Miksi joillekin on kaikki niin "helppoa" ja elämä niin auvoista?

lanttu leikkaa kovin terävästi ei olerahkeita miettiäkään kovin syvällisiä, eli se nallekarkkiteoria.

Katkeruuskin on päässyt välillä jo vallalle minulla. On toisaalta monta asiaa, joista olen kiitollinen ja onnellinen mutta hyvin paljon sellaista, joka kuormittaa ja kuluttaa ja vie elämänilonkin.

Itse olen myös jo keski-ikäinen ja tuntuu ajoittain ahdistavalta, kun kokee elämän menneen jo ohi jatkuvassa rämpimisessä vaikeuksien kanssa.

Esim tuo lemmikin kuolema,tottakai se on SILLÄ HETKELLÄ ehkä se suurin murhe,eihän se nyt tarkoita etteikö elämässä olisi muita ongelmia/surullisia asioita.

Lapset ja asuntolaina eivät opiskelua nykypäivänä estä,taitaa olla asennekysymys lähinnä.

Toiset kärsii enemmän kuin toiset. Mihinkään kohtaloon tai johdatukseen en usko, suurta sattumaa kaikki. Omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan moneen asiaan, ei kuitenkaan läheskään kaikkeen.



Sen sijaan omavalintaisesti pystyy vaikuttamaan omaan onnellisuuteen. Vastoinkäymisissä rypeminen ja katkeruus ei auta, on hyväksyttävä hetki sellaisena kuin se on. Tehtävä parhaansa että elämä olisi onnellista.

Toisilla tosiaan on helpompaa kuin toisilla. Mutta silti viime kädessä kyse on asenteesta. Kun jaksaa suunnata valokeilan niihin positiivisiin asioihin, ja muistaa olla päivittäin kiitollinen siitä mitä on, niin elämästä tulee iisiä.



Sinun kohdallasi iisi asenne tarkoittaa täjllaista ajatusmaailmaa: isäni oli alkoholisti, mutta äitini oli turvallinen ja suojeli minua. Koulussa kiusattiin, mutta ihanaa, että minulla oli vapaa-ajalla yksi hyvä ystävä. Valitsin ammatin, ja voin aina opiskella lisää, jos vain haluan, koska suomessa on hyvä koulujärjestelmä - eli valinta on kokonaan minun, ehkä tyydyn tähän eläkeikään asti. Äitini lähti liian aikaisin, mutta onneksi sain pitää hänet luonani niin ja niin kauan, hänellä oli lyhyt mutta hyvä elämä.



Hyvän elämän takaa siis kiitollisuus sekä anteeksianto. Näin saadaan uskoa, toivoa ja rakkautta. Nämä kolme.

Sen sijaan omavalintaisesti pystyy vaikuttamaan omaan onnellisuuteen. Vastoinkäymisissä rypeminen ja katkeruus ei auta, on hyväksyttävä hetki sellaisena kuin se on. Tehtävä parhaansa että elämä olisi onnellista.

todellakaan vaikuttaa omaan onnellisuuteensa ja vastoinkäymisiä sataa. Jos ei pysty tekemään?

Itse olen varmaan juuri sellainen, josta muut ajattelevat että onpa päässyt helpolla. Mahtuu minunkin elämääni kuitenkin kipeitä asioita, joita en halua edes anonyyminä täällä palstalla käsitellä. Olen kyllänyt onnellinen elämääni, mutta tiedän että jos joku kadehtija tietäisi kaiken, ei hän välttämättä enää kadehtisi tai vaihtaisi osia.

Voihan verrata länsimaita kehitysmaihinkin. Mutta sitten on kyllä turhasta valittamistakin joillain. Minulla on ystävä, joka on jatkuvasti minulle kateellinen elämästäni. Siis hän sanoo sen aina katkerana ja suoraan. Ei tämä mitään ihmeellistä eloa ole edes, mutta onhan perusasiat kunnossa: oma lapsuudenperhe omine oikkuineen ihan tavallinen ja hyvä, olen päässyt opiskelemaan yliopistoon pitkän hakuprosessin jälkeen, tykkään työstäni, "perimme" pikkuisen talon, josta on vain suhteellisen vähän velkaa, suhteellisen terveet lapset ja suhteellisen terveet vanhemmat.



Tämä ystäväni taas on myös tavallisesta perheestä, ei ole päässyt/hakenut aikoinaan opiskelemaan omasta mielestään kummoista alaa (minusta se on ihan kiva ala, tykkäisin kyllä itse), asuu kerrostalossa omistuskämpässä, on terve kuten muukin perheensä, tulevat toimeen jos nyt eivät ole rikkaita.



Hän on usein erityisesti humassa ollessaan riitaisa ja katkera opiskeluistani ja talostamme, "hyvähän meidän on kun on kultalusikka suussa" jne. Hänen mielestään olen päässyt opiskelemaan, koska vanhempanikin ovat opiskelleet, eikähän lainkaan tajua, että minä ihan itse hain monena vuonna yliopistoon ja luin todella kovaa töiden jälkeen aina iltaisin. Samoin olen asunut omillani 19v lähtien itse laskuni maksaen, ja vain tämä tavallista halvempi talo on "saatu" lisänä.



Ärh, jos tälle ystävälle sanoo, että no opiskele sitten jos et ole onnellinen nykyisessä työssäsi, hän ei mielestään voi, kun ei sitten kuitenkaan olisi aikaa ja ei sitä eikä tätä eikä tuota. Totta toinen puoli, mutta sitten ehkä kannattaisi hyväksyä ne jo tehfyt valinnat osaksi elämää ja lopettaa katkeruus muuta maailmaa kohtaan.



Hän on myös vihainen, kun sain nykyisen työni pienessä ajassa. Hän itse ei ole saanut töitä. Ei tosin ole lähettänytkään yhtä ainutta hakemusta, vaan aina vain puhuu miten pitäisi ja pitäisi.. Jepulis.

blogeissa ei todellakaan kerrota koko totuutta. Blogini perusteella oma elämäni varmasti vaikuttaa hyvinkin auvoisalta. Kukaan ei tosin tiedä, että meinasin kuolla allergiakohtaukseen talvella, isälläni on syöpä, isovanhempani ovat kaikki kuolleet - ja koska meillä on pieni suku, tunnen itseni usein yksinäiseksi. Olen tehnyt ns. paskaduunia yli 10 vuotta ennenkuin pääsin sille tulotasolle joka minulle opintojeni ja koulutukseni perusteella kuuluisi. Riitelen naapureideni kanssa, olen jatkuvasti peeaa, en saa lapsia vaikka yritetty on jne. Että älä tule mulle räkättämään siitä kuinka kauniiden blogien pitäjillä on niin kivaa ja helppoa elämää...

ei turhaan vedä joka asiassa hernettä nenään ja muutenkin elää turhia murhetimatta. On suvaitsevainen.

Etkö voisi ajatella, että lapsuutesi on ollut vaikea, mutta olet selvinnyt - sinulla ei ole hakkaavaa alkoholistimiestä yms?

Itse olen varmaan juuri sellainen, josta muut ajattelevat että onpa päässyt helpolla. Mahtuu minunkin elämääni kuitenkin kipeitä asioita, joita en halua edes anonyyminä täällä palstalla käsitellä. Olen kyllänyt onnellinen elämääni, mutta tiedän että jos joku kadehtija tietäisi kaiken, ei hän välttämättä enää kadehtisi tai vaihtaisi osia.

Mulla sama, päällepäin kaikki näyttää hienolta, mutta on munkin elämässä ikäviä asioita, en vaan halua puhua niistä kuin ihan lähimmille ihmisille. En tykkää valittaa enkä juoruta, keskityn mielummin kevyempiin asioihin ja yritän suhtautua huumorilla kaikkeen. Asenne ratkaisee, ja usein asiat muodostuu sellaiseksi miksi ne itse tekee.

nallekarkit...

On itsestään selvää, että elämä jakaa erilaiset kortit eri ihmisille, ja joillekin ne kortit on alusta asti ihan kestämättömät. On esimerkiksi äärimmäisen paljon vaikeampaa ponnistaa kurjasta lapsuudesta kuin hyvistä lähtökohdista.



On kuitenkin myös selvä asia, että toisilla on myönteisempi asenne elämään ja varmasti toiset kokevat nautintoakin herkemmin. Joku ihan oikeasti NAUTTII vaikkapa kuumasta kahvikupillisesta aamulla saa sen kaltaisista jatkuvista pienistä nautinnoista virtaa koneeseensa; toista ei sitten jaksa se tuore kahvikupillinen ihmissuhde- tai työkriisin keskellä ilahduttaa.



Toisilla on myös paremmat "elämäntaidot": he pystyvät tekemään hyviä valintoja, analysoimaan elämäntilanteitaan ja korjaamaan niitä mieleisekseen paremmin kuin toiset. Joillain ihmisillä on esim. paremmat ihmissuhdetaidot tai laajempi itseymmärrys kuin toisilla, ja siksi he tietävät paremmin, mitä oikeasti haluavat/tarvitsevat ollakseen onnellisia ja heillä on myös keinoja päästä näihin pyrkimyksiinsä. Negatiivinen ihminen saattaa vaikkapa valittaa toimimatonta parisuhdetta ja raskasta perhe-elämää ja kadehtia kaverin auvoisaa liittoa. Ja sillä kaverilla voi ihan oikeasti olla toimivampi ja romanttisempi arki. Mutta taustalla saattaa olla se, että toinen on alunperinkin on valinnut miehekseen tursakkeen "jotta nyt jonkun kanssa voisi seukata", toinen sen sijaan odottanut sopivaa kumppania yksinoloa pelkäämättä. Ensin mainittu on sitten saattanut tehdä pari lasta pienellä ikäerolla, koska "niin kuuluu tehdä ja kaikki muutkin tekee", ja toinen päättänyt yhteiskunnan paineista välittämättä jättää lapset tekemättä, koska ihan oikeasti tiedostaa, ettei halua äidiksi. Ja sitten vielä tämä ensin mainittu käyttää turhautumisessaan vuorovaikutuskeinoina mäkätystä, nalkutusta ja valittamista siinä, missä toisessa liitossa maltetaan vihaisenakin ratkoa konfliktit puhumalla ja kompromisseja tekemällä. Onko ihme, jos toisen elämä vastaa - ei välttämättä onnen vaan oikeiden valintojen - takia enemmän sitä, mitä elämältä haluaakin?



Paljon on elämässä toki onnesta kiinni, mutta asioita voi silti yrittää muuttaa mieleisekseen; kriittinen ja realistisen toiveikas asioiden tarkastelu, joka yltää myös omaan toimintaan ja valintoihin, auttaa pitkälle!