Onko vika mun päässä? Pettäminen ja anteeksi pyytäminen...

Itselleni ei sanallisella anteeksipyynnöllä olisi mitään merkitystä - olettaen että tiedän että mies kutienkin on sitä mieltä että pettäminen on väärin eikä hän halua sitä tehdä. Mutta sinulla selvästi sillä on, joten ota nyt puheeksi äläkä vaan haudo itseksesi.

se pitää puida läpi ja sitten voitte molemmat jatkaa eteenpäin hyvillä mielin. meillä on kanssa muutama asia menneisyydessä jotka minä haluan käydä läpi mutta mieheni haluaa vain vaieta ja jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. minä en vain pysty. mietin näitä asioita usein ja en usko että saamme suhdettamme kuntoon ennen kuin olemme kunnolla puineet nämä asiat. mieluimmin ammattiauttajan kanssa.

Kun olet yksin, ota esiin kaksi tuolia. Aseta ne vastakkain. Istu tuolille. Kuvittele miehesi siihen toiselle tuolille niin elävästi kuin psytyt. Kerro hänelle, mitä ajattelet tilanteesta ja mitä häneltä kaipaat.



Vaihda toiselle tuolille ja kuvittele, että olet miehesi. Näet itsesi edessäsi sillä 1. tuolilla. Miellä, että olet miehesi ja kuulet, mitä sinä itse pyydät. Nyt vastaat (olet edelleen miehesi nahoissa). Vastaa, mitä mieleesi tulee.



Voit yllättyä, mitä se on. Olen 100 % varma, ettet juuri nyt pysty kuvittelemaan, mitä se tulee olemaan, jos kokeilet tätä harjoitusta.



Nyt vaihdat taas paikkaa ja olet oma itsesi. Näet jälleen miehesi edessäsi. Kuulet, mitä hän sanoo (se, mitä sanoit hänen nahoissaan). Kiität ja vastaat vielä hänelle.



Jos haluat, voit vielä jatkaa samalla tavoin, mutta olennaisin oivallus on luultavasti jo tapahtunut.

Kun olet yksin, ota esiin kaksi tuolia. Aseta ne vastakkain. Istu tuolille. Kuvittele miehesi siihen toiselle tuolille niin elävästi kuin psytyt. Kerro hänelle, mitä ajattelet tilanteesta ja mitä häneltä kaipaat. Vaihda toiselle tuolille ja kuvittele, että olet miehesi. Näet itsesi edessäsi sillä 1. tuolilla. Miellä, että olet miehesi ja kuulet, mitä sinä itse pyydät. Nyt vastaat (olet edelleen miehesi nahoissa). Vastaa, mitä mieleesi tulee. Voit yllättyä, mitä se on. Olen 100 % varma, ettet juuri nyt pysty kuvittelemaan, mitä se tulee olemaan, jos kokeilet tätä harjoitusta. Nyt vaihdat taas paikkaa ja olet oma itsesi. Näet jälleen miehesi edessäsi. Kuulet, mitä hän sanoo (se, mitä sanoit hänen nahoissaan). Kiität ja vastaat vielä hänelle. Jos haluat, voit vielä jatkaa samalla tavoin, mutta olennaisin oivallus on luultavasti jo tapahtunut.

Puolisoni petti minua. Puhevälitkin katkesivat pariksi viikoksi. Syytin häntä kaikesta ja jotenkin kaikki parisuhteessamme näkemäni ongelmat kulminoituivat siihen pettämiseen.



Kun aloin vaatia anteeksipyyntöä, sainkin osakseni syyllistyksiä. Tyrmistyin uudelleen. Mikä vika minussa saattoi olla, enhän ollut tehnyt mitään väärää.



Vähitellen syntyi jonkinlainen laiha sovinto. En todellakaan antanut anteeksi, mutta eipä puolisonikaan pyytänyt. Keskusteluyritykset päätyivät aina samaan: jos mitä sanoin, puolisoni käänsi keskustelun itseäni vastaan. Lopulta hän sanoi suorin sanoin olevansa minua sananvalmiimpi, ja että hän tulee kääntämään kaiken sen itseäni vastaan, jonka edes hiukan kokee olevan syyllistämistä. Ja taas kerran koin itseni äärimmäisen loukatuksi.



Meni joitakin kuukausia, ja päätin mennä vanhempieni luokse muutamaksi viikoksi. Ne viikot venyivät lähes vuodeksi, koska vanhempieni luona oli minulle työtä ja tilaa. Tapasin puolisoani parisuhdeterapiassa, joka sekin kilpistyi siihen, että puolisoni mielestä terapeutteina toimineet kaksi naista olivat yksiselitteisesti minun puolellani. Minusta hän kiersi ne terapeutit pikkusormensa ympärille kielellisellä lahjakkuudellaan. Terapian lopettaminen ei kuitenkaan häirinnyt minua, koska minäkin koin sen turhaksi muutaman tapaamisen jälkeen.



Kun lopulta sain kysyttyä, miksi puolisoni oli pettänyt minua, hän luetteli syiksi jokseenkin kaikki ne parisuhteemme ongelmakohdat, jotka olin tiennyt ennestäänkin. Minusta se oli täysin typerää ja kohtuutonta, koska MIKÄÄN ei oikeuta pettämistä.



Edelleen olen sitä mieltä, että mikään ei oikeuta pettämistä. Mutta noin vuoden tapahtumien jälkeen tulin ajatelleeksi asiaa hänen kannalta. En ollut koskaan ajatellut, että ne ongelmat suhteessamme, jotka minusta olivat arkipäivän pieniä vastuksia, kuormittivat häntä kovasti. Aloin tuntea syyllisyyttä, mikä tosin oli minusta kovin epäreilua. Enhän minä mitään pahaa ollut tarkoittanut tai tehnyt, vaikka hiukan nyt oivalsinkin, miltä puolisostani saattoi tuntua.



Sanoin puolisolleni, että pystyn vähän ymmärtämään häntä, vaikken hyväksykään hänen tekoaan. Meni vieläkin viikkoja, ja lopulta hän pyysi anteeksi sitä, että olin joutunut tuntemaan pahaa mieltä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että jos suhde ei muutu, hän pettää uudelleenkin. Taas minä olin tyrmistynyt, vaikka olin muka saanut pienen myönnytyksen.



Puolisoni kertoi, että hänellä oli uusi suhde. Asuin yhä vanhempieni luona. Annoin asian olla. Suhteesta näki otsaluullaankin, että se ei tulisi kestämään. Ikäeroa oli jokseenkin liikaa. Lisäksi puolisoni alkoi olla töittensä vuoksi melko huonossa kunnossa. Omaisuuteni oli vielä hänen asunnollaan, eikä kumpikaan laittanut eroa vireille.



Kevään tullen hänen työstressinsä kävi sietämättömäksi. Kävin toisinaan auttamassa häntä kotiaskareissa, vaikken oikein tajua, miksi. Eikä hän poiskaan häätänyt. Vähä vähältä yhteydenpitomme lisääntyi ja noin kaksi vuotta pettämisen jälkeen palasimme yhteen. En vieläkään ollut saanut mielestäni riittävää, ehdotonta anteeksipyyntöä. Toisaalta, en ollut itsekään muuttanut itsessäni tai suhteessani mitään.



Tajusin vaatineeni puolisoltani nöyristelyä. Nyt ajattelen, että minun olisi kuulunut kuulla se anteeksipyyntö ja jonkinlaisen hyvityksen tarjous. Ymmärsin, että vaatimalla nöyristelyä olin menettänyt mahdollisuuteni niihin. Toiselta ihmiseltä ei voi vaatia huonoa omatuntoa; voi vain näyttää, kuinka pahalta tuntuu. Toisen omaantuntoon voi siis vain vedota.



Sanoisin, että olen saanut jonkinlaisen anteeksipyynnön. Ja olen saanut laihan hyvityksen. Puolisoni ei vaadi minulta enää juuri mitään. Toisaalta pelkään, että tuon hiljaisen tyytymisen takana kytee uusi petos, toisaalta olen tyytyväinen sujuvaan arkeen. Tämä on kuitenkin parempaa kuin ne veriset riidat ennen pettämistä.



Olin eroamassa, mutta se jäi tekemättä. Yksi syy siihen on, että taistelut on käyty. Sain nenilleni, mutta uudessa suhteessa voisi samat ongelmat olla uudelleen edessä, koska minussa on omat, suhteen kannalta ongelmalliset puoleni. Kai tämä sitten on niitä vastoinkäymisiä, joiden keskelläkin lupasi yrittää jatkaa yhteistä liittoa. Näin monivaiheinen ja vaikea taistelu piti käydä, että katkeruuteni helpotti.