Kannattaako edes yrittää vauvaa kun ei voi imettää?

Itselläni oli raskausaikana lääkitys, jonka kanssa en olisi todennäköisesti voinut imettää. Onneksi tämä lääkitys oli vain lyhytaikainen mutta oli huolissani siitä, että joutuisin käyttämään sitä pitkään kuten olisi voinut käydä. Olen itse todella onnellinen, että olen voinut imettää mutta kuten täällä vakuutetaan kasvavat vauvat korvikkeellakin. Itse olen ajatellut lähiaikoina mennä kysymään lääkärille mikä on riski sairauden uusimisessa jos hankkiutuisin raksaaksi. Tuskin siihen osaavat mitään sanoa. Sairaus on tosi ikävä mutta luultavasi yritän silti raskautta vaikka imettääkään en sitten voisi jos tulisi pahempana kuin viime kerralla ja tarvitsisin pidempiaikaisen lääkityksen jollei lääkitys olisi ihan pienellä annoksella. Se olisi mielestäni tosi surullista.

Kannattaa kuitenkin ihan erityisesti huomioida se, että antaa vauvalle läheisyyyttä ja ihokontaktia jollei imetä. Ihokontakti on vastasyntyneelle erittäin tärkeätä ihan elintoimintojenkin kannalta. Tästä puhutaan erittäin vähän. Mielestäni olisi syytä puhua enemmänkin. Aivan liian usein näkee kun vauvat syövät pullosta ilman, että aikuinen on edes heidän lähellään. Fiksun oloiselle ap:lle tämä läheisyys tosin on varmaan itsestäänselvyys.

Tsemmpiä ap:lle yritykseen jos siihen päädytty!

vauvaa olematta lähellä?

että vauva makaa sitterissä ja äiti tukee puklurätillä pullon oikeaan asentoon. Tai syöttää vaunussa makaavaa vauvaa antamalla pullon vauvan suuhun ja tukee sen kopan reunaa vasten. Kaksoset kai syövät usein noin ja olen joskus nähnyt monen lapsen äidin laittavan pullon varmaan parin kuukauden ikäiselle vauvalle vaunuun.

Mutta jos rinnat on poistettu syövän takia, mikä on uusiutumisvaara? Ennnemminkin sitä ehkä miettisin itse. Että uskaltaako hankkia vauvan.

että syövän takia kannattaa jättää lapset hankkimatta? Varsinkin jos syöpä on saatu kuriin? Jos äidin syöpä uusiutuu, niin onhan lapsella isäkin. Eikö isästä tässä tapauksessa olisi kasvattamaan lasta? Kannattaako sairauden takia jättää elämässä kaikki tekemättä? Tämähän se vasta antaisi sairaudelle vallan!

Itselläni oli raskausaikana lääkitys, jonka kanssa en olisi todennäköisesti voinut imettää. Onneksi tämä lääkitys oli vain lyhytaikainen mutta oli huolissani siitä, että joutuisin käyttämään sitä pitkään kuten olisi voinut käydä. Olen itse todella onnellinen, että olen voinut imettää mutta kuten täällä vakuutetaan kasvavat vauvat korvikkeellakin. Itse olen ajatellut lähiaikoina mennä kysymään lääkärille mikä on riski sairauden uusimisessa jos hankkiutuisin raksaaksi. Tuskin siihen osaavat mitään sanoa. Sairaus on tosi ikävä mutta luultavasi yritän silti raskautta vaikka imettääkään en sitten voisi jos tulisi pahempana kuin viime kerralla ja tarvitsisin pidempiaikaisen lääkityksen jollei lääkitys olisi ihan pienellä annoksella. Se olisi mielestäni tosi surullista.

Kannattaa kuitenkin ihan erityisesti huomioida se, että antaa vauvalle läheisyyyttä ja ihokontaktia jollei imetä. Ihokontakti on vastasyntyneelle erittäin tärkeätä ihan elintoimintojenkin kannalta. Tästä puhutaan erittäin vähän. Mielestäni olisi syytä puhua enemmänkin. Aivan liian usein näkee kun vauvat syövät pullosta ilman, että aikuinen on edes heidän lähellään. Fiksun oloiselle ap:lle tämä läheisyys tosin on varmaan itsestäänselvyys.

Tsemmpiä ap:lle yritykseen jos siihen päädytty!

vauvaa olematta lähellä?

että vauva makaa sitterissä ja äiti tukee puklurätillä pullon oikeaan asentoon. Tai syöttää vaunussa makaavaa vauvaa antamalla pullon vauvan suuhun ja tukee sen kopan reunaa vasten. Kaksoset kai syövät usein noin ja olen joskus nähnyt monen lapsen äidin laittavan pullon varmaan parin kuukauden ikäiselle vauvalle vaunuun.

Itselläni on tosiaan pari pulloruokittua lasta mutta enpä ole koskaan kuullut, että joku tekisi noin :o Syöttöhetki on aina ollut minullekin mukava hetki kun voi vain istua vaikka sohvalla vauva sylissä =)

tuollaista sanoa? Mikä rinnoissasi on vikana?

Puhu imetysongelmistasi neuvolassa käydessäsi, ei uutta raskautta kannata niiden vuoksi jättää väliin.



Eiväthän kaikki voi synnyttää alateitsekään ja silti haluaa uusia lapsia.

t. sektioäiti

Näin ajattelen silti :)



Eiväthän kaikki voi synnyttää alateitsekään ja silti haluaa uusia lapsia.

t. sektioäiti

[/quote]

Kannattaa kuitenkin ihan erityisesti huomioida se, että antaa vauvalle läheisyyyttä ja ihokontaktia jollei imetä. Ihokontakti on vastasyntyneelle erittäin tärkeätä ihan elintoimintojenkin kannalta. Tästä puhutaan erittäin vähän. Mielestäni olisi syytä puhua enemmänkin. Aivan liian usein näkee kun vauvat syövät pullosta ilman, että aikuinen on edes heidän lähellään. Fiksun oloiselle ap:lle tämä läheisyys tosin on varmaan itsestäänselvyys.

Tsemmpiä ap:lle yritykseen jos siihen päädytty!

Miten se vastasyntynyt syö pullosta ilman, että aikuinen on edes lähelläkään?

Olen toista lasta imettänyt, toinen oli sitten pullovauva minusta riippumattomista syistä. Tämä pullovauva oli nimenomaan se, joka ei oppinut koskaan syömään itse pullosta, vaikka taitoa siis olisi pitänyt jo olla. Aina piti olla tietyt seikat kunnossa eli sylissä rintaa vasten ja äiti/isä pitämässä tuttipullosta kiinni.

Sen sijaan tämä imetetty sai tuttipullosta maitoa 8 kk:n ikäisenä ja nappasi heti pullon itselleen ja joi maidon itse. KUn vielä sattui saamaan tämän tuttipullollisen maitoa keskellä vilkasta ostoskeskusta, niin varmaan olen osaltanut ollut aiheuttamassa tätä urbaanilegendaa vauvoista, jotka joutuvat syömään pullosta yksikseen...

Läheisyys ja syöminen ovat tärkeitä ja vauva-aikoina myös käsikädessä kulkevia elementtejä, mutta mitä isompi vauva, sitä selvempää on se, että nämä kaksi hiljalleen eroavat toisistaan. Vai syötättekö muutakin ruokaa taaperollenne sylissä? Meillä kun on syöty syöttötuolissa ja siihen syöttötuoliin on hiljalleen se maitokin siirtynyt. Läheisyyttä on annettu aina runsaasti muilla(kin) tavoilla kuin imettämällä.

koskaan kuullut, että "varmuuden vuoksi" poistettaisiin toista rintaa. Onkohan tämä sittenkin provoa vain?

Jos haluatte lapsen, älkää ihmeessä jättäkö haavettanne tuon vuoksi. Pullostakin voi syötää. Kaikkea hyvää ja positiivista mieltä! =)

Sitäpaitsi ep ei kai sanonut missään, että hänen imettämättömyytensä syy olisi syöpä?



Uusiutumistodennäköisyys rintasyövässä riippuu syövän koosta, imusolmukkeiden tilasta ja monenmoisista luokituksista, joita kasvaimesta tehdään. Rintasyövän keskimääräinen uusiutumistodennäköisyys pyörii nykyisin noin 5% paikkeilla, nuorilla ehkä jopa lähempänä 10% (nuorten syövät ovat agressiivisempia).



Raskaushan ei sinänsä lisää uusiutumistodennäköisyyttä, mutta voi kylläkin nopeuttaa mahdollisen uusiutumisen esille tulemista. Uusiutumisriski on kaiken kaikkiaan suurin ensimmäisen viiden vuoden aikana, mutta säilyy periaatteessa koko loppuiän - uusiutumisen todennäköisyys kuitenkin vähenee vuosi vuodelta.



Toisaalta tämän voi ajatella myös niin päin, että jos syöpä ei ole uusiutunut raskauden aikaisen hormonimyrskyn aikana, niin on erittäin epätodennäköistä että se uusiutuisi sen jälkeenkään. Lisäksi kannattaa muistaa, että syöpään annetut sytostaatti- ja hormonihoidot laskevat hedelmällisyyttä merkittävästi, eli mitä kauemmin odottaa raskauden kanssa hoitojen jälkeen, sitä epätodennäköisempää on tulla raskaaksi ollenkaan.



Itse ajattelin asian aikanaan niin, että halusin ottaa mieluummin sen riskin, että syöpäni uusii kun minulla on pieniä lapsia, kuin ottaa riskin, että eläisin loppuikäni lapsettomana, koska odotin liian kauan ennen raskauden yrittämistä. Lisäksi olin onnekas kun mieskin oli halukas tähän asiaan tietoisena siitä pienestä riskistä, että voi jäädä yksinhuoltajaksi. Itse tulin ensimmäisen kerran raskaaksi kaksi kuukautta sytostaattihoitojen lopumisen jälkeen.



Jokaisella on tietysti omat unelmansa elämästä ja siitä, mitä se pitää sisällään. Minulle lasten saaminen on aina ollut hyvin tärkeällä sijalla elämässä. En voisi kuvitella eläväni ehkä satavuotiaaksi ilman lapsia vain, koska sairastin syövän alle kolmekymppisenä. Mitä ihmettä tekisin elämällä ilman lapsia?



t. 15

koskaan kuullut, että "varmuuden vuoksi" poistettaisiin toista rintaa. Onkohan tämä sittenkin provoa vain?

Aika yleinen toimenpide. Montako rintasyöpäpotilasta tunnet?

Varmuuden vuoksi on poistettu molemmat rinnat mm. Christina Applegatelta, googlaa jos et tiedä kuka on.

Itselläni oli raskausaikana lääkitys, jonka kanssa en olisi todennäköisesti voinut imettää. Onneksi tämä lääkitys oli vain lyhytaikainen mutta oli huolissani siitä, että joutuisin käyttämään sitä pitkään kuten olisi voinut käydä. Olen itse todella onnellinen, että olen voinut imettää mutta kuten täällä vakuutetaan kasvavat vauvat korvikkeellakin. Itse olen ajatellut lähiaikoina mennä kysymään lääkärille mikä on riski sairauden uusimisessa jos hankkiutuisin raksaaksi. Tuskin siihen osaavat mitään sanoa. Sairaus on tosi ikävä mutta luultavasi yritän silti raskautta vaikka imettääkään en sitten voisi jos tulisi pahempana kuin viime kerralla ja tarvitsisin pidempiaikaisen lääkityksen jollei lääkitys olisi ihan pienellä annoksella. Se olisi mielestäni tosi surullista.

Kannattaa kuitenkin ihan erityisesti huomioida se, että antaa vauvalle läheisyyyttä ja ihokontaktia jollei imetä. Ihokontakti on vastasyntyneelle erittäin tärkeätä ihan elintoimintojenkin kannalta. Tästä puhutaan erittäin vähän. Mielestäni olisi syytä puhua enemmänkin. Aivan liian usein näkee kun vauvat syövät pullosta ilman, että aikuinen on edes heidän lähellään. Fiksun oloiselle ap:lle tämä läheisyys tosin on varmaan itsestäänselvyys.

Tsemmpiä ap:lle yritykseen jos siihen päädytty!

vauvaa olematta lähellä?

että vauva makaa sitterissä ja äiti tukee puklurätillä pullon oikeaan asentoon. Tai syöttää vaunussa makaavaa vauvaa antamalla pullon vauvan suuhun ja tukee sen kopan reunaa vasten. Kaksoset kai syövät usein noin ja olen joskus nähnyt monen lapsen äidin laittavan pullon varmaan parin kuukauden ikäiselle vauvalle vaunuun.

Itselläni on tosiaan pari pulloruokittua lasta mutta enpä ole koskaan kuullut, että joku tekisi noin :o Syöttöhetki on aina ollut minullekin mukava hetki kun voi vain istua vaikka sohvalla vauva sylissä =)

joille on (maito)pullo tuettu vaunuihin. Ei ole kivan näköistä. Ihan kuin sitä shoppailua ei voisi syötön ajaksi keskeyttää ja syöttää vauva sylissä.

toisesta jouduttiin leikkaamaan maitorauhaset pois ja paljon muuta kudosta. Toista rintaa jouduttiin myös leikkaamaan, mutta huomattavasti vähemmän, mutta tästä toisesta rinnasta katosi nännialueelta tunto lähes kokonaan. Myös tässä toisessa rinnassa jouduttiin kajoamaan maitorauhasiin.

Tämä vähemmän leikattu rinta on sellainen josta kirurgi sanoi, että on muutaman prosentin mahdollisuus, että sillä voisi imettää, mutta sitten taas tuntöhäiriö voisi estää sen vaikka rinta kykenisikin maitoa tuottamaan.



Rintani ovat todella kauniit, uskomatonta kyllä. Kirurgi teki loistavaa työtä ja arvetkaan eivät ole pahoja. Ne ovat vähän samantyyliset kuin pienennysleikkauksessa. Alta menee pitkä arpi kainaloon, pysty arpi nänniin asti ja koko nänninympäriltä.



En ole sinut että rintani eivät ole ehjät, en tunne itseäni niin naiseksi kun ennen. Ehkä tarvitsen vielä aikaa kunnes olen sinut itseni kanssa.

Jostain syystä minusta tuntuu erityisen raastavalta, että en voisi omaa lastani imettää. Olisi helpompaa kun voisi itse päättää imettäisikö vai ei, nyt sairaus päätti puolestani.

Olen miettinyt kuinka pahalta mahtaisi tuntua ihmettelyt ja kysymykset miksi en imetä, olenko itsekäs ja enkö tiedä että äidinmaito on parasta ravintoa?

En minä oikeastaan välitä imettääkö muut vai ei, en vain tiedä kestänkö asiaa itse.

Minä olen imettänyt aiemmat lapseni ja maitoa tuli hyvin, nautin imetyksestä.

Olen takertunut siihen muutaman prosentin mahdollisuuten, että toinen rintani voisi toimia. Tiedän sen olevan kuitenkin lähes harhaa ja pettyväni pahasti, pelkään masentuvani ja sen takia mietin lapsen yrittämistä.



ap

Ei vain onnistunut, kaikki olleet terveitä vauvasta lähtien. Yritä vain sitä vauvaa, semppiä!

Jos saa rintasyövän 16-vuotiaana tai yleensäkin alle 30-vuotiaana, on mitä todennäköisimmin BRCA 1 tai 2 -geenimutaaion omaava. Tämä altaistaa huomattavasti rintasyövälle ja jonkun verran myös munasarjasyövälle. Melkein aina suvulla on kyllä tieto asiasta jo etukäteen ja siksi lähisukulaisnaiset testataan. Hankalaa onkin sitten niillä nuorilla naisilla, jotka tietävät mutaation olemassaolosta, mutta heillä ei syöpää vielä ole. Tuleeko rinnat poistaa ennen syöpää vai uskaltaako sitä odottaa tietäen, että syöpä voi nopeastikin levitä tai sitten sitä ei koskaan tule... Sori, meni ohi aiheen.



Minua kiinnostaa, miksi ap ei voi imettää. Onko rinnat poistettu? Sittenhän asia on selvä. Samoin, jos on vaikka saanut sädehoitoa rintakehän alueelle tai saanut sytostaatteja muuhun tautiin. Vai onko kysymyksessä lääkitys? Psyykenlääkkeet ovat varmaan suurin ryhmä, samoin epilepialääkkeet.



Oma lapseni syntyi keskosena enkä koskaan imettänyt (monia eri syitä). Olin ensimmäiset puoli vuotta asiasta todella huolissani ja tein asiasta itselleni varsin vaikean, mikä ehkä liittyi lievään baby bluesiin ja siihen, että kaikki ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Nyt lapsi on 7-vuotias täysin terve, liikunnallinen ja älykäs poik, jolla ei ole allergioita tms. Ja ei muuten ole koskaan syönyt ainoatakaan antibioottikuuria!



Äitiys on niin paljon muuta kuin se onko imettänyt vai ei! En tiedä onko aloitus provo, koska luulisi, että tällainen ajatus olisi jokaiselle selvä kenellä on jo lapsia entuudestaan.

T. Se lekuri

imetysfanatismin nimissä? Että ihminen miettii, voiko hankkia lasta jos ei imetä? Siis ihminen syntyy, elää ehkä jopa 80-100 vuotta. On lopputuloksen kannalta IHAN TAIVAALLISEN YHDENTEKEVÄÄ, mistä eka vuoden maito tulee, äitin vai lehmän tissistä.