Puhutko lapsillesi itsestäsi 3. persoonassa?

että "mä meen laittamaan ruokaa". Joskus saatan yleisesti sanoa esim tilanteessa jossa jäävät vieraamman ihmisen kanssa että "äiti tulee tunnin päästä takaisin". Tämä siis ajatuksena, että jää mieleen toi, että äiti on kohta tulossa takaisin.

koska pieni lapsi ymmärtää helpommin käsitteet "äiti" ja "kalle-kyllikki" kuin käsitteet "minä" ja "sinä".

"Äiti menee nyt laittamaan ruokaa, leikkikää kiltisti" Eikö tällainen puhetapa aliarvioi lapsesi älykkyyttä?

Minua teititellään ja kun kävelen ohi, naiset tekee pienen niiauksen

Mä puhuin pitkään tuolleen, äiti sitä ja äiti tekee tätä ja äiti menee jne.

Opettelin pois siitä koska se alkoi kuulostaa omiin korviin todella rasittavalta. Nykyään minä sitä ja minä teen ja minä menen.

kuin nekin puhuvat itsestään kolmannessa. Käytännössä siis noin pari vuotiaaksi.



Nuorimmaiselleni (2.5v) puhun enimmäkseen minä-muodossa, mutta silloin tällöin vielä lipahtaa äitikin puheeseen.



Hän ei tunnu ihan vielä käsittävän minä ja sinä sanojen eroa, eli tekee niissä virheitä, vaikka puheenkehitykseltään on varhain kehittynyt.

Aivan pienelle lapselle puhuin aina äiti, koska minä ja sinä tuntuivat lapselle vaikeilta ilmaisuilta. Äiti tarkoitti aina ja vain minua. Nyt lasten kasvaessa (nuorinkin jo kohta kolmen vanha) olen alkanut käyttää minää enemmän. Kohta viisivuotiaalle puhun lähes aina minä-muodossa ja nuoremmallekin lisääntyvissä määrin. Äitiin vain on tottunut niin, että se tulee vahingossa välillä.



Päätin luopua äiti-puhumisesta samaan aikaan, kun nuorempi oppi kutsumaan itseään minäksi eikä nimellään ja veljelleen puhuessa sanoi tätä sinäksi eikä hänen nimellään. Eli oma äiti/minä nimitykseni on perustunut sille, koska lapsi tuntuu hahmottavan mitä minä ja sinä tarkoittaa.

Mies puhuu edellisestä liitosta oleville esimurkuilleenkin joskus itsestään kolmannessa persoonassa. Se on mun mielestä ihan herttaista, kielii siitä että lapset ovat yhä hänen silmissään pikkuisia, kun minä pystyn näkemään heidät "ulkopuolisen" silmin helpommin jo isoina lapsina.

eikä lapsenikaan puhunut itsestään, edes pienenä.

Kuulustaa niin lässytykseltä, kun esim. päiväkotiin vietäessä sanoo lapselle "äiti tulee sitten iltapäivällä hakemaan..."