksi lasta, jotka ovat meillä suht paljon. Tytöstä on kyllä kovasti hoitoapua,pojasta ei niinkään. Tuleva vauva ei ole vahinko vaan todella toivottu! Väkisinkin sitä miettii miten tulee jaksamaan arjen.

Oh, dear niitä aikoja! Mulla oli tosi rankkaa ja mietin että selviänkö enää omana itsenäni tästä. Ikäero meillä 3,5 v, esikoisen pahin uhma oli tuossa kiepissään..
En unelmoi enää vauvoista.
Lisäksi tää toinen valvotti mua vuoden :'D

Jos olisin tiennyt, olisin odottanut 10 vuotta ennen toista lasta!
Oli todella rankkaa aikaa, mutta myös kasvattavaa. Sitä ei enää ajatellut miltä näytti, miten komensi lapsia julkisilla paikoilla - sitä oppi elämään päivä kerrallaan ja olemaan oma itsensä kaikkialla, koska ei ollut enää varaa hienostella kahden lapsen kanssa.

Oli rankkaa. Esikoinen oli 2 v. kun sisarus syntyi. Monen kuukauden koliikki ja yöheräämiset oli kamalia ja siitä huolimatta yritin olla lempeä ja hyväntuulinen, kaiken jaksava äiti. Alkuun lapset eivät nukkuneet päikkäreitä samaan aikaan ja sitten esikoinen jätti päiväunet kokonaan pois. Huh! Mutta nyt lapset ovat 3- ja 5- vuotiaita ja arki rullaa mukavasti. Kaikesta selvittiin. Tsemppiä, kyllä sitä venyy, kun tietää, että kaikki vaan helpottuu kun lapset kasvavat!

Mieti. miten jotkut jaksavat 2v, 1 v ja vauvan kanssa.

Mulla oli koulukaveri, jolle syntyi ensimmäinen sisarus hänen päästessään ylioppilaaksi. Siinä oli kyllä hyvin harkitty ikäero.

Meillä esikoisvauva kuukauden ikäinen vasta ja nyt olen jo 95% varma että toista lasta en halua. En vaan usko että mitenkään pärjäisin ja jaksaisin kahden kanssa. Nyt saa sentään päivät levätä kun vauva valvoo yöt mutta kahden pienen kanssa ei paljoa levätä.

Rehellisesti? Meillä oli lapset 2v 2kk ikäerolla ja näin jälkikäteen ajateltuna rankkaahan se oli. Esikoisella oli uhma päällä enemmän tai vähemmän koko vauvavuoden. Kuopus oli moniallerginen ja erittäin huono nukkuja ja syöjä ensimmäisen vuoden. Olin tosi väsynyt lähes 1.5 vuotta putkeen ja parisuhde rakoili. Silti sitä silloin tilanteessa ihmeesti sopeutui ja puursi menemään päivä kerrallaan. Nyt vauva-aika on taas suloinen muisto vain ja arki pääosin rentoa ja mukavaa. Sitä paitsi monilla kavereillani on ollut paljon helpompaa. Tsemppiä, hyvin se varmasti menee, päivä kerrallaan!

Aika kultaa muistot, mutta sillä hetkellä kun valvot 1,5 v ja esikoinen on käynyt 3-4 v ikäisen uhmaa vieressä.. Hiukset olisin repinyt päästäni monta kertaa. Mietin, etten selviä siitä elämänvaiheesta!!!!!