Nopea kuolema eilen

huomionkipee nainen, tai tuli sellainen kuva. Ja tuli mieleen se kuolemakin oli yksi keino olla erikoinen ja saada huomiota :/



Ja kuitenkin sillä oli yksi asia, josta oikeasti nautti, se musiikki.

Up

Up

hyvin voinut elää vielä monta vuotta kohtuullisessa kunnossa. Monilla asiat paljon huonommin. Onko oikein, että joku käärii rahat,kun tietynlaisista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset päättävät kuolla? Miten maassa sallitaan tuommoinen toiminta? Eri asia jos esim. ALS kyseessä..

Huomionkipeä kuolemaansa saakka! Minustakin tuntui, että olisi ollut vielä vuosia jäljellä. Silkkaa rahastusta. Ja outo se 'juoman' antantu nainen-kuolemanlähetti

se firmahan, saatikka se juoman antanu, ei tehny päätöstä siitä, että se nainen saa kuolla. Senhän teki se ulkopuolinen lääkäri, joka ei näyttäny kasvojaan.

sveitsissä tai missä lie, jossa saa eutanasian?



Olen nähnyt tuon dokkarin aiemmin, ja oli TOSI ahdistava.

Se nainen ei mitenkään vaikuttanut siltä etteikö olisi fyysisesti voinut elää kelpoelämää vielä pitkään. Sai olla rakkaidensa ympäröimänä.. miksei vain hankkinut kunnon kipulääkkeitä vaikka käsikaupasta jos se reuma tm. vaivasi noin pahasti. Vakuutti, että tahtoo kuolla, mutta ehkä ei enää vaan viime metreillä viitsinyt peruuttaa, kun oli kameratkin paikalla ja kaikki. Ihan hirveää katsoa, miten ottaa kuolettavan litkun ja sitten ei ole enää paluuta, kuolema tulee. Mitä mahtaa päässä silloin pyöriä. Ei vaikuttanut uskonnolliselta..Sääli. Itse uskovana koin tuon dokumentin toooosi ahdistavana ja tuon henkilön säälittävänä. Olisi vain katsonut elämänsä loppuun normaalisti.

Mutta eikö lääkäri ollutkin klinikan oma lääkäri?

ja kovasti tuntui ymmärrystä saavan tuo klinikka?

Mutta eikö lääkäri ollutkin klinikan oma lääkäri?

että se ois ulkopuolinen lääkäri, jonka pitää se päätös tehdä.

Ainoa, joka tuonkin naisen olotilaa kykeni tarkasti arvioimaan, oli nainen itse. Eikä kukaan voi määrittää hyvää kuolintapaa muiden kuin itsensä puolesta. Jos ihminen on jo vuosia ennen kuolemaansa päättänyt eutanasiasta, hän luultavasti on ehtinyt harkita päätöksen, sen syyt ja ajakohdan useampaan kertaan. Hän olisi voinut perua päätöksensä moneen kertaan: Lähettäessään pyynnön, tilatessaan lentolippuja, matkan aikana, hotellissa odotellessaan, klinikalle saapuessaan, lääkärien, hoitajien ja omaisten varmistaessa useaan kertaan hänen tahtonsa, kun hän sai lääkkeen käteensä. Hän joi sen ihan itse, vaikka tiesi mitä siitä seuraa. Ei tuollaista viedä loppuun edes tv-kameroiden edessä vain, koska on hieman huomionhakuinen! Toinen vaihtoehto on psyykkinen sairaus, mutta lääkärien arvioinnin takia varsin epätodennäköinen.



Se vain on niin, ettei meillä kaikilla ole samanlaista elämänkatsomusta. Jos Itse haluaa katsoa elämänsä loppuun tuli mitä tuli, se ei tarkoita että kaikki haluaa tehdä niin. On ihmisiä, joille elämä päättyy siihen kun sillä ei ole enää tarjottavaa esim. kroonisen kivun ja rajoitteiden takia. On selvää, ettei sisällöltään rikasta elämää viettäneelle pelkkä musiikki ehkä riitä hyvään elämänlaatuun. Uskon että tuollakin naisella olisi hyvin voinut olla vielä 10 vuotta "luonnollista" elinaikaa, mutta jos niitä ei voi varsinaisesti elää, niin ketä se olisi palvellut? Omaiset sen surun joutuvat kohtaamaan jokatapauksessa, ja asian pitkittymisen tuottama helpotus on usein vain väliaikaista. Kun tässä tilanteessa se surutyö todella alkaa, se saattaa olla jopa raskaampaa.



Ei ole myöskään mikään ratkaisu, että kuolinapua tarvitsevat tappaisivat itsensä. Kaikki eivät pysty siihen fyysisistä rajoitteista johtuen, eivätkä monet halua mm. ottaa sitä riskiä että läheinen löytää heidät oksennuksen keskeltä, hirttäytyneenä tms. tai tuottaa heille tuskaa/häpeää/leimautumista.

Ainoa, joka tuonkin naisen olotilaa kykeni tarkasti arvioimaan, oli nainen itse. Eikä kukaan voi määrittää hyvää kuolintapaa muiden kuin itsensä puolesta. Jos ihminen on jo vuosia ennen kuolemaansa päättänyt eutanasiasta, hän luultavasti on ehtinyt harkita päätöksen, sen syyt ja ajakohdan useampaan kertaan. Hän olisi voinut perua päätöksensä moneen kertaan: Lähettäessään pyynnön, tilatessaan lentolippuja, matkan aikana, hotellissa odotellessaan, klinikalle saapuessaan, lääkärien, hoitajien ja omaisten varmistaessa useaan kertaan hänen tahtonsa, kun hän sai lääkkeen käteensä. Hän joi sen ihan itse, vaikka tiesi mitä siitä seuraa. Ei tuollaista viedä loppuun edes tv-kameroiden edessä vain, koska on hieman huomionhakuinen! Toinen vaihtoehto on psyykkinen sairaus, mutta lääkärien arvioinnin takia varsin epätodennäköinen.

Se vain on niin, ettei meillä kaikilla ole samanlaista elämänkatsomusta. Jos Itse haluaa katsoa elämänsä loppuun tuli mitä tuli, se ei tarkoita että kaikki haluaa tehdä niin. On ihmisiä, joille elämä päättyy siihen kun sillä ei ole enää tarjottavaa esim. kroonisen kivun ja rajoitteiden takia. On selvää, ettei sisällöltään rikasta elämää viettäneelle pelkkä musiikki ehkä riitä hyvään elämänlaatuun. Uskon että tuollakin naisella olisi hyvin voinut olla vielä 10 vuotta "luonnollista" elinaikaa, mutta jos niitä ei voi varsinaisesti elää, niin ketä se olisi palvellut? Omaiset sen surun joutuvat kohtaamaan jokatapauksessa, ja asian pitkittymisen tuottama helpotus on usein vain väliaikaista. Kun tässä tilanteessa se surutyö todella alkaa, se saattaa olla jopa raskaampaa.

Ei ole myöskään mikään ratkaisu, että kuolinapua tarvitsevat tappaisivat itsensä. Kaikki eivät pysty siihen fyysisistä rajoitteista johtuen, eivätkä monet halua mm. ottaa sitä riskiä että läheinen löytää heidät oksennuksen keskeltä, hirttäytyneenä tms. tai tuottaa heille tuskaa/häpeää/leimautumista.

Jos olisi ollut hiljainen ja masentuneen oloinen, varmaan kaikki olisivat olleet naisen puolella.

Nimenomaanhan tuollainen nainen joka oli kirjailija ja osasi ehkä juuri sen takia oikein hyvin perustella kuinka oli päätöksensä tehnyt, on oikea asiakas tuolle klinikalle.



Siinähän nainenkin sanoi, ettei tuska ja huono olo näy hänen päältään.

Kuolema huomionhakuisuutta, voi ei :D.

Varmaan nauttii nyt saamastaan huomiosta pilvenreunalla.

ja jäi vaivaamaan, että miten kuolema loppujen lopuksi tapahtui kun ei näytetty loppuun asti.

Ja miksi lähimpänä kuolevaa oli juoman antava nainen eikä naisen kumppani

mitään ristiriitaisuuksia ja eettisiä ongelmia, klinikoita todennäköisesti olisi useammassa maassa ja kuolinapu olisi laillista

Ainoa, joka tuonkin naisen olotilaa kykeni tarkasti arvioimaan, oli nainen itse. Eikä kukaan voi määrittää hyvää kuolintapaa muiden kuin itsensä puolesta. Jos ihminen on jo vuosia ennen kuolemaansa päättänyt eutanasiasta, hän luultavasti on ehtinyt harkita päätöksen, sen syyt ja ajakohdan useampaan kertaan. Hän olisi voinut perua päätöksensä moneen kertaan: Lähettäessään pyynnön, tilatessaan lentolippuja, matkan aikana, hotellissa odotellessaan, klinikalle saapuessaan, lääkärien, hoitajien ja omaisten varmistaessa useaan kertaan hänen tahtonsa, kun hän sai lääkkeen käteensä. Hän joi sen ihan itse, vaikka tiesi mitä siitä seuraa. Ei tuollaista viedä loppuun edes tv-kameroiden edessä vain, koska on hieman huomionhakuinen! Toinen vaihtoehto on psyykkinen sairaus, mutta lääkärien arvioinnin takia varsin epätodennäköinen. Se vain on niin, ettei meillä kaikilla ole samanlaista elämänkatsomusta. Jos Itse haluaa katsoa elämänsä loppuun tuli mitä tuli, se ei tarkoita että kaikki haluaa tehdä niin. On ihmisiä, joille elämä päättyy siihen kun sillä ei ole enää tarjottavaa esim. kroonisen kivun ja rajoitteiden takia. On selvää, ettei sisällöltään rikasta elämää viettäneelle pelkkä musiikki ehkä riitä hyvään elämänlaatuun. Uskon että tuollakin naisella olisi hyvin voinut olla vielä 10 vuotta "luonnollista" elinaikaa, mutta jos niitä ei voi varsinaisesti elää, niin ketä se olisi palvellut? Omaiset sen surun joutuvat kohtaamaan jokatapauksessa, ja asian pitkittymisen tuottama helpotus on usein vain väliaikaista. Kun tässä tilanteessa se surutyö todella alkaa, se saattaa olla jopa raskaampaa. Ei ole myöskään mikään ratkaisu, että kuolinapua tarvitsevat tappaisivat itsensä. Kaikki eivät pysty siihen fyysisistä rajoitteista johtuen, eivätkä monet halua mm. ottaa sitä riskiä että läheinen löytää heidät oksennuksen keskeltä, hirttäytyneenä tms. tai tuottaa heille tuskaa/häpeää/leimautumista.

se oli hänen oma päätös kuitenkin. oisko ollut sitten vähemmän ahdistavaa,jos olisi hirttäytynyt?

enemmän mua surettaa teinien/nuorten itsemurhat.