Lue keskustelun säännöt.
kohtalotovereita??
11.07.2012 |
Olen ostoholisti. Nautin siitä tunteesta, kun saan kerätä kaupoista haluamaani. Kotona huomaan että onni uusista asioista on vain hetkellistä. Olen usein masentunut asian takia. Minulla on velkaa joka puolelle. Maksan pois velkojani todellaa suuret summmat kuukaudessa...melkein mitään ei jää käteen. Yöt valvon. Inhoan itseäni ja joskus metin että voisi olla helpompaa olla olematta. Kuolla pois. Luottotietoni onneksi ovat menneet enkä saa enää velkaa. Nykyään pyrin ostamaan vain tarpeellisen ja lähinnä kirppareilta jos mahdollista. Minua painaa tämä asia kovasti. Onko kohtalotovereita tai mitään tukilinjaa tälläisess tilanteessa olevalle. Tuntuu, että alkoholistit, peliriippuvaiset yms...saa apua mutta missään ei puhuta riippuvuudesta joka keskittyy tuhlailuun.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/417-shoppailu
http://www.naistenkartano.com/nettikartano/
(tämä on heinäkuun suljettuna)
Päihdelinkillä on myös keskustelupalsta, jolta voisi löytyä vertaistukea. Päihdelinkistä kopioitu pätkä:
"Nyky-yhteiskunnassa ei ostoriippuvuutta kovin helposti nimitetä ongelmaksi, kun ostaminen, kuluttaminen ja yleinen hyvinvointi rinnastetaan toisiinsa. Siksi kynnys ulkopuolisen avun etsintään on korkea, ja sopivaa hoitopaikkaa ei ole helppo löytää. Useimmiten hoito tapahtuu muiden riippuvuuksien tai mielenterveyspulmien käsittelyn yhteydessä. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua mielialan tai itsetunnon kohottamiseen tähtäävää keskusteluterapiaa, joko yksilö-, ryhmä- tai perheterapian muodossa. Tarjolla olevista terapiasuuntauksista erilaiset kognitiivisen käyttäytymisterapian muodot, joita käytetään muidenkin riippuvuuksien hoidossa, saattavat olla tuloksellisimpia. Mielialaa säätelevät tai muut psyykenlääkkeet voivat toisinaan olla hyödyllisiä.
Jos siis shoppailuhalu ei pysy kohtuuden rajoissa omilla säätelykeinoilla, pulma kannattaa ottaa puheeksi esim. yleislääkärin vastaanotolla, perheneuvolassa, A-klinikalla, nuorisoasemalla tai mielenterveystoimistossa. Pulma ei ole mitenkään harvinainen, pikemminkin yleistymään päin.
Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri"