Voi luoja mikä "anoppi" !!

Eli mun miehellä on äitipuoli, joka asuu ranskassa apen kanssa. Okei naisella ei itsellä ole lapsia ja mies kutsuu häntä mamaksi jne. mutta kaikki ovat kyllä tietoisia ettei se nainen ole mitään sukua miehelleni.



No mä olen itse ihan suomalainen, ja en osaa oikein muita kieliä. Hieman ruotsia, englannilla pärjään ja ranskaa en todellakaan puhu. No kun me sitten tavattiin tän "anopin" kanssa ekaa kertaa, puhuttiin ihan englannin ja suomen sekoitusta, oli tosi hurmaava nainen. Sovittiin sitten pikku hiprakassa että minä opettelen ranskaa, (hänen äidinkieli) ja että myös mies sit puhuu lapsille ranskaa että he sais jonkinlaisen kosketuksen "kotimaahan". (jossa mun mies on asunu jotain 15v maksimissaan eli ei todellakaan ole kotimaa)



No eihän mulla ole ollut perheenäitinä aikaa opiskella uutta kieltä, mies on kyllä pitänyt oman "osuutensa". Lopputulos on se että lapset puhuu Ranskaa keskenään ja mä en enää pysy niiden juttuissa perässä. Viime viikolla "anoppi" ja appi kävivät meillä kylässä ja "anoppi" veti hirveän shown siitä että minä en ollut vaivautunut opiskelemaan ranskaa. MIKSI mun pitäis periaatteessa tuntemattoman ja ei-sukulaislapsen vuoksi puhua mulle tuntematonta ja hyödytöntä kieltä!! Mun mies sai kyll kehuja kun lapset pystyi jo kommunikoimaan ranskaksi. Alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että oon ulkopuolinen omassa perheessä ja et toi "anoppi" koittaa mut syrjäyttää!!



Mitä teen??