Onko nippaaminen lapsen fyysistä kuristusta?

110 kiloinen ajoittain raskasta ruumiillista työtä tekevä mies. Jos tulisin ja nippaisin sinua takaraivoon pitäisitkö sitä väkivaltana?

Ja ylireagoit. Ymmärrän että tilanne harmittaa mutta olsit voinut toimia toisella tavalla. Jos kaikki lapsen kokeilunhalua, uhma ja rajojen kokeilu olis mahdollsita kitkeä YHDELLÄ nippauksella niin hineoa...



MUTTA, lapsi ei opi siitä. Lapsi tekee edelleen samat virheet vaikka kuinka nippaat. Ja oppii pelkäämään. Se on sama kuin aikuisten väinen luottamus, kun sen menettää, sen muistaa kauan ja on vaikea saada takaisin.



Jos puoliso pettää menee luottamus. Samoin lapselta menee luottamus siihen ettei äiti satuta vaan suojelee hänta aina. Mitä kun se pahin satuttaja löytyykin sieltä kotoa??



Luottamus menee ja pelko tulee tilalle. Muisto siitä että äiti voi "pimahtaa" ja satuttaa. Lapsella on oikeus olla "ärsyttävä" tutkia maailmaa ja uhmata. Aikuisen velvollisuus on tämä kestää ilman satuttamista.



Ja kyllä, minua on tukistettu ja nippailtu ja annettu luunappeja enkä todellakaan ole selvinnyt iman traumoja, en koskaan voisi satuttaa omaa lastani joka nyt on jo 7v eikä ole ksokaan käytetty fyysisiä kuritoimenpiteitä eikä käytetä. Ja haastava tuokin on ollut, mutta kärsivällisyys ja jodonmukaisuus ja pitkä pinna on tuottanut hyvää tulosta.

Meillä on ollut kaksi kissaa ja koira kun lapset oli pieniä. Jos tahallaan kiusasivat (siis iässä jossa jo ymmärrystä) siis esim veti hännästä. Minä kyllä totesin että jahas, tiedätkös tältä se tuntuu kissasta/koirasya ja vedin tukasta. Tuntuiko kivalta? No ei, ei tuntunut kissasta/koirastakaan, ethän tee enää niin.



Ei varmaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaista. Mulle vaan sattuu eläinten hyvinvointi olemaan melkein yhtä tärkeää kuin ihmistenkin. Eikä ole tarvinnut päivätolkulla naputtaa asioista, menee kerralla ymmärrykseen.

Mitenköhän ihmeessä minä olen selvinnyt elämästäni kun sain silloin tällöin tukkapöllyä ja pari kertaa selkään ja syystä. Täytyy todella ihmetellä. Ei ole mitään traumoja ja rakastan ja kunnioitan vanhempiani. Kai se on hirveän tapauskohtaista sitten.



Muistan esim. tapauksen jossa nuori pari asui naapurissa ensimmäisessä kerroksessa ja me pojankoltiaiset kiipesimme aina ikkunaan katsomaan mitä he siellä tekevät. Käry kävi monta kertaa ja tuli saarnaa ja selitettiin miksi niin ei saa tehdä. Se lähinnä huvitti ja oltiin että joo, joo. Siellä myös naitiin ja sitähän tietysti piti nähdä kielloista huolimatta edes hieman ikkunan raosta.



Kerran faija sitten käräytti taas meidät tirkistelypuuhista ja vetäisi mitään sanomatta mojovan avokkaan korville. En kiivennyt enää ikkunaan, enkä saanut traumaa.

Ennen oli koivuniemenherra ja tukistus lapsien normaalia kuritusta ja kasvatusta. Ennen lapset myös tottalivat ja osasivat käyttäytyä. Nykyään kaikki menee vain pahempaan suuntaan. vanhat keinot vanhemmille käyttön. johan alkaa taas lapset totella. Jos oikeen on tuulta ja tappuraa, sisua ja uhmaa täynnä oleva laps siinä ei kaunispuhe tai paikasta toiseen siirtäminen auta. Onneksi itselläni ei ola lapsia. En voisi sietää lapseltani huonoa käytöstä, lopettaisin tihutyöt keinolla millä hyvänsä.

nippaaminen tarkoittaa?

oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun noin kävi. Pelkään vaan, että jääkö se viimiseksi. Pystynkö hillitsemään itseni. Uniongelmat, hormonit sun muut vaikuttavat minuun tällä hetkellä todella paljon.



En usko, että poika menetti luottamuksensa minuun. Kyllä ainakin halailee ja pussailee normaalisti. Näyttelee asioita mitä on löytänyt, leikit sujuvat normaalisti.



En puolusta millään tavalla tekoani. Tiedän tasan tarkkaan, että toimin väärin. Jotenkin vain päässä napsahti, enkä ajatellut yhtään. En oikein suoraan sanottuna tiedä, miten toimia tästä eteenpäin. Miehen mielestä tuo ei ollut vakavaa, mutta itse olen itkenyt asian puolesta paljon.



Meillä on paljon hellyyttä perheessä. Tai lapselle sitä annetaan. Nukkumaan, kun laitetaan suukotellaan ja halitaan. Höpötellään niitä näitä ja toivotetaan hyvät yöt. Päiväkotiin, kun vien halataan aina ennne kun lähden töihin. Muutenkin päivisin nappaan pojan monesti sylkkyyn pusittavaksi.



Silti on näitä päiviä, jolloin mikään ei mene kaaliin. Tiedän sen, se kuuluu siihen ikään, mutta jotenkin vain.. En tiedä.. Tämä on erittäin turhauttavaa.



Ap

Kun kuriton kasvatus kerran on se paras vaihtoehto, ihmettelen miksi nykyään nuoret ovat ongelmaisempia ja kurittomampia kuin koskaan? Mistä se johtuu kun kaikki tehdään oikein. Opettajia esim. huoritellaan ja käydään heihin käsiksi mikä olisi yksittäistapauksenakin ollut täysin mahdoton ajatus vielä reilu 20 vuotta sitten.