Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka olette jättäneet hyvän miehen toisen miehen vuoksi
06.07.2012 |
Miten perustelitte itsellenne sen? Kuinka kauan prosessi kesti ja miten kauan olitte olleet yhdessä, kauanko tutustumisesta toiseen kesti, että erositte?
Minä olen ihastunut toiseen ja tulen hulluksi. Tämän miehen kanssa tunnen oloni niin onnelliseksi ja kaikki loksahtaa paikalleen. Mutta olen parisuhteessa, jossa on 1 pieni lapsi. En voisi mitenkään erottaa lastani omasta isästään, joka on ihan hyvä mies. Mutta olen jo alusta asti kokenut, että hän on väärä minulle. En ole ollut onneton, vain vieraantunut omassa elämässäni. Mutta tämän toisen miehen kanssa tunnen niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, etten ole koskaan tuntenut olevani niin kotona kuin hänen kanssaan. En olisi ikinä uskonut että tapaan tälläisen miehen. Olemme tällä hetkellä vain ystäviä, hän ei edes tiedä tunteistani. Mutta minulla on suuri aavistus, että jos kertoisin ne hänelle, loppu olisi historiaa.
Mikään ei ole hirveämpää kuin ihastua toiseen mieheen perheellisenä. En halua satuttaa ketään, mutta nyt tuntuu, että tämän toisen miehen kohtaamisen jälkeen elämäni on päivä päivältä onnettomampaa. Mietin jo, että entä jos odotan että lapseni kasvaa hieman suuremmaksi ja kerron sitten haluavani erota? Jos annan itselleni vaikka vuoden aikalisän? Vaikka tämä toinen mies ei minua haluaisikaan, olen jotenkin nyt varma siitä, että en halua tätä suhdetta jossa olen. Olen tuominnut itseni onnettomaksi loppuelämäkseni. Ja vain koska tyydyin aikoinaan "ihan kivaan", enkä malttanut odottaa että oikea sattuu kohdalle. Nyt tiedän että oikeampia on.
Puhukaa minullle järkeä, te jotka olette tehneet suuren muutoksen elämässänne. Kadutteko sitä päivääkään?
Kommentit (36)
äläkä tee mitään hätiköityä. Minäkin ajattelisin että lapsen etu ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastunut/rakastunut. Siitä on pitkä matka rakastamiseen ja hyvään parisuhteeseen. Tuossa vaiheessa kaikki näyttää ihanalta ja "paremmalta kuin ei koskaan". Arki tulee siihenkin suhteeseen.
Joskus vaihtaminen kannattaa. USeinmiten ei.
Jos on pakko jättää hyvä mies, niin eroa ensin. SEn jälkeen vietä pari vuotta itseäsi tutkiskellen ja sen jälkeen ryhdy katselemaan muita miehiä. Muuten huomaat parin vuoden jälkeen olevasi taas yksin...
Itselle kävi kuitenkin hyvin, olimme olleet exän kanssa yhdessä n. 3 vuotta, melkein koko sen ajan asuneet yhdessä ja niistä 2 viimeistä vuotta kihloissa. Ei lapsia. Eräänä päivänä herra oikea päätti ilmestyä elämääni, se oli menoa se. Petin ja jätin exäni, niin paskamaista kuin se onkin. Nyt kuitenkin tämän välirikon aiheuttajan kanssa olemme asuneet yhdessä vajaat 2 v, lapsi tulossa ja onnellisesti muutenkin yhdessä :) En vaihtaisi ikinä pois.
Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
omalla hyvinvoinnilla ja omalla onnella ei olisi merkitystä? Sen nyt vielä ymmärrän, että lapsen takia jää suhteeseen. Mutta että jäisi sen takia, ettei miehelle tule paha mieli...?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
parin vuoden päästä itketään sitten,kuinka nykyinen lyö tms. että kuinka se exä sitten kuitenkin oli kunnon mies..
niin ei ole ollenkaan sanottua, että hän haluaa perustaa perheen ja kasvattaa toisen miehen lapsen. Tai että hän ylipäätään haluaa olla rikkomassa perheen, jossa on pieni lapsi.
Näitä samanlaisia aloituksia tulee joka päivä ja aina kirjoittaja kuvittelee olevansa ainutlaatuisessa tilanteessa. Elämä opettaa, että niitä "oikeita" tulee vielä jatkossakin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhde ei ollu kauhean tyydyttävä. No uusi suhde kesti 4kk. Muutin pois uuden miehen luota omilleni lapseni kanssa. meni 2 viikkoa ja tapasin elämäni miehen. nyt lapsia 4 ja yhteistä ihanaa taivalta takana 10 vuotta :)
Minulla ei ainakaan ole mitän syytä katua. Olen nykyään todella onnellinen. Ja se alkuperäinenkin on jo menny uusiin naimisiin aikaa sitten. Molemmat taisi löytää itselleen paremmin sopivan. itselläni vain piti ensin käydä kantapään kautta kääntymässä ennenkuin onni tuli elämään.
Mutta että jäisi sen takia, ettei miehelle tule paha mieli...?!
No kyllä minusta olisi helvetin törkeää jättää mies ja rikkoa sekä hänen että lapsen perhe sillä perusteella että olet kyllä hyvä mies ja isä, mutta MINÄ nyt olen vain sattumalta löytänyt jonkun vielä ehkä mahdollisesti vähän paremman ja haluan nyt katsoa josko MINUN elämäni muuttuisi paremmaksi kun olen nyt löytänyt tämän elämäni miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
meillä kaikilla on vain yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata väärän ihmisen kanssa olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2012 klo 17:32"]Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
[/quote] varsinkin kun ei edes tiedä, haluaako ap häntä. Kaverini on myös tavannut elämänsä miehen. Tulkitsee pään heilsutuksetkin rakastumiseksi yms. Itse tiedän tuon miehen olevan melkoinen pukki ja hyväksikäyttäjä. Mutta kun se on kuulemma niin ihana ja sen silmissä on aina erityinen katse. Voi huokaus
[quote author="Vierailija" time="06.07.2012 klo 18:23"]
Mutta että jäisi sen takia, ettei miehelle tule paha mieli...?!
No kyllä minusta olisi helvetin törkeää jättää mies ja rikkoa sekä hänen että lapsen perhe sillä perusteella että olet kyllä hyvä mies ja isä, mutta MINÄ nyt olen vain sattumalta löytänyt jonkun vielä ehkä mahdollisesti vähän paremman ja haluan nyt katsoa josko MINUN elämäni muuttuisi paremmaksi kun olen nyt löytänyt tämän elämäni miehen.
voihan lapsen,jättää isälleen, jos se on hyvä isä ja itse haluaa rakkautta ja parisihdetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on tehnyt noin ja katuu, puhuu asiasta vielä melko suoraan. Etkä sinä päätökselläsi riistä lasta isältään, isä voi vaatia puolet ja puolet systeemiä, se on rankkaa. Rakastuneena sitä keksii hyviä syitä vaihtaa miestä ja sitten iskeekin todellisuus kun uuden kanssa kuherruskuukausi on ohi. Puhut ihan hyvästä miehestä, muistele teidän suhteen alkua, eikö teillä ollut rakastumisen tunteuta tai ylimitoitettua seksiä? Eikö vatsassa kihelmöinyt ja odotit tapaavasi hänet heti kun hän lähti kotiin...? Olet ehkä unohtanut tälläiset tunteet kokonaan. Muistele suhteenne alkutaipaletta ja anna todellakin aikaa itsellesi vähintään vuosi. Jos lapsesi on nyt vuoden niin todennäköisesti olet vaan niin otettu saamastasi huomioista toiselta mieheltä synnytyksen jäljiltä, hormooni toimintasi ei ole palautunut. Siirrä ihastuminen syrjään tai kadut myöhemmin suurella todennäköisyydellä.
Odota 5 vuotta tai ainakin 2. Näkee onko ihastus vielä hyvä.
Minä jätin neljän vuoden jälkeen ihan hyvän miehen toisen vuoksi. Emme olleet naimisissa, kihloissa kumminkin, eikä ollut lapsia, joten ero ei ollut niin dramaattinen. Muutin myös työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, siinä vaiheessa en ns. ottanut miestä mukaan, vaan lähdin yksin ja jo siinä vaiheessa halusin erota kokonaan. Olisi pitänyt olla suoraselkäinen ja erotakin heti. Ei ollut oikein pitää miestä löysässä hirressä monta kuukautta, hän yritti kyllä pitää suhdetta yllä. Vaikka tuosta on aikaa hyvin kauan jo ja olen edelleen sen miehen kanssa, jonka vuoksi erosin, on huono omatunto siitä miten kohtelin nuoruuden rakastettua. En vain rakastanut koskaan tarpeeksi, olin jotenkin koko ajan niskan päällä, huonolla tapaa. Voiko edes olla huonolla tapaa niskan päällä?
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:38"]
Minä jätin neljän vuoden jälkeen ihan hyvän miehen toisen vuoksi. Emme olleet naimisissa, kihloissa kumminkin, eikä ollut lapsia, joten ero ei ollut niin dramaattinen. Muutin myös työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, siinä vaiheessa en ns. ottanut miestä mukaan, vaan lähdin yksin ja jo siinä vaiheessa halusin erota kokonaan. Olisi pitänyt olla suoraselkäinen ja erotakin heti. Ei ollut oikein pitää miestä löysässä hirressä monta kuukautta, hän yritti kyllä pitää suhdetta yllä. Vaikka tuosta on aikaa hyvin kauan jo ja olen edelleen sen miehen kanssa, jonka vuoksi erosin, on huono omatunto siitä miten kohtelin nuoruuden rakastettua. En vain rakastanut koskaan tarpeeksi, olin jotenkin koko ajan niskan päällä, huonolla tapaa. Voiko edes olla huonolla tapaa niskan päällä?
[/quote]tarkoitin hyvällä tapaa
Älä tee mitään hätiköityä. Älä ole ihastuksen kanssa tekemisissä. Loukkaat miestäsi todella pahasti, jos jätät noin pian lapsen syntymän jälkeen. Ajattele hetki muita, sinulla on myöhemmin aikaa itsellesi. Nyt pää kylmäksi, kaikki ihastuvat joskus.
Alue: Aihe vapaa
Pysy päätöksessäsi. Sinulla on nyt lapsi, jonka parasta sinun on ajateltava. LApsi ei saa kärsiä siitä, että sinä teit huonon päätöksen!
PS. Fisherin laajan tutkimuksen mukaan vain alle 5 % sellaisista suhteista ovat kestäviä, jotka ovat alkaneet toisen osapuolen ollessa parisuhteessa.