Lue keskustelun säännöt.
Missä menee raja "pakottaa" lapsi viettämään kesälomaa vanhempien kanssa?
08.07.2012 |
Olen ollut lomalla nyt viikon ja alkaa olla jokapäiväistä että aamulla sovitaan lapsen kanssa (yhdessä!), että lähdetään vaikkapa shoppailemaan tai uimaan tai retkelle tai muuta kivaa kesätekemistä kun ei minnekään reissuun olla vielä menossa.
No, lapsi sitten menee kavereidensaa kanssa ulos heti aamusta ja minä vähän siivoskelen ja laittaudun kuntoon.
Eikös sitten kaverit ehdotakin jotain muuta tekemistä ja lapsi innostuukin siitä ja hylkää ne meidän aamulla sopimat.
Tunnustan, että on vähän paha mieli kun tosiaan itsekin odotin innokkaana esim. juuri uimareissua mutta kun lapsi ei tulekaan mukaan vaan lähtee mieluummin kaverin kanssa pelaamaan jalkapalloa, en oikein osaa sinne uimaan sitten yksinkään lähteä.
Toisaalta en halua pakottaa lasta viettämään aikaa mun kanssakaan, vaan olisi mukava jos suunnitelmat pitäisivät. Ja jäisihän sen meidän uimareissun jälkeen sitten aikaa mennä pelaamaan fudista, jos kaverille käy.
Miten teillä tällaisessa tilanteessa meneteltäisiin?
Olen ollut pitkään yh eikä lapsi tapaa isäänsä joten ollaan oltu tosi läheisiä ja vietetty aikaa keskenään, ja ymmärrän että lasten täytyykin erkaantua vanhemmasta, mutta harmittaa että koko viikon on nyt tällaista ollut.
Tätäkö se mun loma sitten on että kökötän kotona yksin tai käyn uimassa/shoppailemassa yksin tai lähden yksin metsäretkelle? Olen itsekin siis nauttinut noista puuhista mitä ollaan lapsen kanssa tehty ja haluaisin jatkossakin jatkaa niitä.
Toisaalta pitää osata päästää irti, mut ei ihan joka päivä ja näin kertaheitolla?
Olen odottanut lomaa koko pitkän talven joten ei tämä kotonaolokaan nyt kamalaa ole, kunhan ei tarvi mennä töihin, mutta kun mikään sovittu asia ei toteudukaan?
Lapsi on 11-vuotias eli ei edes varsinaisesti teini vielä.
Kommentit (26)
Voithan sä lähteä yksikin shoppailemaan tai rantsulle Se vaan on pakko hyväksyä, että kaverit on tärkeitä ja vanhempien seura ei ole enää niin tärkeää. Tietysti jos jonnekin pidemmäksi aikaa menet niin silloin ei lapsen mielipidettä kysellä
aiheesta, mutta täytyy kyllä tunnustaa että oli orpo olo kun on tottunut jo 11 vuotta raahaamaan lasta mukana matkassa :)
No, juu että kyllä se ihan sujui, mutta enhän mä joka päivä voi antaa lapsen päättää mitä tekee lomalla, vai voinko?
Lapsella on ollut kesälomaa koulujen loppumisesta saakka ja on ne päivät saanut tehdä mitä huvittaa niin kai voisi vanhemman kesälomalla edes vähän huomioida sitä vanhempaakin?
En tiedä tosiaan. Mulla voi olla rajat hukassa just tuon yksinhuoltajuuden takia enkä halua päätyä miksikään lapseensatakertujaksikaan mutta silti haluaisin viettää kesälomaani myös lapsenkin kanssa. Muutenkin kuin sillä tulevalla viikon matkallammekin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pidät lasta enemmän kaverina kuin lapsenasi.
On aivan luonnollista, että kaverien kanssa oleminen on mukavampaa kuin äidin - se on luonnollista.
Hieman erikoisena pidän ajatusmaailmaasi siitä, että loukkaannut, ettei aamulla tekemänne suunnitelmat pidäkään paikkansa ja ettet osaa oikein tehdä asioita yksin.
Lapsi kasvaa ja kavereiden merkitys kasvaa - jos nyt pakottaisit viettämään aikaa äidin kanssa, koska äiti niin haluaa niin siitä olisi vain haittaa lapsellesi.
Itsekin totaali-yh:na tiedostan sen vaaran, että lasta alkaisi pitämään sen toisen aikuisen korvikkeena (sinulle on käymässä näin).
Se ettet halua mennä yksin rannalle tai shoppaamaan on sinun ongelmasi, ei lapsesi.
Anna lapsesi kehittyä rauhassa, on luonnollista, että 11v pelaa mielummin jalkapalloa kavereiden kanssa kuin viettää aikaa rannalla äitinsä kanssa.
Tämä on sinulle kasvun paikka :)
eikä mikään vanhemman seurantarpeita huomioiva pikkuaikuinen!
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
lapselta myös perheen yhteistä aikaa.Ei 11-vuotiaan eikä vanhemmankaan lapsen tarvitse koko aikaa kamujen kanssa olla,niin tärkeä kuin sekin toki on.
ja pidät lasta enemmän kaverina kuin lapsenasi.
On aivan luonnollista, että kaverien kanssa oleminen on mukavampaa kuin äidin - se on luonnollista.
Hieman erikoisena pidän ajatusmaailmaasi siitä, että loukkaannut, ettei aamulla tekemänne suunnitelmat pidäkään paikkansa ja ettet osaa oikein tehdä asioita yksin.Lapsi kasvaa ja kavereiden merkitys kasvaa - jos nyt pakottaisit viettämään aikaa äidin kanssa, koska äiti niin haluaa niin siitä olisi vain haittaa lapsellesi.
Itsekin totaali-yh:na tiedostan sen vaaran, että lasta alkaisi pitämään sen toisen aikuisen korvikkeena (sinulle on käymässä näin).
Se ettet halua mennä yksin rannalle tai shoppaamaan on sinun ongelmasi, ei lapsesi.
Anna lapsesi kehittyä rauhassa, on luonnollista, että 11v pelaa mielummin jalkapalloa kavereiden kanssa kuin viettää aikaa rannalla äitinsä kanssa.
Tämä on sinulle kasvun paikka :)
mutta mun mielestä olisi hyvä lapsenkin oppia siihen että jos jotain suunnitelmia on tehty, niistä pidetään kiinni. Pidänhän minäkin, vaikkei aina huvittaisikaan.
Ja kyllä mulla omiakin kavereita on joiden kanssa käydään esim. terassilla tai siellä rannalla tai shoppailemassa mutta en kai voi antaa esiteinin päättää meidän perheen tekemisistä kokonaan?
Lapsi on kuitenkin vasta 11-vuotias alakoululainen (menee viidennelle).
Emme edes joka päivälle olleet suunnitelleet mitään, tästä tuli nyt vain kierre kun ekana päivänä ei sit mentykään, niin jos sit tokana (ei menty), kolmatena satoi niin ei ollut mitään suunnitelmia ja lapsi sai mennä kavereiden kanssa, neljäntenä yritettiin sit pitää kiinni suunnitelmasta (ei menty), viidentenä pidin siivouspäivää ja kävin sit yksin rannalla ja lapsi kavereiden kanssa jne.
Mut siis nyt on viikko mennyt emmekä vielä ole tehneet yhdessä sitä mitä yhdessä sovittiin ensimmäisenä päivänä, ei kai se näinkään voi mennä että lapsi hallitsee ja päättää mitä perheessä tapahtuu?
Tasapainoa yritä tässä hakea mutta en tiedä mitä teen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11v kuluu olla lapsi eikä mikään vanhemman seurantarpeita huomioiva pikkuaikuinen!
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
koska muuten se lapsi on perheen pomo, ei aikuinen?! Ap
miksi et voi jonain päivänä sanoa, että ei kun tänään me tehdään niinkuin sovittiin? Tai sitten lähdette heti, ilman siivoiluja tms. Lapsi etsii uikkarinsa ja pyyhkeen, sinä omasi ja yhdessä vaikka jotain juotavaa tms mukaan. Takaisintultua on aikaa kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arjen rutiineilla (läksyt ennen kavereille menoa, huoneen siivous ennen pelaamista jne.).
Mutta tuollainen sopiminen mistä nyt kerrot on hieman eri asia ja tuntuu vähintäänkin kummalliselta, että roikut asiassa noin kovasti kiinni. Anna lapsen mennä kavereiden kanssa, se on tärkeää.
terveisin 11v pojan yh
esim sinne rannalle? On kai se luonnollista että 11v poika pelaa mieluummin kavereiden kanssa jalkapalloa kuin on äitinsä kanssa rannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11v kuluu olla lapsi eikä mikään vanhemman seurantarpeita huomioiva pikkuaikuinen!
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
koska muuten se lapsi on perheen pomo, ei aikuinen?! Ap
Mielestäni 11v on kyllin iso päättämään, haluaako mielummin pelata palloa kaverin kanssa kuin viettää aikaa äitinsä kanssa (joka ei oikein yksin tykkää olla).
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
aamulla herättyä syödään aamupala,
tulee kaverin kanssa käymään syömässä ruoan nopeasti omassa huoneessa kun olen itse ehtinyt jo syödä nälissäni (ei siis tule syönmään heti kun pyydetään),
tulee illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, käy pesulla ja istuu tunnin-pari katsomassa telkkua äidin kanssa syöden iltapalaa samalla.
Ei se nyt näinkään voi mennä? Kyseessä tosiaan on vasta 11-vuotias lapsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen ei tarvitse viihdyttää aikuista joka päivä, mutta kyllä sovituista asioista pitää pitää kiinni. Minä en suostuisi siihen että 11-vuotias määrää mitä tehdään ja milloin. Toki hänkin tarvitsee aikaa kavereidensa kanssa, mutta ei silloin kun on sovittu muuta.
ja ihan ydinperhe ollaan..
Toki kesän aikana tehdään yksi kahden viikon reissu ja sit lyhyemmät mummolaan ja landioihin, mutta hassu ajatus, että 11.v. pitäisi viettää vanhemmat kanssa aikaa, ettei vanhempi joudu olemaan yksin :)
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
aamulla herättyä syödään aamupala,
tulee kaverin kanssa käymään syömässä ruoan nopeasti omassa huoneessa kun olen itse ehtinyt jo syödä nälissäni (ei siis tule syönmään heti kun pyydetään),
tulee illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, käy pesulla ja istuu tunnin-pari katsomassa telkkua äidin kanssa syöden iltapalaa samalla.Ei se nyt näinkään voi mennä? Kyseessä tosiaan on vasta 11-vuotias lapsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arjen rutiineilla (läksyt ennen kavereille menoa, huoneen siivous ennen pelaamista jne.).
Mutta tuollainen sopiminen mistä nyt kerrot on hieman eri asia ja tuntuu vähintäänkin kummalliselta, että roikut asiassa noin kovasti kiinni. Anna lapsen mennä kavereiden kanssa, se on tärkeää.
terveisin 11v pojan yh
Kuten huomaat tuosta aikaisemmasta tekstistäni, ei lapselle oikein jää päivään aikaa siivota huonettaan esimerkiksi, sotkea kyllä sen ehtii aamusta tai illasta.
Ja kun haluan välttää ripustautumista lapseeni niin ei tunnu mielekkäältä pakottaa pitämään kotipäivää ja pakottaa siivoamaan silloin huonettaan?
Yritän tässä käydä ruokaa vahtimassa samalla, niin anteeksi jos ajatus ei oikein lennä juuri nyt. Ap
ja ihan ydinperhe ollaan..
Toki kesän aikana tehdään yksi kahden viikon reissu ja sit lyhyemmät mummolaan ja landioihin, mutta hassu ajatus, että 11.v. pitäisi viettää vanhemmat kanssa aikaa, ettei vanhempi joudu olemaan yksin :)Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
aamulla herättyä syödään aamupala,
tulee kaverin kanssa käymään syömässä ruoan nopeasti omassa huoneessa kun olen itse ehtinyt jo syödä nälissäni (ei siis tule syönmään heti kun pyydetään),
tulee illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, käy pesulla ja istuu tunnin-pari katsomassa telkkua äidin kanssa syöden iltapalaa samalla.Ei se nyt näinkään voi mennä? Kyseessä tosiaan on vasta 11-vuotias lapsi. Ap
koko kolmeviikkoisen kesälomani aikana :( Kyllä sitä talvellakin ehtii töiden ja koulujen ja harrastusten takia olla näkemättä?
Jos vaatii enemmän kuin viikon yhtä soittoa yhdessäoloa ja se on ripustautumista lapseen, niin sitten valitsen olla ripustautunut lapseeni, ei voi muuta sanoa.
Ap
Kun muksu lähtee ulos, sanot sille, että mihin mennessä pitää olla takaisin. (Meidän 10v:n pitää olla takaisin iltaisin viim. 19.30, ja ennalta määrättyinä ruoka-aikoina)
Jos on iltapäivälle sovittu lapsen kanssa tekemistä, sanot taas, että millon pitää olla takaisin kotona. Ja pidät siitä kiinni. Jos oma huone pitää siivota, et laske ulos kavereiden kanssa ennen kun se on tehty. (Ensin työ, sitten hupi)
Kunhan säännöt on selvt ja homma sujuu voi säännöistä joustaa. Meillä leviäis pakka käsiin heti, jos lähtisin ap:n tavalla lapsia kasvattamaan. Näitä kun pyörii jaloissa useampi.
Ja toisaalta, jos ap:lla on vain tuo yksi muksu, niin pakkoko sitä on shoppaileman raahta, jos sille ei mitään tarvi ostaa? Sen kun sanoo muksulle, että mä meinasin mennä ja sillä siisti. Lapsi ei ole aikuisen seuraneiti. Molemmilla pitää ja saa olla omat jutut ja joskus sitten pitää ja saa tehdä hommia yhdessäkin. (Enpä mäkään rannalle lähtisi ilman lapsia... ja jos rantareissu on sovittu ja suunniteltu, niin sitä ei kavereitten takia peruttaisi)
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
aamulla herättyä syödään aamupala,
tulee kaverin kanssa käymään syömässä ruoan nopeasti omassa huoneessa kun olen itse ehtinyt jo syödä nälissäni (ei siis tule syönmään heti kun pyydetään),
tulee illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, käy pesulla ja istuu tunnin-pari katsomassa telkkua äidin kanssa syöden iltapalaa samalla.Ei se nyt näinkään voi mennä? Kyseessä tosiaan on vasta 11-vuotias lapsi. Ap
kertomasi perusteella:
-aamupala ok
- syömään tullaan silloin kun pyydetään eikä omassa huoneessa syödä - eli syötte yhdessä, kaveri odottaa ulkona
- iltapala yhdessä pöydän ääressä, telkkarin sijaan korttipeli, lautapeli tms
- miten muuten 11v katsoo tv:tä noin myöhään?
Ongelmana tuossa on rutiinien puute sekä se, että yrität saada lapsesta viihdyttäjää. Ja jep, kyllä se siivous pitää vaatia (ei ulos kaverien kanssa ennen kuin huone siivottu, nyt yrität olla joku kaveri ja kiva tyyppi.
määrittelevät elämisen ja olemisen rajat kuitenkin.
Lapset eivät vaan mene ja tule kuinka haluavat.
Mutta en myöskään tarkoita, etteikö lapsi sai olla kavereidensa kanssa vaikkapa päivittäin.
Meillä perheen kanssakin vietetty aika on tärkeää ja jokainen tekee osuutensa kotitöistä. Teemme yhdesää ruokaa ja kotihommia paljonkin, ihan säännöllisesti. Aikaa jää silloin jokaiselle myös kavereiden kanssa olemiseen ja muuhun henkilökohtaiseen tekemiseen.
Aikuinen määrittelee ne rajat ja sopimuksista pidetään myös kiinni eikä lapsi noin vaan ilmoittele, ettei tuliskaan tai osallistuiskaan sovittuihin juttuihin. Ruoka-aika on ruoka-aika, eikä siitä lapset laista pelkästään sillä, ettei juuri nyt huvitakaan tulla kotiin. Kotiintuloajat iltaisin pitävät ja ne on aikuinen määrännyt. Muuten kyllä neuvottelemme tapauskohtaisesti, jos tuleekin tarjolle muuta tekemistä juuri samaan aikaan kuin on ehkä ajateltu tehdä jotain sovittua. Kaverin perhe vaikka pyytää mukaansa uimaan tai kirjastoon tai vaikkapa johonkin peliin tai leffaan.
Kyllä lapsenkin on hyvä oppia pitämään kiinni sopimuksistaan, toisaalta aikuinenkin voi mahdollisuuksien mukaan joustaa. Meillä mukaan shoppailemaan mahtuu kaveritkin, samoin peli-iltaa viettämään tai esim. leipomaan.
Meille saa kaverit tulla mielellään ja onneksi tulevat. Meillä lapset ovat jo isompia kaikki, 13v -->, silti emme halua lastemme vaan pyörivän jossain kavereidensa kanssa miten sattuu epämääräisiä aikoja. Jokainen perheessä arvostaa myös yhteistä aikaa ja tekemistä, kotonakin on mukava viettää aikaa.
Teillä on yhteinen lomamatka tulossa, syötte kenties aamupalaa, päivällistä, iltapalaa yhdessä, pelaatte joskus lautapeliä? Se on sitä vanhemmuutta ja yhteistä aikaa, lapsen tehtävä ei ole olla aikuisen loman viihdyttäjänä.
aamulla herättyä syödään aamupala,
tulee kaverin kanssa käymään syömässä ruoan nopeasti omassa huoneessa kun olen itse ehtinyt jo syödä nälissäni (ei siis tule syönmään heti kun pyydetään),
tulee illalla kahdeksan-yhdeksän aikaan kotiin, käy pesulla ja istuu tunnin-pari katsomassa telkkua äidin kanssa syöden iltapalaa samalla.Ei se nyt näinkään voi mennä? Kyseessä tosiaan on vasta 11-vuotias lapsi. Ap
kertomasi perusteella:
-aamupala ok
- syömään tullaan silloin kun pyydetään eikä omassa huoneessa syödä - eli syötte yhdessä, kaveri odottaa ulkona
- iltapala yhdessä pöydän ääressä, telkkarin sijaan korttipeli, lautapeli tms
- miten muuten 11v katsoo tv:tä noin myöhään?Ongelmana tuossa on rutiinien puute sekä se, että yrität saada lapsesta viihdyttäjää. Ja jep, kyllä se siivous pitää vaatia (ei ulos kaverien kanssa ennen kuin huone siivottu, nyt yrität olla joku kaveri ja kiva tyyppi.
tekemisistään kuten kirjoitinkin. Noin hän päättäisi ja noin joku toinen äiti kertoi perheessään olevankin. Meillä kuitenkaan lapsi ei saa päättää kaikista asioistaan itse, mutta haen tässä rajanvetopaikkaa.
Tuo sopimusten purkautuminen on tällä hetkellä ydinongelmamme ja siihen kaipasinkin apua.
Muutamilta olenkin saanut hyviä kommentteja, ja toki aion mennä itseeni etten toisaalta ole liian lepsu mutten liian tiukkakaan ja komenna lasta viihdyttämään itseäni :D kuten tässä ketjussa kerrottiin.
Ensi viikolla pidämme kuitenkin tarkemmin sovituista kiinni, ja vietämme aikaa yhdessäkin.
Nyt lapsi tuli onneksi oma-aloitteisesti odottelmaan ruokaa ja tekemään legoja kaverinsa kanssa eli kyse ei ole siitäkään ettei meillä viihdyttäisi (koko talven täällä on ollut ties millaista poikakonkkaronkkaa) joten meillä viihtyvät myös kaveritkin ja olemme ottaneet heitäkin reissuille mukaan esim. rannalle.
Aina en kuitenkaan halua ottaa ylimääräisiä mukaan. Ei mulla olisi varaakaan ruokkia esim. kaveria mukaan kun olemme yleensä shoppailureissulla käyneet syömässäkin. Kavereita jos on otettu mukaan, tulevat ilman rahaa.
Ap
Se vaan on pakko hyväksyä, että kaverit on tärkeitä ja vanhempien seura ei ole enää niin tärkeää. Tietysti jos jonnekin pidemmäksi aikaa menet niin silloin ei lapsen mielipidettä kysellä