Mies haluaa kasvattaa lapsemme uskomaan, että miehen "ottolapsi" on lapsen biologinen sisar

Mieheni on toiminut eräälle lapselle tämän syntymästä asti isänä, ja kyseinen lapsi luulee miestäni oikeaksi isäkseen. Tämä lapsi ei siis asu meillä vaan biologisen äitinsä luona, ja mies tapaa lasta kahden viikon välein. Miehelläni on tämän naisen kanssa myös toinen lapsi, joka siis on miehen biologinen lapsi. Tämä biolapsi luulee sisarpuoltaan täyssisarekseen ja toisinpäin.

Meille syntyy pian yhteinen vauva, ja tuli tuossa puhetta näistä sisaruskuvioista. Lapsethan tullaan tietysti kasvattamaan tasavertaisina sisarpuolina, koska kumpikin lapsi vierailee meillä säännöllisesti. Mies vaan haluaa kasvattaa myös tämän syntyvän vauvan uskomaan, että tämä ei-biologinen lapsi on hänen oikea sisarensa. Tosiasiassahan syntyvä vauva ja tämä lapsi eivät ole mitään oikeaa sukua keskenään. Miehen mielestä olen itsekäs, kun en halua kasvattaa lastani luuloon, että sisar on sisar vaikkei sitä olekaan. Minusta tässä taas toimii itsekkäästi mies, jota joka tapauksessa odottaa jossain vaiheessa totuuden kertominen lapsille. Mies on myös joskus sanonut, että jos nyt saisi valita, ei lähtisi kyseiseen rumbaan eli isänä toimimiseen mukaan.

Mitä mieltä?

Sisar on siis sisar, mutta he eivät ole biologista sukua keskenään. Naputan nyt ensin hiukan asenteestasi. Tämä toinen ei-biologinen lapsi on miehesi tytär ja täten myös lapsesi sisar enkä käsitä, miksi haluat juuri tähän puuttua. Luuleehan tyttö itsekin miestäsi isäkseen.

Sen sijaan valehtelua en kannata, koska olet siinä oikeassa, että joskus totuus paljastuu, ja silloin tippuu päitä. Tiedän tytön, joka sai esimurkkuna tietää olevansa adoptoitu ja koko perhe kävi melkoisen rumban läpi, tyttö pahimman (syömishäiriötä, kotoota karkailua jne). Tiedän myös pojan, joka sai vasta 18-vuotiaana kuulla, ettei ole isänsä biologinen lapsi, tuloksena huonot välit vielä 20 vuotta myöhemminkin.

Ette kuitenkaan voi kertoa asiaa yhteiselle lapsellenne, jos kohde itse ei asiaa tiedä. Tärkeää olisikin selvittää tälle ei-biologiselle lapselle, että on monenlaisia tapoja tulla perheeseen lapseksi. Joskus tarvitaan lääkärin apua, joskus jo olemassa oleva lapsi saadaan perheenjäseneksi jne. Tätä kautta on helppoa käydä läpi lapsen omaa taustaa. Esim. meillä lapset on saatu hoidoilla ja olen jo kertonut, että lääkärit ovat vähän auttaneet meitä saamaan heidät. Näin vältytään yllätyksiltä.

Minusta siis olisi parempi kertoa rehellisesti asioista mutta rehellisyys ei tarkoita sitä, etteikö tämä lapsi olisi miehesi lapsi ja tulevan lapsenne sisar. Tässä kohtaa olet täysin väärillä jäljillä. Joka tapauksessa kertominen on miehesi asia etkä oikein voi määrätä, miten asiasta kerrotaan hänen ja hänen exänsä lapselle. Olen siinä mielessä miehesi kannalla, että tässä kohtaa taidat olla vähän itsekäs. Tärkeintähän on mennä tässä sen lapsen ehdoilla, ei sinun. Hänen vanhempansa päättävät, milloin ja miten asia kerrotaan. Synkät perhesalaisuudet vain eivät ole mikään hyvä lähtökohta, joten enemmänkin yrittäisin saada miehen tajuamaan, että hänen on kerrottava asia tälle lapselle. Teidän lastannehan asia ei juurikaan koske. Hänelle pitäisi olla yhdentekevää, minkälaisin keinoin sisar on perheeseen tullut.

Koska jos kerrot omalle lapsellesi, se selviää sisarukselle.



Miten tähän on päädytty? Uskomaton juttu kyllä.

Totuus tulee ilmi joka tapauksessa viimeistään, kun joku sisaruksista hakee maistraatista virkatodistuksen, tarkistaa omat henkilötiedot maistraatin verkkopalvelussa tai esim. perukirjaa laadittaessa. On aivan järkyttävää, jos vasta siinä vaiheessa kuulee että vanhemmat ovat valehdelleet. Valheella on lyhyet jäljet.

Niin, tämä ei-biologinen lapsi tulee tietenkin olemaan ihan yhtä lailla lapsemme sisarpuoli kuin ns. oikeakin sisarpuoli. En vain halua valehdella omalle lapselleni, ja jo aikana ennen raskauttakin olin sitä mieltä, että totuus olisi hyvä kertoa mahdollisimman pian. Lähipiirissäni on myös tapaus, jossa henkilö on saanut esimurkkuna tietää, ettei isä olekaan isä, ja tästä seurasi hyvin myrskyisä murrosikä ja jopa lastenkotikierre. Miehen ei-biolapsi on tietysti aivan yhtä lailla miehen lapsi kuin biologisetkin lapset. Taisin kirjoittaa vähän huonosti aloituksen, sillä en tarkoittanut, etteikö tämä lapsi olisi myös meidän lapsemme sisar.



Yhteiselle lapsellemme asiaa ei tietenkään voi kertoa ilman, että asianomainen lapsi itse tietää asiasta. Asia ei minulle mitenkään ennen edes kuulunut, mutta alkaa vähitellen kuulua, koska homma koskee nyt myös yhteistä lastamme. Vauvahan nyt ei vielä moneen aikaan tajua sisarsuhteista mitään, mutta haluan välttää kiusalliset keskustelut, joissa sitten joskus monien vuosien kuluttua selvennetään asian todellista laitaa.



Kolmoselle:



Tilanteeseen on aikanaan päädytty niin, että mies seurusteli tämän lapsen äidin kanssa, kun äiti oli raskaana. Miehestä siis tuli tavallaan luonnollisestikin ja ikään kuin vahingossa lapselle isä.



Minusta vaan tilanne on ylipäätään huono, sillä mitä pidempään lapselle kertomista vitkutetaan, sen pahempi.

Ajattelitko heti synnärillä kertoa tämän asian lapselle?



Rauhoitu tämän asian kanssa. Aikovatko miehesi ja ex kertoa lapselle tämän oikean alkuperän? Tämä olisi nimittäin tärkeää ihan perinnöllisten sairauksienkin vuoksi...



Mutta sinulla tässä ei kannata hätäillä.