Väitös: Koulu aiheuttaa oppimisvaikeuksia - allekirjoitatteko tämän?

Ei kaikille, mutta voi aiheuttaa monille. Itse olin ala-asteella huono koulussa (keskiarvo alle kasin). Pieni kyläkoulu voi olla pahimmillaan tosi kamala paikka lapselle, jonka vanhempia ja samalla lasta itseään pidetään syystä tai toisesta muita huonompana. :( Yläasteelle siirtyessäni kaikki muuttui ja todistukseni parani silmissä. Samalla parani myös itsetuntoni. Nykyään työskentelen itse opettajana (yliopistossa), mutta omilla lapsillani on ollut onneksi alakoulussa vain hyviä opettajia. Valitettavasti opettajat ovat vaan vaihtuneet tiheästi ja on sangen ärsyttävää opetella aina uuden opettajan tavat hoitaa asioita...

me olemme häpeään kasvatettuja ei vaan koulussa.



Koulu on itselleni ollut aina helppoa koska olen hoksannut asiat heti ja muistini on erittäin hyvä.

Minulla on ominaisuuksia jotka sopivat koulujärjestelmään.



Noloja ja häpeällisiä tilanteita on tullut muista asioista, uskonnosta, vaatteista.

kaikenlaisia, ja joskus aikoinaan varmaan on ollut vallallakin tietynlainen häpäisyn kulttuuri. Nyt se on kyllä nuorempien opettajien kohdalla päin vastoin, erilaisuutta pyritään kunnioittamaan, ja rohkaisun merkitys ymmärretään.



Yläkoulussa kyllä pidän suurimpana asiana rohkaisun kannalta luokkahenkeä, ja siihen on yksittäisen open vaikea puuttua. Jos luokassa on muutama katkera toisia kohtaan ilkeä oppilas, he pystyvät luomaan kulttuurin, missä mistään ei saa innostua, mistään ei saa tykätä, ja missään ei saa onnistua. Näiden lasten kotitausta usein selittää paljon, mutta ei tietenkään muille oppilaille.



Sitten on luokkia, missä äänekkäimmät oppilaat ovat positiivisia, yritteliäitä ja innostuneita, ja näissä luokissa saa yrittää, onnistua ja epäonnistua, ja oppilaista näkee oppimisen ilon. Kyllä se vertaisryhmän suhtautuminen on kuitenkin lapselle aika tärkeä juttu.

pitää osata vastata/puhua oikein että ylipäätään voi avata suunsa. luova liikunta on monille hirvein asia. Toisia ei voi kannustaa, koska siitähän nousee automaattiesti kusi päähän.

Ja nimenomaan tuo, että koulussa kasvatetaan häpeään ja itse pienestä koulusta jäi vain mieleen se tunne, että kaikki, mitä lapset tekivät, oli jotenkin pahaa, ennen kuin toisin todistettiin.



Lisäksi tämä häpeä näkyy kaikissa eri taito- ja taideaineissa, kuten myös vaikkapa kielten puhumisessa. Huonosti ja väärin tekeminen on noloa ja sitä joko hyssytellään tai sille naureskellaan. Koskaan ei kerrota, että kaiken voi oppia jos opettelee. Piirtämisen voi oppia, laulamaan voi oppia, eri liikuntalajit voi oppia, käsillä tekemisen voi oppia, ääntämyksen voi oppia. Mutta se vaatii työtä ja sitä, että opettaja yrittää opettaa, eikä suoraan vain luokittele oppilaita niihin, jotka osaavat ja niihin, jotka eivät.



On jotenkin turhauttavaa nyt aikuisena kuunnella kun ihmiset puhuvat itsestään harmitellen, että kun en osaa sitä enkä osaa tätä, koska minulla ei ole lahjoja. Ja sitä käytetään syynä olla yrittämättäkään, koska silloin saattaisi epäonnistua ja joutua taas siihen koulussa opitun häpeän piiriin.

opetusta koulussa 1. ja 2. luokan. Sitten vaihtui opettaja jota ei kiinnostanut integroidut oppilaat.

Samalla alkoi myös englanninkieli ja sitä opetti lukiosta juuri valmistunut nuori.



3. luokka tuhosi kaikki saavutukset joissa oli onnistuttu.

3 vuotta kesti korjata vahingot joita tuo 3. luokka ja nuo 2 opettajaa aiheuttivat.



Opettajasta on kiinni ja tietysti oppilaasta itsestään kuinka homma toimii.

ei ole tuollainen!!

Diagnoosi löytyy, mutta koulussa on motivaatio saatu pidettyä. Nyt menee kolmannelle ja uusi ope tulossa! Onneksi on pieni koulu ja sama erityisope jatkaa. Jos tulee ongelmia niin kai se pitää sitte siirtää naapurikouluun... Toisaalta ko luokalla on ainakin kolme lasta, jotka tarvivat tukea koulunkäynnissä.

Tutkimukset osoittavat sen, että lapsen temperamentti ikävä kyllä vaikuttaa koulumenestykseen. Itse olen ollut hyvä "koulupersoona" ja sovin koulumuottiin loistavasti: nopea oppimaan, tunnollinen, hyväkäytöksinen, en kyseenalaistanut open mielipiteitä, monipuolisesti harrastava.



Oma lapseni ei saa koulusta tarvittavaa tukea ja kannustusta, vaikeuksia on, koska lyhytkestoinen muisti heikko ja asioiden mieleenpainaminen työlästä. Tukiopetusta ei saa ja lapsen itsetunto kärsii eikä enää luota omaan oppimiskykyyn.



Lapsen luokalla on lellikki, jolla liikunta on kiitettävä, vaikka lapsi on huomattavan epäliikunnallinen, eikä tykkää liikunnasta.

Lapsen luokalla on lellikki, jolla liikunta on kiitettävä, vaikka lapsi on huomattavan epäliikunnallinen, eikä tykkää liikunnasta.

miksi liikunta ei voisi olla kiitettävä.

vaan myös muut oppilaat! Ei ehkä kannata syyttää opettajia siitä, että opettaja yrittää pitää luokassa työrauhan ja siinä sivussa latistaa sen teidän rääväsuun lapsenne.



Jos on oppimisvaikeuksia jo ennen kouluuntuloa, niin ei se koulu niitä poista!

Tämä asia on laajempi me olemme häpeään kasvatettuja ei vaan koulussa.

Noloja ja häpeällisiä tilanteita on tullut muista asioista, uskonnosta, vaatteista.

minusta asia ei liity vain opettajiin vaan kulttuuriin.

Se liittyy laajemmin suomalaisiin arvoihin, koulumaailmassa korostuu se, että kun avaa suunsa, pitää vastata oikein.

Minustakin on sääli, että monille jää koulun perusteella käsitys taidoistaan "en ole hyvä matematiikassa", mikä huonontaa itsetuntoa.