Onko AD/HD lapset yleensä "tuhmia"?

Voi pöhlö, kyseessä on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.

Tämän liitännäisenä voi tulla käytöshäiriöitä (varsinkin hoitamattomana) mutta ei tarkoita sitä että jos on adhd, niin automaattisesti on hirviö.



Ihmisillä on aiheesta kovin vähän tietoa ja kamalat ennakkokäsitykset. Ikävä kyllä.

Tottelee kyllä lopuksi, mutta sitä ennen kiihtyy nollasta sataan ja keksii kaikki syyt miksei voi tehdä asiaa kuten käsken. Raivo nousee pintaan herkästi jne. Keskittymiskyky vaihtelee vireystilan mukaan; jos on edes kauppa/puistoreissu tulossa, sitä jännitetään (omien sanojensa mukaan) niin että kiellot ja sellaiset unohtuvat, hypitään kaikkialle ym. Toisaalta saattaa olla joskus tosi rauhallinen ja nysvätä ison palapelin kanssa parikin tuntia kerrallaan, eli ns. ylikeskittyy. Kultaista keskitietä ei näy eikä kuulu.

Minun mielettömän vilkasta lastani pidettiin myös ilkeänä, tottelemattomana, kurittomana kakarana.



Vasta kun lapsi oli jo teini-ikäinen eräs ns. ulkopuolinen sanoi: eihän hän ilkeä ole, hän ajattelee muita jne.. ja vasta silloin tajusin itsekin: teiniksi jo kasvanut lapseni ei ollut ilkeä, ei kiusaaja, ei nimitellyt, ei haukkunut, hän noudatti ohjeita ja kunnioitti aikuisia, mutta oli ehdottoman oikeudenmukainen ja nosti mekkalan ketä tahansa auktoriteettiä kohtaan, jos oltiin epäoikeudenmukaisia.

Mutta mielttömän vilkas ja keskittymiskyvytön hän oli.

Ja puhui koko ajan, lähes taukoamatta.



Toisaalta, kun oli mielenkiintoista tehtävää, teki sen suurella intensiivisyydellä.



Oli motorisesti taitava ja näppärä sormistaan, käsistään.



Vasta aikuisena sai diagnoosin, adhd. yvä, jos te saatte sen jo lapsena, on helpompi suhtautua lapseen ja auttaa esim. keskittymistä vaativissa asioissa, kun tietää, että lapsi yrittää, mutta ei oikeastaan voi asialle mitään.



Lääkitykseen en ota kantaa. Omallani on. Hiukan rauhoittaa, sanoo hän, ja eron huomaa, on vauhtia edelleen, mutta ei niin paljon. Opiskelee, mutta opinnot ovat venyneet kun ei saa suoritteita, kun ei jaksa eikä kykene keskittymään.

Tottelee kyllä lopuksi, mutta sitä ennen kiihtyy nollasta sataan ja keksii kaikki syyt miksei voi tehdä asiaa kuten käsken. Raivo nousee pintaan herkästi jne. Keskittymiskyky vaihtelee vireystilan mukaan; jos on edes kauppa/puistoreissu tulossa, sitä jännitetään (omien sanojensa mukaan) niin että kiellot ja sellaiset unohtuvat, hypitään kaikkialle ym. Toisaalta saattaa olla joskus tosi rauhallinen ja nysvätä ison palapelin kanssa parikin tuntia kerrallaan, eli ns. ylikeskittyy. Kultaista keskitietä ei näy eikä kuulu.

Kiitos vastauksestasi.

Ja ekalle vastaajalle. Anteeksi nyt vain. Tunnen tasan 2 ad/hd lasta ja molemmat on argressiivisia ja väkivaltaisia sekä ihan ilkeitäkin. Niin toisille lapsille, itselleen kuin vanhemmilleen. Omassa lapsessa ei tätä piirrettä ole ollenkaan mutta on muista syitö miksi lääkäri halusi laittaa pojan tutkimusjaksolle.

Ei tarvitse vetää herneitä nenään jos esittää asiallisen (vaikkakin tyhmän) kysymyksen.

mutta ei osaa keskittyä ja on erittäin huolimaton.

Tiedän, kysymys on tyhmä mutta kysynpä silti.

Meillä poika on menossa nyt tutkimuksiin asian tiimoilta.

On aina ollut tosi vilkas liikunnallisesti ja omaa huonon keskittymiskyvyn. Mutta on todella kiltti, empaattinen ja toiset huomioon ottava. On vain sellaien höyrypesä.

Jotenkin äidin vaisto sanoo että pojalla ei ad/hd:tä ole mutta keskittymiskykyyn pitää keksiä jotain harjoitusta.

agressiivisuus, väkivaltaisuus eikä ilkeys. Meillä helposti tulistuva ja pienempänä paljon tappeleva. Se loppui siinä 8 vuotiaana. Erittäin empaattinen ja herkkä, pahoittaa mielensä pienestä ja aina lohduttamassa muita.

merkitse sitä ettei voisi olla adhd:ta tai sentyyppistä oireilua. Yleensä vaiva aiheuttaa ongelmia ainakin koulussa, kotona lapsen käytökseen totutaan ja perhe mukautuu ja venyy, jotta pärjättäisiin lapsen kanssa. Aika usein myös toinen vanhemmista saisi saman diagnoosin, jolloin lapsen käytös ei vaikuta erikoiselta tämän vanhemman mielestä.



Eihän sillä ole oikeastaan väliäkään, jos ap pystyy hoitamaan lapsensa ongelmat itse.

Noin puolella AD/HD -lapsista on myös käytös- tai uhmakkuushäiriö. Ei siis kaikilla.

Olen lukenut AD/HD:sta paljon. Oireisiin on lueteltu ko. piirteet. Ja nämä lapset jotka tunnen on argressiivisiä.



Siksi kysyin yhtä tälläistä pientä osa-aluetta sairaudesta. Ei ole kyse siitä että luokittelisin näiden perusteella omaa/kenenkään muunkaan lasta AD/HD:ksi.



Tiedän sairauden olevan monikirjoinen, kuten hoidonkin. Sekä sen että se diagnosoidaan turhan herkästi.



Oma lapsi kuuluu tähän väärän diagnisoinnin riskiryhmään. On poika, vilkas ja syntynyt ihan loppu vuonna. Näille AD/HD diagnosoidaan usein jopa väärin.

Käsittääkseni noita liitännäisoireita on paljon enemmänkin, kastelu, puhevika jne. Meillä ollut molemmat ja tosiaan pienenä agressiivisuutta. Tuo agressiivisuus on seuraus impulssiivisuudesta mikä on kaikkein harvinaisin ADHD:n tyyppi. Kun lääkitys alkoi loppui tappelu. Nyt syönyt yli 3 v lääkettä ja ensimmäinen kesä kun ei ole ollut tappelua ilman lääkettä ja käytös muutenkin hieman rauhoittunut.



Jos lapsen oireet ovat sillä rajalla et tarviiko edes lääkettä, älä ota. Meillä vaikea ADHD. En olisi millään uskonut/halunnut että joutuu lääkitykselle mutta meidän tapauksessa siitä ei oikeastaan edes pystynyt neuvottelemaan.

Olen aikuinen adhd, lapsena ja vieläkin kiltti ja hyväntahtoinen, hieman lapsellisella tavalla sanoo mieheni.

Adhd tunneherkkyys ja nopeasti kiihtyvät tunteet liittyvät kiukun lisäksi myös tietenkin esimerkiksi iloon tai suruun. Pahoitan mieleni herkästi, kun huomaan toimineeni muisen silmissä liian impulsiivisesti tai lapsellisesti. Puhun helposti ohi suuni, mutta en ole ilkeä luonteeltani.



Adhd:ksi sanotaan aina luokan äänekkäimpiä, mutta tytöistä monet oppivat kontrolloimaan reaktioitaan. Adhd ei ole myöskään tekosyy huonoon tai häiritsevään käytökseen. Luulen, että monetnykypäivän adhd:t ovat ennen muuta huonosti kasvatettuja ja sitten adhd:llä selitetään sitä.



Huolehdi siitä, että lapsesi saa tukea oppimiseen, sitä olisin itse tarvinnut paljon enemmän. Monet adh:t kokevat olevansa muita laiskempia ja tyhmiä, kun muille helolta näyttävä keskittyminen ei onnistu.

Mutta adhd:t elävät normaalia elämää suurin osa, vauhdikkaalla sisäisellä maailmalla varustettuna.

Meillä kanssa tarkkaavaisuushäiriöinen ja vilkas lapsi, mutta silti kuvaukset ADHD:sta eivät tuntuneet ollenkaan omilta. Olihan siinä toki paljon tuttua, mutta paljon myös sellaista, mikä ei kuvannut meidän lastamme ollenkaan. Lapsi on sinällään kiltti ja hyvin empaattinen vaikkei aina muista ottaa muita huomioon (esim saattaa hotellissa avata oven käytävälle kun äidillä vaatteenvaihto kesken mutta lapsi eikoskaan vaikkapa löisi ketään, koska ymmärtää sen sattuvan).



Viivi-kyselystä ei sitten riittävästi pisteitä tullut ja muun oireilun perusteella löytyi toinen autismin kirjoon kuuluva diagnoosisuunta jonka liitännäisoireena monilla on tarkkaavaisuuden pulmat.



Nykypäivänä ei paljoa anneta tiettyjä diagnooseja, vaan listataan keskeisimmät oireet sillä hetkellä ja näitä tarpeen mukaan muutellaan. Tietty, tarkka kirjaindiagnoosi on niin leimaava.