Olen tyhmä juntti - eikä se haittaa!

Tällä hetkellä haaveilen ihan tavallisesta elämästä, työstä ilman kauheaa stressiä ja vastuuta, kouluja en kauheasti aio käydä koska ilmeisesti olenkin niin tyhmä, etten edes mihinkään pääse, mieheksi tahtoisin ihan perusjampan, jonka kanssa voisi nauraa ja olla onnellinen.



En hingu ulkomaille, en ole kiinnostunut politiikasta, nautin melko yksinkertaisista asioista ja olen tyytyväinen Ikean huonekaluihin ja muumimukeihin.



Tästä huolimatta toki ällöttää "wt-elämä", toisaalta, miten sitä taustaansa voisi paeta? Voin olla pukeutumatta kiroileva siili -paitoihin, olla ottamatta alaselkätatuointia, jättää mauttoman pukeutumisen ja kirkkain värein värjätyt hiukset muille - mutta sivistynyttä, menestyvää uraohjusta musta ei varmasti koskaan tule! :) Viihdyn pienehköissä kaupungeissa, en haikaile kahvilakulttuuria tai sipsuttele korkokengissä tyylikkäissä vaatteissa.



Jospa vähempikin riittää, joillekin? Minulle? Onnea en välttämättä löydä minäkään, olenhan niin perussuomalaisen ahdistunut ja masentunut ihmisraunio (ah, miten junttia).