Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa olla suht nuori ja lapset tehty =)
19.07.2012 |
Vauvat on ihania edelleen, mutta mulle riittää mun kolme lasta jotka on jo vauvaiän ohittaneet nuorinkin.
Mielelläni käyn kavereiden vauvoja katsomassa ja ihastelemassa, mutta musta on ihanaa että nyt on mun vuoro sanoa "nyt saat mennä äidilles" kun ne alkaa kitisee/huutaa.
Osa tuttavista eivät ole vielä sitä ensimmäistäkään tehneet
Kommentit (42)
Onko lapsi onnellisempi jos vanhemmat on hyväpalkkaisessa työssä, aina töissä jne?
Vai ne lapset joiden vanhemmat on duunareita ja säännöllisesti töissä, pienemmällä palkalla.
Kummat oppivat elämän perusteet, kasvaako raha puussa vai pitääkö sen eteen jotain tehdä? Toki sekin riippuu vanhemmista, mutta väitän kyllä että ne jotka korvaavat sen oman poissa olon rahalla ja materialla eivät ajattele mitä lapsi oppii....muuta kuin että kaiken voi saada.
Vaikka meillä ei raha kasva puissa, sitä on ja lapset ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet, on talot ja autot ja vanhemmat KOTONA ja LÄSNÄ
'Raha ei kasva puissa' on eri asia kuin kaikki ne tekijät, jotka heikentävät alemman sosioekonomisen väestönosan elämänlaatua: taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi muun muassa sellainen pikkujuttu kuin terveys. Ja vanhempien, etenkin äidin, koulutustaso korreloi myös vahvasti lasten tulevan koulutustason kanssa.
Ei yliopistokoulutus tarkoita sitä, että olisi aina töissä, arvostaisi vain rahaa tai ei olisi läsnä lapsilleen. Sen sijaan yhteiskunta jakautuu jatkuvasti hyvinvoiviin ja huonommin voiviin lähinnä koulutustason perusteella -- kumpaan puoliskoon haluat omat lapsesi synnyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon 29v. mukulat 7v. ja 8v. Enää en jaksais vauvaa. Sillon nuorena 20v. vauvoihin paneutui täysillä ja jaksoi vaikka vettä satoi! nyt on ihanaa ku voi mennä taas miten haluu, lapset pääsee kavereilleen yökylään.
Sillon nuorena jaksoi, oli oma pulju ja töitä jaksoi tehä 24h 1kk vauva kantoliinassa. Nyt en enää oo yrittäjä, mutta etenen uralla kivasti ;) Kohta olen myymäläpäällikkö jahka saan tän esimieskoulutuksen päätökseen :)
sulle toki suodaan mielipitees ;)
Ajattele mitä haluat, mutta ei nämä muksut ole vaivaksi olleet. On ollut ihanaa olla kotona, mutta yhtä ihanaa on palata työhön.
itse joudut vielä olemaan raskaana ja hoitamaan rääkyvää vauvaa?
Lasten hankkiminen on nykyisin aivan vapaaehtoista. Olen itse nyt raskaana toisen kerran ja odotan jo kovasti sitä, että taas voisin imettää vauvaa. Aiemmin ajattelin, että kaksi lasta riittäisi, mutta nyt on tullut sellainen olo, että ainakin haluaisin harkita kolmattakin... Ja 34-vuotias olen, itselleni on juuri oikea ikä hankkia lapset vasta kolmekymppisenä ja yli. Sitä ennen tuli tehtyä muita asioita.
Minusta on ihanaa olla FM ja lapset tehty :) Kiva, että on myös henkistä pääomaa antaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilaat meidän muiden akateemisten maineen typerällä kommentillasi.
Mitä typerää tuossa oli? Olen ihan samaa mieltä. T. kolmas 'akateeminen'
että amis pohjalla tulee sairaita ja huonosti voivia ja vain yliopistosta kunnon kansalaisia jotka voivat ja näyttävät aina muita paremmilta vain ja ainoastaan siksi että ovat yliopistossa istuneet....HAH
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilaat meidän muiden akateemisten maineen typerällä kommentillasi.
Mitä typerää tuossa oli? Olen ihan samaa mieltä. T. kolmas 'akateeminen'
siirtämään henkistä ja sosiaalista pääomaa lapsilleen. Tuo akateemisuus tässä yhteydessä on turhaa itsensäkorostamista.
On ihan mukavaa että kuopuskin jo 7v ja tosiaan lapsia ei enää tule. Ikää minulla 36v. Mutta silti: Ihanaahan oli sekin aika kun oli ihan pieniä lapsia. Kummaa jos lapsia olisi hankkinut ja sitten aika heidän kanssaan olisi ollut vain ihan kamalaa silloin kun olivat vauvoja. Elämään kuuluu erilaisia vaiheita ja niistä kaikista olen nauttinut, vaikka ollut raskastakin. Ja nyt nautin tästä ajasta kun alkaa olla jo helmpompaa noiden omien lasten kanssa. Eikä se tarkoita sitä että jotenkin lällättelisin niille joilla on pieni vauva. Idioottimaistahan sellainen käytös olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että amis pohjalla tulee sairaita ja huonosti voivia ja vain yliopistosta kunnon kansalaisia jotka voivat ja näyttävät aina muita paremmilta vain ja ainoastaan siksi että ovat yliopistossa istuneet....HAH
Olen 36-vuotias ja musta on ihanaa hoitaa omaa vauvaa. Kurja lukea, että teillä on ollut kurjaa ja huokasitte kun vauva-aika oli ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä koulutus tähän liittyy? että lapsiluku on täynnä nuorella iällä?!
Ehkä esim. siten, että jos on nuorena keskittynyt lasten tekemiseen, niin tuskin on samalla opiskellut yliopistossa ainakaan maisteriksi asti? Yleensä akateemisesti koulutetut saavat ensimmäisen lapsensa vasta kolmikymppisinä tai sen jälkeen.
Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana ja valmistuin maisteriksi 23-vuotiaana. 29-vuotiaana olin FT ja kahden lapsen äiti. Yliopistossa on loppujen lopuksi paljon myös niitä opiskelijoita, jotka perustavat perheen nuorena ja hoitavat samalla opintonsakin kunnolla. Täytyy kuitenkin myöntää, että suurin osa akateemisesta tuttavapiiristäni on saanut lapsensa yli 30- tai 40-vuotiaina.
Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana ja valmistuin maisteriksi 23-vuotiaana. 29-vuotiaana olin FT ja kahden lapsen äiti. Yliopistossa on loppujen lopuksi paljon myös niitä opiskelijoita, jotka perustavat perheen nuorena ja hoitavat samalla opintonsakin kunnolla. Täytyy kuitenkin myöntää, että suurin osa akateemisesta tuttavapiiristäni on saanut lapsensa yli 30- tai 40-vuotiaina.
Minä taas menin lukioon 11-vuotiaana, väittelin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana ja 24-vuotiaana olin jo kolminkertainen Ph.D. Lisäksi matkustelin koko ajan taajaan laajentaakseni kokemusmaailmaani, tein kolmea työtä ja harrastin muun muassa akrobatiaa. Esiinnyin pari kautta leikkimielisesti Cirque du Soleil'ssa. Toinen harrastukseni oli yleisurheilu, jossa voitin maailmanmestaruudet joka lajissa yhteensä seitsemän vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli muuttuu 10-15 vuodessa.
Nimittäin kokemusta löytyy. Enkä minä ole edes eronnut ja vaihtanut miestä. Sittenhän on varsinkin hyvin luonnollista vahvistaa uusi parisuhde uudella vauvalla.
Tv. neljän lapsen äiti
Enkä sano tuota pahalla, vaan ihan hyväntahtoisesti. Minusta on vain hassua että aina on joku joka tulee sanomaan "kyllä se mieli siitä vielä muuttuu, usko pois." ja kerrotaan perääne että hänellä itsellään on enemmän kuin kaksi lasta. =)
Itse olen 25 ja meille on toinen lapsi nyt tulossa ja tämä toinen lapsi jää viimeiseksi lapseksemme/lapsekseni. Jos miehen kanssa eroamme niin luultavimmin tulen toimimaan niin että en aloita uutta suhdetta ennenkuin lapset ovat poissa kotoa, enkä eteenkään alkaisi uusia lapsia tekemään. Minulla ei ole mitään uusperheitä vastaan, mutta itse en halua sellaista perustaa. No, toivottavasti tämän ajattelu ei tule ikinä ajankohtaiseksi, toivon ainakin (luultavasti monen mielestä olen todella naivi näiden ajatusten takia, mutta minua se ei haittaa) että avioliittoni on "kunnes kuolema meidät erottaa" tasoa.
En pidä raskausajasta, en ollenkaan. En kokenut esikoisen aikana enkä koe nytkään tuntevani oloani erityisen hehkeäksi tai ihanaksi. Lisäksi raskaudesta ja imetyksestä aiheutuvat hormonimuutokset ja heittelyt ovat jotain niiin hirveää että välillä tekisi mieli suorittaa lobotomia itselleni. =D
No kuitenkin. Kunhan tämä kuopus on syntynyt, otan ensin hormonikierukan ja kunhan ikä sallii, otan sterilisaation.
Niin mieheni kuin minäkin olemme sitä mieltä että kaksi lasta on maksimilukema lapsille tässä perheessä ja oikeasti olen helpottunut että minun ei tarvitse enää tämän jälkeen olla raskaana, synnyttää ja imettää.
Kaveripiirissäni aletaan vasta vakiintumaan ja ihmiset ovat pikkuhiljaa menneet naimisiin jne. ja luultavasti itse olen vaipparallista päässyt eroon kun kaverini alkavat lisääntymään. Sitten saan varmasti huokailla tyytyväisenä kun omat lapset osaavat käydä vessassa ja pyyhkiä peppunsa itse, osaavat pukea ja kertoa jos jokin on hätänä. =)
Ennen lapsia suoritin yliopisto-opinnot, ehdin viettää railakasta opiskeluelämää ja tavata mieheni, jonka kanssa matkustimme laajalti. Sitten oli vuorossa työpaikat ja oma koti ja lapset.
Olen nyt 38-vuotias 8-, 5- ja 2,5-vuotiaiden lasten äiti. Olen juuri palannut työelämään nuorimman hoitovapaalta, työpaikka on odottanut ja on mielekäs, kiva ja siellä on ihania työkavereita.
Meillä ei ole ollut mitään pikkulapsirumbaa, vauvan itku ei ole ärsyttänyt enkä ole elänyt kuin sumussa lasten vauva-aikoja. Olen nauttinut niistä kovasti, ja työelämään palaan juuri siksi, että ehtisimme vielä vuoden, kahden päästä tehdä neljännen lapsen, tuntuu, että tämä ei vielä ollut tässä. Katsotaan nyt, onko sama fiilis vielä vuoden päästä, sillä nautin myös työstäni ja haluamme taata jo olemassa oleville lapsille tietyn elintason. Vaikka raha ei tietenkään tuo onnea, yksi syy lasten tekoon vasta 30-vuotiaana on ollut se, että olemme halunneet varmistaa, että pystymme heistä taloudellisesti huolehtimaan.
Pakko on hiukan ihmetellä ap:n ajatusta siitä, ettei onneksi joudu enää pikkulapsirumbaan. Sinulla on aktiivista työuraa jäljellä 35-40 vuotta, joka soljuu nyt läpi aika lailla keskeytymättä. Tähänkö siis tähtäsit?
On toki minullakin sitä samaa työuraa jäljellä, mutta todennäköisyys saada lastenlapsia osuu onneksi vasta eläkeikään. Minulla on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa melkein 50-vuotiaaksi asti (jos saamme neljännen lapsen). Uraa olen ehtinyt tehdä ennenkin lapsia.
Olemme myös matkustaneet lasten kanssa, joten en koe, että pienet lapset estävät "kivaa" elämää. Ainoa, mitä en juuri nyt jaksa, on omat harrastukset. Käyn kerran viikossa jumpassa ja meillä on miehen kanssa tennisvuoro lauantaisin alkuillasta. Teen lyhennettyä työviikkoa eli perjantait on vapaita. Olen oikein tyytyväinen elämääni juuri nyt.
on ihanaa saada pian taas vauva hoidettavaksi:-) Oon 35 vee ja neljäs syntymässä. Isommat lapset on 11, 7 ja 6, joten täällä on kunnon apujoukot. Ja oon oikeasti niin onnellinen, että päätettiin miehen kanssa hankkia vielä yksi lapsi lisää:-)
Minulla oli 26-vuotiaana kolme lasta ja maisterin paperit yliopistosta. Enkä osannut pitää sitä mitenkään ihmeellisenä saavutuksena tuolloin.
Mitä koulutus tähän liittyy? että lapsiluku on täynnä nuorella iällä?!
Ehkä esim. siten, että jos on nuorena keskittynyt lasten tekemiseen, niin tuskin on samalla opiskellut yliopistossa ainakaan maisteriksi asti? Yleensä akateemisesti koulutetut saavat ensimmäisen lapsensa vasta kolmikymppisinä tai sen jälkeen.
Olen 36-vuotias ja musta on ihanaa hoitaa omaa vauvaa. Kurja lukea, että teillä on ollut kurjaa ja huokasitte kun vauva-aika oli ohi.
en ole ap, mutta kans onnellinen siitä että lapset ovat jo suht isoja ja vauva-aika ohi ja itse kuitenkin suht nuori. Kivaa sekin oli, mutta Aikansa kutakin! :)
itse taas ihan mielelläni silloin nuorempana katselin toisten vauvoja ja lähdin onnellisena kotiin ilman niitä :D
nyt olen lähellä 4-kymmentä ja 3 lasta, nuorimmainen 3v ja olen erittäin onnellinen tästä :D Tässä iässä en osais vaan kuvitella olevani teinien mutsi tai jopa isoäiti jo!
Se voi tietty olla, että muuttuukin ;D Toivottavasti ei...