Pyydätkö lapsiltasi koskaan anteeksi?

Yleensä jotakin omaa käytöstäni, kun olen esim. tiuskinut ihan turhista asioista. Joskus jotakin suurempaa "anteeksi, en tajunnut silloin yhtään miten oikeasti otit koko jutun"

Pyydän anteeksi, jos olen tehnyt väärin tai ollut kohtuuton. Esim. jos kimpaannun asiasta, josta ei olisi ollut syytä hermostua tai jos olen ollut väärässä. Silloin sanon, että anteeksi, että suutuin/olin väärässä tms. ja jutellaan asiasta.

ylireagointia johonkin juttuun. Tai sitä, että epäilin syyttä lapsia jostakin.

Jos olemme riidelleet tai olen väsymyksissäni puhunut rumasti. Meillä keskustellaan asioista ja anteeksi pyytävät niin aikuiset kuin lapsetkin. Olen myös selittänyt, että olen väsynyt tai en aina jaksa jankata samoista asioista yms.

Kuohahtelen minäkin niinkuin 20-vuotiaani ja pyydämme kumpikin anteeksi toisiltamme.

joten anteeksipyynnöt liittyy melkein pelkästään ihan konkreettisiin vahinkoihin, astun varpaille, läikytän juomaa päälle tms.

että jos lapsi valittaa vaikka rivakkaa pukemista tai hiusten harjaamista, pyydän aina anteeksi ja sanon, ettei ollut tarkoitus satuttaa. Riippumatta siitä, olenko oikeasti vahingossa satuttanut, vai onko kyse turhasta kitinästä. Kitinä kuitenkin loppuu, kun lapsi muistaa, ettei äiti tässä kiusaamismielessä töuhua, vaikka lasta huvittaisikin tehdä muuta.

Jos olen tiuskinut/huutanut tai vahingossa tönäissyt pientä taaperoa tai jollen olen ymmärtänyt mitä "öh öh" tällä kertaa tarkoitti.