Kummassa olette saaneet parempaa kohtelua: alatiessä vai sektiossa?
Kommentit (14)
eipä mikään ihme että tällä historialla on pelottanut synnyttää. Minulle piti siis tehdä pelkosektio, ei kuitenkaan ehditty, tehtiin siis kiireellinen sektio.
" taas näitä pelkääviä akkoja, jotka ei uskalla synnyttää normaalisti, multa on turha mitään sympatioita odottaa" tämä asenne oli sairaanhoitajista anestesialääkäreihin. Vauvan synnyttyä olin ainoa, joka onnitteli vanhempia. Tilanne oli ihan eri tavallisissa sektioissa.
Oma alatiesynnytys oli oikein positiivinen kokemus (ei kyllä samassa synnytyssairaalassa!!!).
e olla aika sairasta ja sadistista porukkaa.
Olen myös opiskeluaikoina ollut mukana sektioissa. Kiireelliset ja hätäsektiot sekä perustellusta syystä tehdyt elektiiviset sektiot tehdään AIVAN eri asenteella kuin pelkosektiot. Tietenkään siinä äidin sängyllä röhnöttäessä ei kukaan enää naureskele, mutta kyllä voitte olla ihan varmoja, että mitään kunnioitusta tunteitanne kohtaan ei henkilökunnalta tipu. Näin ainakin kahdessa suuressa sairaalassa kahdessa eri kaupungissa. Etenkin lääkäreitä näyttää vituttavan aivan äärettömästi heikkohermoiset kitisijät, jotka ensin hankkiutuvat raskaaksi ja sitten eivät uskallakaan synnyttää.
Itse kohteluun en kyllä osaa kommentoida mitään, minua ei ole sektioitu koskaan, mutta kyllä niissäkin näkemissäni sektioissa äitiä kohtaan käyttäydyttiin ihan mielestäni asiallisesti.
ensimmäinen synntykseni oli kauhea. ei kivunlievitystä, koska anestesia lääkärillä oli kiire kuulemma. synntykseni kesti muuten 30 tuntia. ainoa kivunlievitys mitä sain oli kauratyyny. heheh... vasta yli 3 tunnin ponnistamisen jälkeen kun olin aivan rättipoikki päättivät ottaa vauvan imukupilla seurauksena 3 asteen repeämät. seuraavassa synntyksessä perätilavauva, pyysin sektiota, en saanut vaan minulle naurettiin! tämä päättyi hätäsektioon kun vauvan sydänäänet heikkenivät pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi olemattomiin. nyt 3:nnessa raskaudessa tehtiin suunniteltu sektio, lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja myötätuntoinen:) haava parani nopeasti ja henkisesti olin paljon paremmassa kunnossa tämän jälkeen. kiitokset vaan TYKS:in henkilökunnalle:)
niin enpä todella ihmettele että pelkoja on ihmisillä niin paljon. Todella järkyttävää.
jos tietää lääkäreiden olevan sektiossa ilkeitä, eikö pelko kohdistuisi sektioon eikä synnytykseen?
Eli oli kiireellisessä sektiossa.
Kummassakin kohdeltiin hyvin. Ponnistellessa ennen sektiopäätöstä kätilö oli hiukan tyly, mutta ei jäänyt siitäkään pahaamieltä.
oot vaan joku av-mamma joka on henkeen ja vereen sektiota vastaan, kaikkea mitä täältä mielipiteinä lukee ei kannata ottaa totuutena.
joutumatta siitä vastuuseen.
Minulle joudutiin parikymppisenä tekemään kaavinta. Jouduin menemään uudestaan jolloin kohtuni kaavittiin ilman puudutusta.
Toinen kerta oli loop-hoito jolloin kohdunkaulan puudute ei tehonnut. Sanoin että sattuu johon lääkäri totesi: " Ei tämä ole muitakaan sattunut" . Eivät suostuneet antamaan lisää puudutetta, eivätkä pitämään pientä taukoa hoidossa.
Loop-hoidossa huomasin, että ajatus " positiivisesta kivusta" ei auta. Kun kipu on liian kovaa se on liian kovaa ja siihen ei auta kuin yhtä kovat lääkkeet.
Myös loop-hoidossa kaikki olivat tylyjä ja tunteettomia. Hoito tehtiin Kättärillä ja sali oli täynnä kätilöopiskelijoita jotka seisoivat tyhminä tumput suorina kun vapisevin jaloin hoipuin kohti ovea terveysside toisessa ja pukukaapin avain toisessa kädessä. Todella nöyryyttävää.
sectioon jouduin vauvan perätilan ja raskausmyrkytyksen takia, kohtelu oli kyllä tylyä.
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla sydänäänten romahduttua. Kokoajan oli turvallinen olo, vaikka tilanne oli pelottava. Jouduin olemaan yksin, sillä mieheni oli käymässä kotona ja ehti takaisin sairaalaan juuri ennenkuin minut kärrättiin leikkaussaliin. Henkilökunta, niin lääkärit kuin kätilöt olivat aivan ihania! He tukivat, lohduttivat ja saivat minut luottamaan, että lapsen hyvinvoinnin kustannuksella ei oteta riskejä. Itse pysyin rauhallisena juuri luottamusta herättävän käytöksen takia. Sama linja jatkui leikkaussalissa.
Kuopus syntyi alateitse, ja myös sillä kertaa oli onni tavata vain ammattitaitoisia, humaaneja ja mukavia kätilöitä & lääkäreitä. Kun esikoisen kohdalla tilanne synnytyssalissa (ennen sektiota) oli ollut jännittynyt ja pelottava, nyt tunnelma oli suorastaan hilpeä! Hänen synnytyksestään jäi todella ihana ja hauska muisto.
Yhtään kommentoimatta edellisten kertomuksia, usein se voi myös vaikuttaa käyttäytymiseen synnyttäjää kohtaa, miten hän itse käyttäytyy. Toki törppöjä löytyy myös sairaalan henkilökunnasta. Ja ainahan kemiat eivät vain kohtaa, mutta silloin pitäisi ammattitaidon astua kuvaan.
ehkä suunnitellussa sektiossa. ei ollut kiire, ja hoitajat ja lääkärit olivat aivan ihania.