Lue keskustelun säännöt.
Olenko poikkeava, kun en halua elää liian tiiviissä suhteessa omiin tai mieheni vanhempiin?
14.07.2012 |
Meillä on ihan tavallisen lämpimät välit, mutta pidämme arkiset elämämme erillään. En halua että meillä tullaan kutsumatta ja elellään kuin omassa kodissa, saati että meillä ruvetaan siivoamaan, leipomaan tai suunnittelemaan sisustustamme uusiksi ilman lupaamme. Minä en myöskään astele isovanhempien kohteihin kuin omaani: en mene jääkaapille mässäilemään milloin huvittaa, en ala siirrellä toisten tavaroita tai kaivamaan pakastimesta kokkaustarvikkeita kysymättä ensin.
En todellakaan oleta, että vanhempani tai miehen vanhemmat antaisivat meille rahaa. Heillä on omat rahansa, meillä omamme. Jos tulee pieniä velkoja puolin tai toisin (esim. käy toiselle kaupassa), ne hoidetaan asianmukaisesti. Jos lainaamme heiltä autoa, maksamme bensat. Sama päin vastoin.
Ja ei, tämä EI tarkoita etteikö suvussamme autettaisi toisia lastenhoidossa tai muissa arjen tarpeissa. Olennaista on toisten yksityisyyden kunnioittaminen niin, ettei mennä toisten reviirille ja tehdä mitään lystätään. Apua pyydetään tai tarjotaan, ei tuputeta tai oleteta.
Muita?
Kommentit (9)
Minäkään en halua..Meillä on ihan ok välit appivanhempiin. Anoppiin mulla ehkä vähän varautuneet, koska se haluaa sanoa joka asiaan oman vahvan mielipiteensä ja ei aina kunnioita meidän yksityisyyttä.Et siis tulee kotiimme ilmoittamatta vaan avaamalla oven. Nyt oon oppinut vähän suodattaan sen sanoja. Tänäänki tölväisi et hänestä meidän lapsi on kalpea, pitäskö hb mitata ja sano et saishan tuo poika lihoa. Siis taapero, joka liikkuu koko ajan ja syö ihan hyvin, niin normaalia et ei oo mikään vauvapunkero enää. Sit lisäksi sanoi et mun pitäs antaa 1,5v:lle aurinkoa, kun yleensä suojaan lapsen ihon..Haluan pitää välit kuitenki suht etäisenä, koska en pysty kauheen syvällisiä puhuun hänelle; pelkään et mun jutut leviäis, koska hän puhuu aina muiden ongelmista yms jutuista meille, joten ei oo varma leviäiskö samalla tavalla mun jutut..Käydään siellä viikottain et näkisivät lastenlastaan, mulle se on vähän semmonen pitää mennä juttu, mutta haluan et heille syntyy kuitenkin suhde lapsenlapseensa. Itse asias just tultiin sieltä, ja oli vähän taas sellanen olo et hohhoijaa niitä juttuja, kehuu itteensä ja kertoo muiden ongelmista. Niitä aina sen yhen päivän sietää, mut illal alkaa olla jo halu kotiin. Asutaan aika lähellä, ja anoppi aina pyytää jäämään yök, mut mun ja miehen pää ei meinaa kestää. saahan siitä sit kuulla et ei ikinä olla yötä..Tästä nyt tuli tällänen vuodatus, kun just tultiin kotiin ja vaati et saa purkaa johonki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin max kerran vuodessa. Joten en ole enkä haluakkaan liian tiivistä olemista.
minulla valitettavasti on anoppi, joka siivoaa ja järjestelee ilman lupaa ja jopa kiellosta huolimatta kotiani. En haluaisi päästää häntä enää ollenkaan kotiini, koska minusta tuntuu että siellä olisi aina hänen mielestään jotain tehtävää. Anoppi pitää myös oikeutenaan kuljetella lapsia pakettiautossa takatilassa tai kaksi lasta samassa vyössä, jonka takia en halua enää päästää lapsia hänen kyytiinsä. Anoppi on ilmeisesti arvostettu kirkon ja muun vapaaehtoistyön tekijä, mutta tuon vapaaehtoistyön kääntöpuoli on se, että se jatkuu aina ja kaikkialla ja tunkeutuu sinnekin, missä sitä ei lainkaan kaivata.
minulla valitettavasti on anoppi, joka siivoaa ja järjestelee ilman lupaa ja jopa kiellosta huolimatta kotiani.
Kun hän tulee meille, niin välittömästi alkaa mattojen suoristelu, lattialta löytyvien lasten vaatteiden viikkaaminen ja pöytien pyyhkiminen. Ärsyttävää, kun ei voi vain tulla ja istahtaa alas. Meillä kun on objektiivisesti arvioiden kuitenkin kohtuu siistiä, eli kyse ei ole siitä etteikö esim. sohvalle mahtuisi istumaan. Lapsiperheessä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eikä järjestys ole tiptop 24/7.
Olen tästä äidille kyllä sanonutkin, kauniisti ja vähemmän kauniisti... jonkin aikaa hän malttoi pitää näppinsä kurissa, mutta nyt on taas lipsunut.
"Normaali" aikuinen ei lainaa rahaa vanhemmiltaan koskaan.Ihmeelliseksi nykymaailma mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kertoa kokemus anopista.Meillä,meidän omassa kodissa oli juuri suoritettu remontii ja me maksettiin vähän ylimääräistä siitä et olohuone ruiskumaalaattiin sellaiseksi röpelöksi.
Olin jo pitkään sellaista halunnut ja aie oli jättää kaikki seinät paljaaksi.
Oltiin pitkä viikonloppu jossain ja anoppi kävi kissaa hoitamassa.
Tultiin kotiin ja meinasin saada aivoverenvuodon.Anoppi oli hakannut seinille nauloja ja laittanut valokuvia roikkumaan!!!!!
Kuvat oli kehyksineen meillä kirjahyllyssä omilla paikoillaan
johon niiden oli tarkoitus jäädä.
mikä esim omien vanhempien jääkaapilla käynnissä on niin pahaa?? eikö se sunkin koti ole joskus ollut (n 18 v?) ?
En ymmärrä tätä suomalaista kulttuuria että heti kun kotoa muuttaa pois ja varsinkin kun menee naimisiin jne niin sitten yhtäkkiä se OIKEA PERHE lakkaa olemasta niin läheinen. sitten ainoat kerrat kun nähdään niin käyttäydytään kuin vieraat, naurettavinta on että kutsuu omat vanhemmat VIERAILULLE kotiinsa.
Meillä olisi niiin paljon opittavaa etelänmaista ja heidän perhekeskeisestä ihanasta kulttuurista, veikkaan että silloin suomessakin voitaisiin tuhat kertaa paremmin, kuin tässä nykyisessä itsekkäässä "täytyy pärjätä yksin, ilman kenenkään muun apua" kulttuurissa. !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kulttuuria. Lapsuuden perhe voi olla läheinen ilman että käydään toisten jääkaapilla. Apua voidaan antaa ja saada tarpeiden mukaan.
Olen ihan ap:n kanssa samoilla linjoilla. Meillä toimii hyvin kummankin vanhempien suuntaan.
mikä esim omien vanhempien jääkaapilla käynnissä on niin pahaa?? eikö se sunkin koti ole joskus ollut (n 18 v?) ?
En ymmärrä tätä suomalaista kulttuuria että heti kun kotoa muuttaa pois ja varsinkin kun menee naimisiin jne niin sitten yhtäkkiä se OIKEA PERHE lakkaa olemasta niin läheinen. sitten ainoat kerrat kun nähdään niin käyttäydytään kuin vieraat, naurettavinta on että kutsuu omat vanhemmat VIERAILULLE kotiinsa.
Meillä olisi niiin paljon opittavaa etelänmaista ja heidän perhekeskeisestä ihanasta kulttuurista, veikkaan että silloin suomessakin voitaisiin tuhat kertaa paremmin, kuin tässä nykyisessä itsekkäässä "täytyy pärjätä yksin, ilman kenenkään muun apua" kulttuurissa. !
Meillä ei tosin ole oikeastaan minkäänlaista auttamissuhdetta. Mieheni auttelee jonkin verran äitiään, omat vanhempani eivät apua tarvitse. Sekin tietysti vaikuttaa, ettei meillä ole lapsia.
Välit ovat hyvät, mutta etäiset. En puhu anopin kanssa puhelimessa oikeastaan koskaan ja omien vanhempien kanssa ehkä pari kertaa kuussa. Tapaamme muutamia kertoja vuodessa.