Lue keskustelun säännöt.
Mä olen aina pitänyt kotiin jääviä äitejä laiskoina... nyt kun mulla on oma lapsi
11.07.2012 |
en voisi kuvitellakaan lähteväni vielä töihin, ajatuskin töihinlähdöstä ja sitä että en olisi näkemässä lapseni kasvua alkaa itkettämään. Juuri eräs nainen joka sai esikoisensa samaan aikaan kuin minäkin, huokailee kuinka niin alkaa korpeemaan kotona olo. Meidän lapset on vasta 5 kk vanhoja!!! :o
Lupailin pomolleni palaavani töihin kun lapsi vuoden vanha, mutta en yksinkertaisesti pysty siihen, joten käyn työpaikalla sanomassa että odotan AINAKIN siihen että lapsi 2 vuotta vanha.
Onko ketään muuta valaistunutta? :)
Kommentit (5)
palasinkin töihin lapsen ollessa 1v, sovitusti. Mies jäi kotiin puoleksi vuodeksi ja sitten lapsi meni tarhaan. Todella raskasta! Hän sairasteli koko ajan, oli korvakierteessä, ei syönyt hoidossa juuri mitään, ei nukkunut päiväunia yleensä. Meillä ei ole isovanhempia tai muita, jotka voisivat auttaa (sairaan) lapsen hoidossa. Jouduin jo työnantajan puhutteluun runsaiden poissaolojen takia, koska joinakin talvikuukausina lapsi oli vain muutaman päivän ajan päiväkotikuntoinen. Vaikka mies hoitikin osansa, silti mulle kertyi kamalasti poissaoloja. Onneksi jäin pian uudelle äitiyslomalle. Nyt toisen lapsen kanssa olen kotona, kunnes hän on 2,5v. Vaikka se hankaloittaakin työkuvioita aika lailla, niin silti, en halua sellaista rääkkiä enää meidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin aina, etten kummemmin tykkää lapsista ja vaahtosin, että jos niitä teen, niin tasan menen töihin kun äitiysloma loppuu, että tuskinpa kestän kotosalla...
Noh... esikoinen on nyt 3,5 vuotta ja kuopus täyttää kohta 2. Ja kotona on lapset tullu hoidettua :) Nyt jo panikoin, kun olen lupautunut menemään syyskuussa töihin... että miten kestän olla erossa... ei se ole lapsen elämää juosta kellon kanssa kilpaa ja raahautua hoitoon aamuisin. Nähdä vanhempiaan vain muutaman tunnin verran illalla... Tosin aion tehdä kuusi tuntista päivää niin kauan kuin se vain on mahdollista.
Eli joo, kyllä sitä voi valaistua :) Hyvähän se vaan on, että vielä viisastuu vanhakin!
joka tietää kaikesta kaiken, vaikka ei mitään tiedäkään... onnee...
niistä asioista, joista tajuaa jotain vasta kun on itse siinä tilanteessa. Meistä suurin osa on kasvatettu ensisijaisesti hankkimaan hyvä yhteiskunnallinen status, tienaamaan ja kuluttamaan, ja vasta elämänkokemus vähän avaa näitä ahtaita raameja.