Lue keskustelun säännöt.
abortti sikiön vammaisuuden takia. Tämmöinen asia pohdituttaa.
17.07.2012 |
1: Joku sanoo abortoivansa, jos tietää tulevan lapsen olevan vammainen. Tähän tulee oitis kommentteja myönteiseen sävyyn: Se on jokaisen oikeus, tottakai kannattaa niin tehdä, olet selvästi järkevä ihminen.
2: Joku sanoo, ettei hyväksy aborttia vammaisuuden vuoksi. Oitis tulee kommenttia: Et tiedä mitään vammaisen kanssa elämisestä, mikä jeesustelija olet jne.
Miksi sen ykkösen tietämystä ei kyseenalaisteta? Miksi hän automaattisesti tietää mitä on elää vammaisen lapsen kanssa, mutta henkilö numero kaksi ei tiedä?
Onko jokaisella vammaisen lapsensa abortoivalla siis jo ennestään vammainen lapsi? Ja eikö kenelläkään vammaisaborttia vastustavalla ole mitään kokemusta vammaisuudesta?
Ihan vain ulkopuolisena sen enempää puolesta tai vastaan olevana on pistänyt silmään tämä ilmiö.
Toivon neutraaleja, asiallisia ja todenmukaisia vastauksia. Kiitos.
Kommentit (9)
vammoja on hyvin monenlaisia ja varmuus niiden vakavuudesta vaihtelee. Esim. kromosomivirheitä on sellaisia, joista tiedetään varmasti, ettei vauva voi jäädä henkiin ja sellaisia joista ei tiedetä miten vakavaa haittaa virhe tulee aiheuttamaan (esim. down). Ainakin omalla kohdallani tämä vaikuttaisi suuresti päätökseen. Olen synnyttänyt vauvan, joka kuoli muutaman tunnin kuluttua, vammasta ei tiedetty etukäteen. Olen hyväksynyt asian, mutta jos nyt tietäisin odottavani kuolevaa vauvaa, niin valitsisin abortin. Mm. siksi, että vamma aiheutti todennäköisesti vauvalle kipua jo kohdussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ajatellaan että perhe voi mennä sekaisin aivan terveestä lapsesta, yövalvomisista ja sairasteluista niin kyllä se varmasti monta astetta vaikeampaa on vammaisen lapsen kanssa.
Eli ei tarvitse olla ennalta vammaista lasta, riittää että maalaisjärki tietää mihin vammaisen kanssa eläminen johtaa. Kun katsot aiheesta pari dokumenttia (kuten meillä on katsottu vuosia sitten, silloin kun vaimo ei halunnut lapsia ollenkaan) niin asia selviää. Sietokyky on toki tapauskohtainen ja joku perhe sietää tuollaista ja pysyy kasassa, toinen ei.
Miksi toinen perhe tietää filmin perusteella, mutta toinen ei tiedä vaikkapa esim. tuttavaperheiden vammaisten lasten perusteella? Tai miksi tätä tieto ei kyseenalaisteta muuta kuin toisessa tapauksessa? ap
Perustan käsitykseni suomalaisten aborttiasenteista näihin keskustelupalstoihin, ja kyllä enemmistö toivottaa vammaisenkin sikiön abortoimista harkitsevat suoraan helvettiin.
Kyllä sinne tulee oitis niitä murhaajan huutelijoita, joilla ei ole edes mitään sanottavaa.
t: rv 18 abortoinut
ps. kun allekirjoitan omat viestini näin, on aina ykkösoletus että olen abortoinut downin, jännä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tämä tuntuu olevan ihan yleinen ilmiö. Mietin mistä se johtuu. ap
Itse sanoisin että tekisin abortin. MUTTA tekisinkö sittenkään jos olisi abortti tehtävä?
Minusta abortti (terveenkin sikiön kohdalla) on valinta.
Minulla ei ole vammaista lasta mutta tiedän että se on raskasta. Ystävälläni on lapsi joka menehtyy vammaansa aikanaan. Hän sai tietää vammasta kun aborttia ei voitu enää tehdä mutta on jaksanut olla hyvä äiti. Se on hienoa!
Minusta on hienoa kun on hyvä äiti, oli lapsi vammainen tai terve, normaali.
Mutta kyllä abortin pitää olla valinta eikä sen tekeminen ole hyvä päätös vaan hyvä päätös on pitää lapsi jos lapsen tahtoo sellaisenaan.
Tätä mieltä itse olen. Ole hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi toinen perhe tietää filmin perusteella, mutta toinen ei tiedä vaikkapa esim. tuttavaperheiden vammaisten lasten perusteella? Tai miksi tätä tieto ei kyseenalaisteta muuta kuin toisessa tapauksessa? ap
Toisilla on käsitys omasta sietokyvystä ja toisilla ei. Asiaan vaikuttaa moni tekijä:
- odotukset (lapseen kohdistuvat, omaan elämään kohdistuvat)
- ura/koulutus (jos opinnot kesken, opintolainaa, tiedossa työ alalla jossa työ vaatii paljon jne)
- työsektori (vaikkapa pienyrittäjällä sietokyky voi olla alempi kuin kunnan virkamiehellä)
- isovanhempien jne. turvaverkko tai sen puute
- vanhempien terveys ennen lapsen hankkimista, historia pidemmältä ajalta, psyykkiset valmiudet
- asuinpaikkakunta (pääkaupunkiseudulla asuntolainan maksaminen isompi probleema kuin vaikkapa Kortkassa tai Haminassa missä asunto maksaa saman verran kuin käytetyn asunnon remontointi keskimäärin pääkaupunkiseudulla)
- varallisuustaso ja sen aiheuttamat mahdollisuudet tai paineet
- uskonto, uskomukset, käsitykset, väärinkäsitykset, objektiivisuus tai sen puute, analyyttisyys tai sen puute
Saitko jujusta kiinni? Jos perhe on ennalta sietokyvyn rajalla ja ratkeamassa liitoksistaan on selvää että kamelin selkä katkaisi. Jos kaikki on hyvin, uskonto käskee ja turvaverkot kunnossa kolmen sukupolven edestä ja vaurautta keränneitä sukupolvia asunut samalla maatilalla jo 500 vuotta on sitä vähän eri asetelmissa?
Lopuksi vois mainita että osa ihmisistä kykenee nopeaan ja objektiiviseen päätöksentekoon ja toiset ei kykene edes hitaaseen ja melkein objektiiviseen. Sekin riittää jo selittämään miksi toiset tietävät ja toiset eivät.
Mielestäni on erittäin negatiivinen sävy, ainakin keskustelupalstoilla, jos joku sanoo että ei halua vammaista lasta.
Yleensä siihen vedetään aina ne kaikki hyvät esimerkit hyvistä vanhemmista jotka ovat hyvin pärjänneet kaikista vaikeuksista huolimatta, ja miten he ovat sitä mieltä että eivät tekisi koskaan aborttia.
Yhtään lehtijuttua en ole koskaan nähnyt jossa vanhemmat sanoisivat suoraan että oltaisiin päädytty aborttiin jos olisi tämä tiedetty.
Aina on se oletus että vaikka epäröi, niin sitten kun se vammainen lapsi on siinä, kaikki on ihanaa, ja lapsi on niin ihana.
Minä sanon suoraan, että minä ja mieheni olisimme päätyneet aborttiin, paljoa edes keskustelematta, jos olisi sanottu että tulee vammainen lapsi.
Me tiedämme omat voimavaramme, ja säälimme vammaisia ihmisiä. Sääliäkään ei kuulemma saisi, mutta kyllä minä säälin. Olen todella pahoillani vammaisten ihmisten vaikeuksista, samoin kuin vakavasti sairaiden ihmistenkin.