Downsiftaus, mitä se on?

Se on sitä, että ostetaan vähemmän ja usein esim. kierrätettyä. Lapsella ei ole 50 kesämekkoa, vaan esim. 3 kpl.



Töitä ei tehdä niin paljoa, voi tehdä esim. lyhennettyä työaikaa.



Ei matkustella niin paljoa, vaan nautitaan normaalista rauhallisesta arjesta. Ei harrasteta niin paljoa ohjattua, ollaan vaan ja hengaillaan.

Ok. Tuttavani sanoo downsiftaavansa, ja ei tee töitä eikä meinaakaan tehdä.

kun kultalusikka perseessä syntynyt snobi on koko ikänsä shoppaillut ja matkustellut saa yhtäkkiä ekologisuusherätyksen. Tämän seurauksena lyhennetään työaikaa, vähennetään matkustelua, shoppailua yms. Olennaisena kuuluu vielä jeesustelu, miten joku kehtaa terhdä toisin. Sädekehää kiillotellaan säännöllisesti kirppiksillä.

pöh

tämä oravanpyörässä juoksu ja riistomeininki, kun palkkaa, kunniaa tai takeita työn pysyvyydestä ei urautumisesta saa palkinnoksi kuitenkaan. Ennenkuin on ikäloppu, niin aletaan ottamaan rennommin. Työssä siirrytään helpompiin hommiin ja aletaan välttää vastuuta. Pk:n ruuhkista muutetaan vaikka maaseudun rauhaan, kulutetaan vähemmän ja nautitaan enemmän pelkästä olemisesta. Mentaliteetti on, että antaa toisten vuorostaan rehkiä, olen osani tehnyt. Se on sitä, että toteutetaan sitten niitä omia haaveitaan sellaisista asioista, jotka muut sanoo tekevänsä "sitten kun olen eläkkeellä" -lauseenalulla.



Viisi vuotta sitten tehtiin miehen kanssa itse tämä päätös ja voin suositella! Kun työpaikassa ajateltiin jo, että olen pysyvää kalustoa, unohdettiin mun palkankorotukset ja suurista saavutuksista ei enää saanut kiitosta ja kehuja (pidettiin itsestään selvyyksinä), niin ei kun kytkintä vaan yläoikeaan ja menoksi kauas moisesta ihmisriistosta. Kun työnantajalta loppuu inhimillisyys, niin pakkoko sitä on jäädä kärsimään ja laskemaan päiviä eläkkeeseen. Ei aina kannattaisi vetää sitä vieteriä liian kireälle. Valtion virasta siis oli kyse.



Ja en todellakaan ole saanut kultalusikkaa mihinkään reikään. Synnyin betonikerrostalolähiöön Ruotsissa, jossa vanhempani olivat öljykriisin vuoksi etsimässä mitä vaan ikinä saivat töitä. Sieltä olen huippuvirkaan pitkän tien ponnistanut työllä, jota ei kukaan muu arvosta.

Ei oteta vastuuta?

Se on sitä, että esim. 10000 euroa tienaava lääkäri rupeaakin tekemään vain puolta viikkoa. Elää makoistasti 5000 euron tuloilla ja jää aikaa harrastuksille yms.



Ei siis sovi meille normaalituloisille.

Pyritään siihen, että elintasoa lasketaan, kulutusta pienennetään ja myös tuloja! Kyllä nämäkin ihmiset töissä käy, mutta eivät ehkä enää niin vaativissa tai niin pitkiä päiviä tai kovin pitkän työmatkan päässä, tai välttelevät töissä esim. pomonpaikkoja tai muuta vastuuta ja vaikka matkustelua.

aloin downshiftaamaan irtisanoutumalla vakityöstäni. Elän pääomatuloilla jotka ennen laitoin 100% säästöön ja sijoituksiin. Tuloni riittävät ylläpitämään samaa elintasoa kuin työssäkäydessäni, mutta tulevaisuudessa yritän luopua autosta, matkoista, lehtitilauksista, kauneudenhoitopalveluista jne.

aloin downshiftaamaan irtisanoutumalla vakityöstäni. Elän pääomatuloilla jotka ennen laitoin 100% säästöön ja sijoituksiin. Tuloni riittävät ylläpitämään samaa elintasoa kuin työssäkäydessäni, mutta tulevaisuudessa yritän luopua autosta, matkoista, lehtitilauksista, kauneudenhoitopalveluista jne.

Ihan omista rahoista saanut säästöön moisen summan vai unohdiko keroa perinnöstä?:) mikä sun palkkataso oli kun oli öissä?

veronmaksajien rahoilla ja ei tehdä sitten töitä alalla.

veronmaksajien rahoilla ja ei tehdä sitten töitä alalla.

Mä en ymmärrä.

Eikö ihmiset halua nykyään kantaa vastuuta yhteiskunnasta?

Ensin otetaan ilmainen koulutus ja muut ja sitten kun tulee oman vastuun aika aletaan "downsiftaamaan".

Downsiftailu on laiskottelua ja egologisuutta?

johon vain harvalla suomalaisella todella on varaa. Se, että käyttää kirppisvaatteita eikä ole ollut koskaan työssä, EI ole downshiftaamista, vaan siihen liittyy olennaisena osana HYVÄPALKKAISEN työn hylkääminen eli on ns. uraihmisten juttu. Kotiäiti joka ei ole koskaan ollut työelämässä, ei ole mikään downshiftaaja.

Downsiftailu on laiskottelua ja egologisuutta?

ja pitää tekemisistään asioista (moni puurtaa hampaat irvessä vuosikausia tai vuosikymmeniä). Ekologisuutta en tähän laskisi vaikka voi joillekin olla sitäkin.

Ehkä tämä on enempi paluuta luontoon, alkuihmisen tapaan elää. Tavaraa on vain sen verran mitä jaksat käsissäsi kantaa, nukutaan silloin kun nukuttaa ja syödään kun on nälkä.

että varakkaat ihmiset alkavat keskituloisiksi.

että varakkaat ihmiset alkavat keskituloisiksi.

Elävät esimerkiksi osingoilla, vuokratuloilla jne. mutta tulot eivät yleensä laske. Siksi heillä onkin varaa downshiftata. Oletteko koskaan ihmetelleet miksi esimerkiksi siivoojat eivät downshiftaa?

Ei kannata kiinnittää kummempaa huomiota.

aloin downshiftaamaan irtisanoutumalla vakityöstäni. Elän pääomatuloilla jotka ennen laitoin 100% säästöön ja sijoituksiin. Tuloni riittävät ylläpitämään samaa elintasoa kuin työssäkäydessäni, mutta tulevaisuudessa yritän luopua autosta, matkoista, lehtitilauksista, kauneudenhoitopalveluista jne.

luopuu palvelujen käytöstä. Sen ymmärrän, jos roinan hankkimista vähentää tai autolla/lentokoneella kulkemista. Palvelujen käytöllä taas on työllistävä vaikutus, joten niitä pitäisi downshiftaajankin käyttää.

Minäkin ilmeisesti downshiftaan, kun olen luopunut matkustelusta. Töitä pitää kyllä tehdä se entinen määrä, jotta tulot riittää ruokaan ja asumiseen ja noihin palveluihin. Mun elämä ei ilmeisesti olekaan downshiftaamista vaan köyhäilyä.

Siinä joku siis oli oikeassa, kun sanoi downshiftaamisen kuuluvan hyväosaisille. Samalla tavalla elävistä toinen downshiftaa ja toinen köyhäilee.

Meillä se tarkoittaa tällaista: myytiin iso, uusi talo kaupungissa, ostettin tilalle pienempi vanha talo maalta. Mies luopui kovapalkkaisesta työstään, joka oli myös äärimmäisen stressaavaa. Hän perusti yrityksen josta oli vuosia haaveillut. Yritys tuottaa ihan kivasti ja kyllä siinäkin saa töitä tehdä, mutta mieheni nauttii työstään, se ei stressaa ollenkaan. Minä irtisanouduin ihan tavistyöstä ja vain vaihdoin työpaikan kaupungista maalle. Meiltä ei ole lähimpäää pikkukaupunkiin kuin n. 10 km. Haaveissa on minullakin yritys, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.



Tulot ovat nyt kolmanneksen pienemmät kuin ennen, mutta lainaa on niin paljon vähemmän, että ei haittaa. Emme köyhäile, mutta emme pröystäilekään. Käymme kirppareilla, mutta ostamme uuttakin jos tarvetta on, huvikseen ei osteta mitään. Ostamme luomua ja osan ruuasta suoraan tuottajilta tästä lähiseudulta. Itsellämmekin on kasvimaa, omenapuita, marjapensaita, mansikkaa...tarkoitus on tuottaa koko ajan enemmän ruokaa itse. Kanoja otimme keväällä. Metsistä kerätään marjat ja sienet, talo lämpiää pääasiassa puilla. Niitä saa aika hyvin ilmaiseksi, tuulenkaatoja ja latvuksia.



Tänä kesänä on projektina kasvihuoneen rakentaminen ja opettelen myös kutomaan räsymattoja. Mies on innostunut kalastamaan.



Elämä keskittyy aika pitkälti kotiin ja lähiympäristöön. Mitään yhteiskunnan tukia emme saa, paitsi normaalit lapsilisät. Meillä ei myöskään ole mitään omaisuutta, ei siis osinkoja tms. Myöskään mitään suuria perintöjä ei ole odotettavissa. Mies on lähtöisin duunariperheestä ja minä pienviljelijäperheestä, ei olla siis kultalusikkaakaan nähty. Ikää on yli 40 v ja tuntuu, että rahaan ja rankkaan työntekoon perustuva elämä on ohi, haluamme nauttia elämästä. Koulutus ei ole mennyt hukkaan, molemmat tarvitsemme sitä työssämme. Tämä on meidän tapamme elää tyydyttävää elämää.