Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

2-3 vuoden ikäeron hyviä puolia?

Vierailija
24.11.2005 |

Huonoja puolia tiedän enemmän kuin tarpeeksi, sen verran on tullut seurattua ystäväperheiden pikkulapsielämää...



Yleensä tärkeimpänä hyvänä puolena pidetään, että lapsille on seuraa toisistaan ja leikkivät keskenään. No käytännössä näin on parhaassa tapauksessa ja sekin aika (varsinkin jos lapset ovat eri sukupuolta) on lyhyt, ehkä 4 vuotta. Siis alkavat leikkiä oikeasti keskenään kun nuorempi on ehkä vajaa 1-vuotias ja yleensä yhteiset leikit jää kovin vähälle sen jälkeen kun isompi aloittaa koulun (usein jo esikouluiässä) ja alkaa leikkiä omien kavereiden kanssa. Loppuaika on enemmän tai vähemmän mustasukkaisuutta, tappelua tai toisen huomiotta jättämistä.



Muita hyviä puolia?



Niin ja taustaa on sen verran että meillä on kaksi lasta, ikäeroa 5 vuotta, nuorempi pian vuoden ja toistaiseksi tästä ikäerosta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Nyt kuitenkin kovasti toivoisimme kolmatta, mutta emme ehkä yhtä pitkällä ikäerolla, toisaalta en todella siis ole vakuuttunut lyhyehkön ikäeron eduista verrattuna 4-5 vuoden ikäeroon. Ja sitten taas en tiedä, jaksaisiko sitä vielä kerran aloittaa alusta :/.



Kiitän etukäteen kaikista vastauksista, mieluiten kuulisin sellaisten kokemuksia, joilla lapset ovat jo isompia :).

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ja sitten taas en tiedä, jaksaisiko sitä vielä kerran aloittaa alusta :/.

Vierailija
2/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi myös kiva kuulla hyviä puolia. Asiaa en oikeen ole ajatellut muulta kannalta, kun siltä, että lapsista olisi toisille seuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todennäköisesti, jos nyt teette vauvan isompi jää ikuiseksi sooloilijaksi perheessänne. Pienestä ikäerosta on se hyöty ettei niin helposti haaveile lisälapsista, kun on aivan puhkipoikki aina. Hyvät puolet jo luettelitkin, eli kotona leikkiseuraa.

Vierailija
4/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis meillä ei ole tarkoitus tehdä lapsia toisilleen seuraksi, vaan miettiä sitä parasta ikäeroa. Entä miten tuo esikoisen sooloilijaksi jääminen?



Vielä vähän taustaa :). Omassa lapsuuden perheessäni meitä oli kolme tyttöä, vanhin 8, keskimmäinen 3 kun kuopus syntyi. Näin omana kokemuksenani ikäerot olivat hyvät, vaikka keskenämme emme juuri tuon pikkulapsiajan jälkeen leikkineetkään (minä kuopus). Muuten välimme ovat olleet erittäin läheiset aina, ovat siis edelleenkin.

Vierailija
5/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis 1v ei vielä kovin paljon leiki yhteisleikkejä ja jos toinen on jo 4v, ei sitä yhteistä pohjaa paljon ole. Meillä lapsilla ikäeroa yksi vuosi ja ovat kuin kaksi marjaa.

Vierailija
6/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitin, että mielestäni viisi vuotta on pitkä ikäero ja sen vuoksi jos esim. lapset olisivat 3, 5 ja 10-vuotiata, niin esikoinen ei varmaan kauheasti saa peli ym. kaveria kotoa. Samaa ikää olevat pikkusisarukset varmaan touhuisivat paljolti kotona keskenään. Minulla ja sisaruksellani on pitkä ikäero, paljon pidempi kuin teidän lapsilla ja en näe asiassa mitään hyvää. Sisarukseni on aikuisiällä tullut vasta läheiseksi ja tärkeäksi minulle, tunne on ollut molemminpuolinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ihan lopussa taas tästä päivästä. Ei tästä tule helvettiäkään.

Vierailija
8/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heitä tulee kohdelluksi tasapuolisesti ja se on vanhemmallekin helppoa. Lasten tarpeet ja toiveet samansuuntaisia. Pienellä ikäerolla ei ole merkitystä pahemmin sukupuolella, leikit onnistuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Heitä tulee kohdelluksi tasapuolisesti ja se on vanhemmallekin helppoa. Lasten tarpeet ja toiveet samansuuntaisia. Pienellä ikäerolla ei ole merkitystä pahemmin sukupuolella, leikit onnistuu.

Vierailija
10/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhdentoista kommentista siis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapset leikkivät todella paljon yhdessä. ja vaikka esikoisella on omiakin kavereita joiden kanssa leikkii niin ei ne kaverit ole aina paikalla vaan kotona ollessa ja lomilla ym. kelpaa sisaruskin leikkikaveriksi.



lapsilla on suurinpiirtein samat kiinnostuksen kohteet, molempia kiinnostaa esim. samat elokuvat ja samat lelut jne. jos ikäeroa on kovin paljon niin isompi ei jaksa kiinnostua puuha-petestä ja pienempi ei taas voi katsoa harry potter-elokuvaa, voidaan ulkoilla leikkipuistossa koko perheellä ilman että isompi kyllästyy, samat legot kelpaa molemmille leluiksi jne.



lapsilla on muutenkin samat touhut ja kuviot. eli nyt meillä vietetään pikkulapsi/vauvaperheen elämää johon kuuluu mm. leikkipuistot, seurakunnan kerhot, päiväunet, kavereiden luokse kuskaamiset jne. sitten kun lapset kasvavat niin siirrytään kouluikäisten touhuihin ja sitten on taas kaikilla suurinpiirtein samat kuviot.



vaatteiden ja tavaroiden kierrättäminen on helppoa. esikoiselle aikoinaan hankitut vauvatarvikkeet ja vaatteet (jos ehjinä pysyvät;) palvelevat kaikkia lapsia. kierrätettävää ei tarvitse varastoida vuosikausia odottamaan mahdollista seuraavaa käyttäjää vaan ne pääsevät pian uudestaan käyttöön ja nuorimman käytöstä laitetaan eteenpäin.



vauvavuoden valvomiset ja muut hankaluudet menee " samaan piikkiin" , sitten kun nuorimmainen nukkuu yöt hyvin niin ei_enää_ikinä-tarvitse_valvoa yöllä ellei halua.



joko riittää vai vieläkö keksin lisää ;))

Vierailija
12/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tytöillä ikäeroa 1,9v ja tosi hyvältä tuntunu. Ovat niin hyvää pataa kaikessa keskenään, mitä nyt isosiskovälillä haluaa olla nuoremmankin roolissa (pieni paha, mukava pitää sylissä kun toinen vauvottelee). Kaikki hullutukset että mukavat tekemiset keksitään yhdessä, kaveriporukka on aikalailla sama molemmilla! Oon tykänny tosi paljon! Pienempänä ainoa vika oli hieman voimakkaampi mustasukkaisuus verrattuna ystäviin joilla ikäeroa oli vain vuosi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huutelenpa vain perään!!! Kyllä varmasti tuossa 5 vuodenkin ikäerossa jotain huonoa on.. Olen ainakin kuullut, että 5-vuotias osaa jo manipuloida psykologisesti vanhempiaan ja olla sillä tavalla ilkeä pikkusisarelleen. Kun taas 2-vuotias voi käydä sillä leikkivasaralla lyömässä suoraan päähän..Kumpi pahempi..??

Vierailija
14/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


lapset leikkivät todella paljon yhdessä. ja vaikka esikoisella on omiakin kavereita joiden kanssa leikkii niin ei ne kaverit ole aina paikalla vaan kotona ollessa ja lomilla ym. kelpaa sisaruskin leikkikaveriksi.

No tässä ei muutosta tule, hyvin näkyy kelpaavan jo nyt 6-vuotiaalle pikkusisaruksen seura, ja toki viihtyy hyvin itsekseenkin, yksinhän hän on joutunut leikkimään paljon aina.

Lapsilla on suurinpiirtein samat kiinnostuksen kohteet, molempia kiinnostaa esim. samat elokuvat ja samat lelut jne. jos ikäeroa on kovin paljon niin isompi ei jaksa kiinnostua puuha-petestä ja pienempi ei taas voi katsoa harry potter-elokuvaa, voidaan ulkoilla leikkipuistossa koko perheellä ilman että isompi kyllästyy, samat legot kelpaa molemmille leluiksi jne.

Tästä en tiedä tulevaisuudessa, mutta nyt ei tämänkään suhteen ole ongelmaa.

lapsilla on muutenkin samat touhut ja kuviot. eli nyt meillä vietetään pikkulapsi/vauvaperheen elämää johon kuuluu mm. leikkipuistot, seurakunnan kerhot, päiväunet, kavereiden luokse kuskaamiset jne. sitten kun lapset kasvavat niin siirrytään kouluikäisten touhuihin ja sitten on taas kaikilla suurinpiirtein samat kuviot.

Tämä on sen sijaan tosi hyvä pointti! Vaikka ainahan meillä tulisi kuitenkin olemaan tuo esikoinen, joka on eri ikävaiheessa :/.


vauvavuoden valvomiset ja muut hankaluudet menee " samaan piikkiin" , sitten kun nuorimmainen nukkuu yöt hyvin niin ei_enää_ikinä-tarvitse_valvoa yöllä ellei halua.

joko riittää vai vieläkö keksin lisää ;))

Minua taas on helpottanut kovasti, että sain välillä hengähtää lapsien välillä. Nyt jaksan lasten kanssa ihan erilailla kuin esikoisen ollessa pieni :).

Mutta saa keksiä lisää, vähän alkaa jo kallistua mielipiden lyhyemmän ikäeron puolelle :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Huutelenpa vain perään!!! Kyllä varmasti tuossa 5 vuodenkin ikäerossa jotain huonoa on.. Olen ainakin kuullut, että 5-vuotias osaa jo manipuloida psykologisesti vanhempiaan ja olla sillä tavalla ilkeä pikkusisarelleen. Kun taas 2-vuotias voi käydä sillä leikkivasaralla lyömässä suoraan päähän..Kumpi pahempi..??

Muuta kuin se, että esikoinen oli ainoa lapsi niin pitkään. Nyt vauvan syntymän jälkeen kaikki on mennyt moninkertaisesti helpommin ja paremmin kuin olisin uskonut (ja mistä kaikki pelottelivat). Eikä helppoa ole ollut nytkään, kiitos kuopuksen vaikean sairastelun :(.

ap

Vierailija
16/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vain siitä onnellisessa asemassa, että vaikka vakituista työsuhdetta ei olekaan, mies on vakkaritöissä ja minullakin on hyvä koulutus ja olen ehtinyt useamman vuoden olla töissä. Ja tulevaisuudessa töitä riittää, ei ole sellainen suhdanneherkkä ala ollenkaan. Ja ikää on nyt 29 vuotta, suht nuorena perustimme perheen :).



ap

Vierailija
17/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten kannalta pienempikin on hyvä, mutta äidin kannalta sellainen vähän vajaa 2 v. on ideaalein.



Meillä ekalla ja tokalla on 1,5 v. ikäeroa, on oikein hyvä ikäero. Nyt tokan ja kolmannen väliin jää lähes 3 vuotta ja kyllähän se tarkoittaa sitä että kolmoselle on pakko ainakin yrittää tehdä oma taistelupari alle kahden vuoden ikäerolla.

Vierailija
18/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli n.1-2v. Olisivat samassa kehitysvaiheessa jne. Mutta onko se perheelle sitten paras? Täällä on tullut hirveän hyviä perusteluja, miksi pieni ikäero on hyvä. Ja sitähän se on, kunhan nuorinkin lapsi kehittyy taaperoksi.



Meillä on 1,5v poika. EIkä ole vielä toista tulossa. Ei todellakaan, vaikka kuinka tiedän, että pieni ikäero olisi hyväksi lapsille. Lapselle/lapsille on myös hyväksi, että äiti jaksaa ja on voimissaan. Minä olen ainakin tällä hetkellä tässä elämäntilanteessa (rankka raskausaika+1,5v valvomista lapsen kanssa, talonrakennusprojekti, töihin palaaminen) niin puhki, että en jaksa edes ajatella toista koliikkia huutavaa vauvaa vielä pariin vuoteen.



ETtä vaikka kuinka hyväksi olisi pieni ikäero, niin ei kiitos. Uskon, että lapselle on tärkeämpää jaksava äiti ja vanhemmat jotka ovat edelleen onnellisesti yhdessä. (Kyllä tämä raskas elämänvaihe on rasittanut myös parisuhdetta...)



Itse olen keskimmäinen kolmesta, minulla on 2v8kk vanhempi veli ja 4v10kk nuorempi sisko. Lapseni leikin enemmän veljeni kanssa, sisko oli liian pieni, nyt aikuisena olen siskoni kanssa erittäin läheinen ja hän on paras ystäväni, isosta ikäerosta huolimatta.

Vierailija
19/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tähtäsimme 2 vuoteen, mutta kun ei onnistunut niin venyi kolmeen, mistä olen erittäin tyytyväinen. 3-vuotias oli pikkuveljen syntyessä jo sen verran iso, ettei lapsia hoitaessa joutunut ihan kohtuuttomalle rasitukselle. Nyt kun pienempi on päälle vuoden, lapset leikkivät PALJON yhdessä, pienempi seuraa isomman touhuja, isoveli ottaa pikkuveljen huomioon ja äärimmäisen harvoin kiusaa.



Vanhemmilla pariskunnilla, joita tunnemme, on lasten 3 vuoden ikäero toiminut myös isommilla lapsilla. Matkoille, mökille, lomalle jne lähtemiset ovat helppoja, kun lapsilla on yhteiset kiinnostuksen kohteet ja viihtyvät yhdessä. Eroja alkaa syntyä vasta siinä vaiheessa, kun isompi siirtyy yläasteelle.

Vierailija
20/21 |
25.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja on todella kiva ikäero! Leikkivät kovasti keskenään ja ovat parhaat kaverukset! Jos joskus kolmas tulee, niin haluaisin max. 3 vuoden ikäeron kakkoseen nähden.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi seitsemän