Sisartani ei jaksa kiinnostaa sairauteni
Olen vuosia tukenut sisartani hänen muutettuaan toiselle paikkakunnalle. Käynyt heillä siivoamassa, pyykännyt, kuunnellut hänen murheitaan, auttanut lasten synnyttyä, tukenut häntä hänen sairauksiensa aikana jne.
Olen nyt itse vakavasti sairaana. Elinaikaennusteeni on lääkärin mukaan viisi vuotta. Sisareni ei koskaan soita minulle tai kysy kuulumisiani. Hän ei auta minua mitenkään. Kehottaa olemaan positiivinen ja keskittymään potentiaaliseen paranemiseen.
Tilanne on mielestäni kohtuuton. Autoin häntä ja hänen perhettään mielelläni, mutta joskus minäkin tarvitsisin tukea, apua ja kuuntelua.
Kommentit (20)
eikä meille. Silloin siitä voisi olla jotakin hyötyäkin.
pahoillani puolestasi!
Kuulostaa kyllä aika erikoiselta asetelmalta, ettei hän tule "yhtään vastaan". Ja surullistakin.
Jospa hän ei ole hyväksynyt sairauttasi, elää haavekuvassa, että sinä paranet eikä osaa suhtautua asiaan vakavasti?
Oletko suoraan sanonut, että tarvitset nyt apua? Oletko sanonut hänelle tuon kaiken, mitä tänne kirjoitit, että nyt vuorostasi sinä tarvitsisit apua? Siskosi ei selvästi osaa käsitellä asiaa.
Sinähän olet aina jaksanut auttaa häntä. On hirveän vaikea uskoa yhtäkkiä, että toinen on äärimmäisen vakavasti sairas. Sen vaan kieltää.
Syöpäkin on siitä kurja tauti, että loppujen lopuksi aika moni kykenee paljoon vain sen takia, että haluaa pitää kivut näkymättömissä ja hirveän väsymyksen pois muiden silmistä.
En tiedä mitä sairastat, mutta nyt on sinun aikasi ajatella vain itseäsi. Nyt on myös aikasi pyytää apua sisareltasi. On myös ihan reilua sanoa, että olen auttanut sinua, joten voisitko nyt auttaa minua?
Jos sinulla on paranemismahdollisuus, niin tee kuten siskosi neuvoi, keskity siihen.
Se tarkoittaa myös sitä, että jos apua tarvitsee, niin sitä pitää pyytää, ja myös saada.
Ei ole lapsen tehtävä tukea vanhempaa...
Mistä kehitit lapsi-vanhempi asetelman ?
Ei ole lapsen tehtävä tukea vanhempaa...
Mistä kehitit lapsi-vanhempi asetelman ?
Tajusin kyllä, että on sisaruksista kyse.
Maailma on täynnä niitä!
Yritä jaksaa. Onko sinulla ystäviä? tai muita sukulaisia. Unohda siskosi. Sinulla on liian vähän aikaa jäljellä, että kannattais tuhlata katkeruuteen
Toivottavasti uskaltaa tehdä niin ja näyttää paremman puolensa kun olet vielä elossa. Muuten hän katuu käytöstään loppuikänsä. Voimia!
Se on sulle itseasiassa jopa vihainen siitä!
Tuntee tulleensa petetyksi :c
Ei jaksa kohdata todellisuutta, eli tarvitsee aikaa että pystyy käsittelemään asiaa kanssasi. Itselle kävi niin että entisen, työaikana läheisen työkaverin mies kuoli. Hänen tullessa tapahtuman jälkeen vastaan minulla oli pakko siirtyä tien toiselle puolelle koska en pystynyt kohtaamaan häntä.
Sisko on vain todennut että sairauteni on kamala ja ei kestäisi samaa. Onneksi on ystäviä. Kutsu sisko kahville tms ja yritä keskustella avoimesti ilman syyllistämistä. Jos ei herää keskustelun jälkeen, anna olla. Kaikista ei ole tueksi, valitettavasti.
että voisit sanoa hänelle suoraan olevasi loukkaantunut hänen käytöksestään. Että tarvitsisit hänen tukeaan nyt.
Ylpeyden päälle se voi tietysti ottaa, mutta saisit ainakin paremman selvyyden siskon välinpitämättömyydelle. Kelle tahansa kaverille en näin avautuisi, mutta siskolta voi mielestäni vaikka vähän "kerjätä" välittämistä.
Siskosi on luultavasti aika lapsellinen ja sinä olet auttamalla siskoasi vahvistanut tätä avuton-vastuullinen aikuinen-tilannetta.
Et kai oleta, että tuollaisesta vastuuttomasta lapsellisesta tyypistä on ikinä auttajaksi??
Ei ole lapsen tehtävä tukea vanhempaa...
Mistä kehitit lapsi-vanhempi asetelman ?
Tajusin kyllä, että on sisaruksista kyse.
Miten tää lapsi ja vanhempi sitten liittyy tähän ekassakaan viestissä, vaikka tajusit että sisaruksista kyse?
Ap olen pahoillani puolestasi!
Avauduin tänään. Soitin hänelle ja kerroin voivani hyvin erittäin huonosta ennusteestani huolimatta.
Hän oli närkästynyt siitä, että minulla on tänään "tällainen päivä". Hän muistutti jälleen, että voin toipua vakavasta sairaudestani.
Hänen häänsä peruuntuivat, kun hän sairastui itse vakavaan sairauteen. Pidin häneen tiivisti yhteyttä ja lähetin sairaalaan luettavaa, kosmetiikkaa jne. Hoidin häiden peruutukset ja myöhemmin suuren osan hääjärjestelyistä. Olen käyttänyt lomiani auttaakseni heidän perhettään lasten synnyttyä. Olen heikkenevästä voinnistani huolimatta käynyt heillä siivoamassa useamman kerran vuodessa. Jne. jne.
Ehkä sisarestani on ikävää menettää kunnon palvelija.
Pahoittelen valitustani, mutta tilanne on mielestäni omituinen.
Olen vuosia tukenut sisartani hänen muutettuaan toiselle paikkakunnalle. Käynyt heillä siivoamassa, pyykännyt, kuunnellut hänen murheitaan, auttanut lasten synnyttyä, tukenut häntä hänen sairauksiensa aikana jne.
Olen nyt itse vakavasti sairaana. Elinaikaennusteeni on lääkärin mukaan viisi vuotta. Sisareni ei koskaan soita minulle tai kysy kuulumisiani. Hän ei auta minua mitenkään. Kehottaa olemaan positiivinen ja keskittymään potentiaaliseen paranemiseen.
Tilanne on mielestäni kohtuuton. Autoin häntä ja hänen perhettään mielelläni, mutta joskus minäkin tarvitsisin tukea, apua ja kuuntelua.
ei minuakaan kiinnostaisi.
Juttele vielä sisaresi kanssa ja kerro, mitä konkreettista haluat hänen tekevän. Esim. toivoisin, että kävisit kahvilla kerran kahdessa viikossa ja toisit kivaa lukemista. Tai jotain. Jostain vaivojen valituksesta on ihan hirvottävän vaikeaa tietää, mitä ihminen oikeasti haluaa.
emme voi kuitenkaan vaikuttaa muiden ihmisten tekemisiin. voit ainoastaan puhua hanelle, ehka han ei ole ymmartanyt milta sinusta tuntuu. toivon sinulle voimia!!
Kiintoisaa.