Lue keskustelun säännöt.
Uskokaa nyt
06.07.2012 |
Meillä on neljä lasta, kaikki melko pieniä ja elämä ei ole vaikeaa, ihan tavallista!
Olen kotona ja meillä on mukava rytmi mutta sitä ei ole pakko noudattaa (lapset ei sekoa vaikkei pääse minuutilleen nukkumaan tai syömään).
Olen viimeaikoina kuullut ihmisiltä, useimmiten 1-2 lapsen vanhemmilta huokailuja että mahtaa olla raskasta näiden kanssa, vaikka lapset on rauhallisia ja leikkii mukavasti. Sääntöjä testaavat mutta sekään ei ole ongelma. Onko tämä jotain small talkkia jota en käsitä vai onko heillä jotenkin raskasta itsellään ja nelinkertaistaa asian rankkuuuden koska meillä on useampi lapsi. Eihän se niin mene!
Meillä lapset on kaikki olleet toivottuja, niitä on lähdetty ihan tärpillä aikanaan hakemaan ja kovin iloisia että ollaan saatu nämä.
Jokainen lapsi saa kasvaa suuntaansa.
Kommentit (8)
perinteistä jutustelua. Onhan se nyt ihan eri asia kun on kaksi tai kun on neljä sylitettävää.
Mulla on neljä lasta, mutta ei ihan pienellä ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isoin on ala-asteella. Toinen aloittaa pian eskarin. 2 nuorinta taaperoa.
Sylissä käy kaikki lapset ja siihen on aina mahtuu, koskaan ei ole ollut tilannetta ettei lapsi mahtuisi muttei ole ollut sitäkään että kaikki samaan aikaan tahtoo syliin.
On minulla omaakin aikaa, miksi ei olisi? Vien ison harrastamaan ja siinä heti irtoaa pari tuntia. Tai kun mies nukuttaa lapsia niin voi ottaa omaa aikaa.
Meillä on tukiverkossa sellaisia jotka ottaa kaikki lapset yöksi tai tulee meille hetkeksi.
Huokailijat lähinnä alkaa ottamaan kupoliin siksi etten edes huokaile voimavaroja tai mitä lienee.
Jotenkin se vaan on niin kummaa jos nauttii perheestään!
ap
Minä en näe sitä noin, ehkä siksi että kaikki lapset on melko pieniä ja meillä on tälläinen pikkulapsi-vaihe jatkunut ja asennoitunut siihen.
Yhtälailla kuunnellut esikoisen aikana uhmaa mitä nytkin.
Ainakin omalla kohdalla lapset on luonnollinen osa perhettä ja arki toimii lapsien tahdissa mutta vanhempien säännöillä, isommilla on erilaisia vastuita ja velvollisuuksia mutta nauttii suurempaa vapautta kuin pienemmät.
ap
Jos minä mietin tuota aikakysymystä, en minä huokailekaan sitä, miten SINÄ ehdit, vaan miten MINÄ ehtisin. Muista tämä, niin ei enää ota kupoliin :-).
2
Jos minä mietin tuota aikakysymystä, en minä huokailekaan sitä, miten SINÄ ehdit, vaan miten MINÄ ehtisin. Muista tämä, niin ei enää ota kupoliin :-).
2
Nimenomaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en itse lähde ajattelemaan että huokailempa nyt tuonkin tai tuon ihmisen elämää.
Tämän ei varmastikaan tartte olla vain lapsi-perheiden elämän huokailemista vaan kaikenkaikkiaan toista erillaista elämää? Vai onko tämä joku tapa että ihminen päivittelee kaikkea ympärillään?
ap, joka ei ole päivitellyt miten sullakin nyt on hankalaa. Eli eri asenne?
ja sanon usein mitä mieleen tulee. Se ei silti tarkoita, että arvostelisin. Huokailu voi olla myös kunnioittavaa. Ihmettelen usein asioita, joihin en itse pystyisi, kuten vaikka neljän lapsen kasvattaminen. Usein huokailun pohjalta saa aikaiseksi hyvän keskustelunkin. Mutta jos se häiritsee, että kummastelen jotakin juttua, niin toivon että siitä kerrottaisiin, jotta voin jatkossa pitää suuni kiinni, tai ainakin harkita kaksi kertaa.
noita päivittelijöitä. Minulla on siis kaksi lasta.
Päivittelisin, sillä minulle itselleni oma aika, oma rauha ovat kultaakin kalliimpia. Siksi laskeskelisin, paljon sinulla mahtaa olla omaa aikaa. Matematiikan taidoillani tulisin siihen tulokseen, että vielkin vähemmän kuin minulla. Ja siksi säälisin.
Joku toinen voi tietty ajatella, että sinulla on rankkaa, mutta minä ajattelen asiaa toiselta kantilta. Tärkeintä meidän jokaisen olisi muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella meistä on erilaiset tarpeet.