Miksi et sopisi vanhainkotiin töihin?

En jaksa katsella hitaita enkä heikkoja ihmisiä ärsyyntymättä. Pystyn kyllä käytökseni kontrolloimaan enkä usko että vanhuksille mitenkään tiuskisin tai olisin muuten ikävä, mutta sisäisesti kiehuisin ja stressaisin varmasti koko ajan. Minua ärsyttää jopa hitaat ihmiset liikenteessä tai kassajonoissa, saati vanhainkodin eri luokan hitaat.

vanhuksiin. Siis omaan mummooni (nyt jo kuollut) toki koskin, mutta en muihin.



Sama juttu kuin jos joku saa sairaskohtauksen, loukkaantuu, tarvitsee ensiapua, menen aivan hervottomaksi. Vatsaa kourii, tärisyttää, en pysty liikkumaan. Tosin jos kyse on läheisestä, silloin pystyn toimimaan.



Vanhusten suhteen tilanne sama, siis paksut pulleat on ok, mutta laihat ja hauraat minua pelottaa, että menevät rikki.

Minusta ei ole pokkuroimaan sylkevien, raapivien ja lyövien vanhusten edessä vain sen takia, että ovat eläneet kauemmin kuin minä. Samoin vihasin huonoa omaatuntoaan ja mielenterveysongelmiaan hoitajiin purkavia omaisia. Lisäksi inhosin lässynlässyn-työkavereita, jotka ilmeisesti em. asioista sai jonkinlaista tyydytystä.



Nyt työskentelen psykiatrisessa sairaalassa ja olen tyytyväinen. Hoitajien päälle ei tulla, potilailla on selkeät rajat ja hommat on selkeitä ja hoitotyötä on helppo toteuttaa.

en jaksais päivästä toiseen kuunnella samoja tarinoita ja hymyillä pälle



vaipanvaihdot yöks



naisvaltainen ala yök (kokeiltu on)



t. insinööri

ms-tauti ja nivelrikko.

En pysty tekemään mitään fyysisesti raskasta työtä (esim. siivoamista tai hoitotyötä).



Voisin kyllä jutella vanhusten kanssa ja auttaa ruokailuissa ja ulkoilussa kunhan ei tarvitse nostella tai kanniskella mitään painavaa.

En koe oloani luontevaksi oudosti käyttäytyvien ihmisten kanssa, hämmennyt sellaisissa tilanteissa. En osaa olla kovin empaattinen.



Toinen syy on se, että en kestä kovin hyvin eritteitä ja sen sellaista. Omien lapsien oksennusten ja ripulien siivoaminen on jo tosi vaikeaa, en varmasti pystyisi pitämään inhon tuntemuksia sisälläni hoitotyössä.



Kolmas syy on se, että en koe ihmisten kanssa tehtävää työtä sellaiseksi työksi, joka tarjoaisi minulle mitään virikkeitä tai mielenkiintoa. Tykkään pyöritellä asioita.

Koska en pidä vanhuksista (syyllinen tähän oma mummoni)

Mulla on tosi hiljainen ja epäselvä ääni eikä kovaa puhuminen tuu multa luontevasti. En jaksais HUUTAA koko ajan että huonokuuloiset vanhukset saa selvää mitä puhun. Tää ehkä suurin syy.



Lisäksi tuo yleensä vuorotyötä, tiedän kokemuksesta, että mulla ei sitä terveys kestä, se ei vaan jotenkin sovi mulle ollenkaan. Olisin pian siinä tilanteessa, et en saa nukuttua enää yöllä enkä päivällä kun kroppa on ihan sekaisin ja pimahdan.



En myöskään koe minkäänlaista kiinnostusta vanhuksia tai vanhusten hoitoa kohtaan. En oikein osaa olla ihmisten kanssa. Olisi varmaan koko ajan huono omatunto, kun en aidosti osaisi pitää asiakkaistani tai kunnioittaa heitä vaan toivoisin vaan koko ajan, et pääsisin kahvitunnille nettiin surffailemaan.



Sit jos johonkin vanhukseen onnistuisikin luomaan positiivista tunnesidettä, se kuolisi pois. Liian rankkaa.



Omaiset myös yksi iso syy.

ja kärsillisyyteni ei riittäisi mitenkään.

Olen ollut nuorena vanhainkodissa töissä ja silloin sitä kesti ja jaksoi mutta ei minusta siihen enää olisi.

Olin nuorena vuorotyössä mutta jouduin kolmenkympin iän jälkeen toteamaan että jaksaminen ei enää riitä, ja kouluttauduin alalle jossa vuorotyötä ei tarvitse tehdä.

Minusta ei ole pokkuroimaan sylkevien, raapivien ja lyövien vanhusten edessä vain sen takia, että ovat eläneet kauemmin kuin minä. Samoin vihasin huonoa omaatuntoaan ja mielenterveysongelmiaan hoitajiin purkavia omaisia. Lisäksi inhosin lässynlässyn-työkavereita, jotka ilmeisesti em. asioista sai jonkinlaista tyydytystä.

Nyt työskentelen psykiatrisessa sairaalassa ja olen tyytyväinen. Hoitajien päälle ei tulla, potilailla on selkeät rajat ja hommat on selkeitä ja hoitotyötä on helppo toteuttaa.

Sama Täällä. Tärkein asia minkä opin hoitoalalla on se, että otan hengen itseltäni ennen kuin olen samassa jamassa ellei luonto tee tehtäväänsä ajoissa.

En pidä vanhuksista, ja mielestäni änkyttävät laitosmummot joutaisivatkin kuolla pois rahoja haaskaamasta...

ulosteiden ja oksennusten hajua yökkäämättä itse. En pystyisi vaihtamaan vaippaa. En pystyisi tekemään niin raskasta työtä niin pienellä palkalla. Olen töissä miesvaltaisella kovapalkkaisella alalla raksalla ja täällä pääsen paljon helpommalla kuin tehdessäni töitä kuolevien ihmisten ja niiden omaisten parissa.

siivoamaan aikuisten ihamisten paskoja ja kusia.

tarpeeksi aikaa hoidettaville. Teen tällä hetkellä töitä ihmisten parissa, tulen vanhojen ihmisten kanssa juttuun. Mutta pakkotahtisuutta ja liukuhihnamaista menoa en tuossa kontekstissa jaksaisi. Olen jo valmiiksi kyyninen ja minun olisi hyvin vaikea kestää epäoikeudenmukaista vanhusten kohtelua, kun näkisi niitä räikeitä epäkohtia, joita vanhustyössä on.



Paskakaan ei minua pelottaisi. Ehkä myös kokisin rankkana sen, jos joku vanhus yhtäkkiä kuolla kupsahtaisi, minulla ei tätä nykyä olisi ammatillisuutta kohdata tuollaista.

Olen myös ollut teininä kaksi viikkoa harjoittelussa vanhainkodissa ja koin sen hyvin ahdistavaksi ja raskaaksi työksi. Dementoituneet ja agressiiviset vanhukset oli pahinta kys. työssä.



En halua myöskään tehdä yötyötä.



Olenkin tarkoituksella ihan eri alalla.

ja toiseksi, en kykenisi oksentamatta siivoamaan aikuisen ulosteita.. yäk! onneksi sinnekkin löytyy ihmisiä silti töihin vaikka minusta ei siihen olekkaan :)

jokainen kai meistä omankin pyllynsä pyyhkii, ei se sen kummempaa ole toisten pyllyjen pyyhkiminen.

en kestä työkseni vaihtaa vaippoja, pestä, korjata kakkoja, taluttaa, syöttää, kammata, jahdata alzheimerilaisia. Lapseni olen hoitanut, mutta vanhustenhoitoon minusta ei olisi ollenkaan.

En sopisi ensinnäkään jo siksi, koska en hyväksy ihmisten laittavan omia vanhempiaan laitoksiin. Ennenvanhaankin isovanhemmat asuivat lapsensa ja lastenlastensa kanssa koti"nurkissa" jossa nyt näin ikävästi saa asian ilmaista.